No IHAN ku olisin itekaan uskonu et saan noustua ajoissa... Eilen meni taas yllattaen myohaan mut ei kyl ees kaduta yhtaan koska oli ihan torkeen kiva ilta!
Ma olin jo suuntaamassa huoneeseen joskus yheksan aikoihin ku nain Hugon tossa kaytavalla ja aiemmin paivalla oltiin jo vahan puheltu et vois teha tanaan jotain, ja paadyttiin sit sellaseen et haetaan kaupasta vahan olutta ja mennaan tonne tollaseen sohvahuoneeseen (en loyda nyt parempaa sanaa) hengailee. Bettina oli kans sattumalta lobbyssa niin tuli mieleen et vois pyytaa senki messiin ja lahtihan se. Bettina, Hugo ja Camilo lahti sit kauppaan ja ma menin viel kaymaan ylhaalla silla aikaa. Haha siis Hugo ja Camillo on niin siisti yhdistelma, ne on kuulemma ollu parhait kavereita ihan lapsesta. Hugo nayttaa about 17-18 vuotiaalta mut on 30 ja Camilo, oisin veikannu noin 35 mut se on 29 ja ne molemmat tanssii salsaa ja on tosi lepposia. Anyway, ylhaalla tormasin Paulaan ja Luciaan ja sain neki suostuteltua mukaan ja ne oli ihan messissa mut niil oli lahto seuraavana aamuna eli niiden piti ensin pakata. No loppujen lopuks ne ei kuitenkaan tullu ku se meni sit jo sen verran myohaan ja niil oli aikanen heratys. (Tanaan aamulla ne oli jattany mulle gallonan vetta sangyn viereen. Kuin ystavallista!)
No se oli sit aika pitkalti ma, Bettina, Hugo ja Camilo, ja sit siihen tuli viel oo tanskalainen Bas ja myohemmin viel kaks muuta tyyppia jostain, tanskasta vissiin kans tai jostain mut ma en oikeestaan kauheesti tykanny niista, en tie miks. Olin Hugon kans ulkoo ja seki oli sillee et nois on jotain mist en pida. Eika kumpikaa osattu oikee selittaa mita, haha. Siis mul oli koko illan ihan mahtavia keskusteluja Hugon kaa, se oli ihan paras. Ja me puhuttiin aika vakavistakin jutuista ja vaik en ensin meinannu uskoo et se on 30 niin kyl se kokemus sen puheista aika hyvin paisto. Porukka hupeni pikkuhiljaa, ja lopulta oli enaa ma, Camilo ja Hugo jaljella kunnes Camilokin lahti ja jaatiin Hugon kans filosofoimaan ja juttelee johonkin neljaan asti lisaa elamasta ja elamanarvoista. Sil on mun mielest torkeen hyva asenne elamaan. Ja kaikkein kummallisinta oli et ku sit lopulta lahettiin nukkuu, oltii vaan sillee et no, me ei naha enaa koskaan mut oli tosi mukava ilta ja oli ihan mahtavaa tutustua ja lahettiin molemmat omiin huoneisiin tosi hyvilla mielin. Eika mitaan ees et, no jos ma joskus tuun teksasii niin nahdaan ja pidetaan yhteytta ja blaa blaa koska ei tuu tapahtuu! Ja se on ok!
Nyt sit tanaan piti vihdoinkin menna sinne vapaudenpatsaalle mut olin tietty myohassa... Mut mul on nyt vahan niinku missiona alkaa toteuttaa (tai jatkaa) nykireissuja saannollisesti. Taal mul on lahestulkoon koko ajan semmonen olo et haluun muuttaa tanne. Pari pikkujuttua vaan tiella (mm. raha ja viisumi) mut ne ei ole esteita, ne on hidasteita! Siit sit vaan toteuttamaan. No siis okei, vapaudenpatsaan jalkeen menin kiertelee downtownia ja mietin et mita sita tekis, ja siin ku kavelin sateessa vaenpaljoudessa mis kaikilla on samanlainen musta sateenvarjo ja kiire johonkin, ja kuuntelin musaa tyyliin Gurun Universal Struggle (sairrraaaaaan hyva biisi) ja sopivasti osu just kohdalle muutakin tohon hetkeen sopivaa "new yorkmusaa" niin tuli vaan sellanen... olo. Sit ma aloin kavella musiikin tahtiin, sade ei haitannu enaa ollenkaa (ei edes vaik mulla oli jalassa kangastossut josta oli kaikki vedet menny aikoja sit lapi) ja nautin taysilla kaikesta mita oli nakopiirissa. Aloin laulaa tota biisia aaneen ja oli niin hyva olo! Niinku sanoin niin usein ku kavelen tuolla niin mietin lahinna et ihan perseesta et taytyy lahtea pian pois tasta mestasta, haluisin vaan asua taalla, mut tolla hetkella en ajatellu sita ollenkaan ja onnistuin elamaan hetkessa enka murehtinu sita et kaikki kiva loppuu aikanaan. Super harvinaista.
Kavelin aikani ennen ku sain idean menna taas leffaan ja paadyin kattoo Kick-Assin josta oon vaan nahny mainoksia mut minka olin halunnu nahda niin sehan sopi.
VITTU SE OLI RAJU!!!
Siis, okei?! Toi oli niinku paras leffakokemus IKINA. En ollu ollenkaan oottanu et se on NIIN hyva, ajattelin et se ois joku ihan ok perus komedia mis wannabe-hassunhauskat supersankarit menee ympari kaupunkia mut se oli ihan uskomaton. Olin nain koko leffan ajan..! ja siis jengi hurras ja taputti taysilla, ma ensimmaisten joukossa. Ihan vitun raju ja siis voisin kirjottaa tast loputtomiin mut se ois luultavasti tyyliin tallasta: Siis seki yks kohta ku se tuli sielt ja sit ma olin et MITA ja ku se heitti ne veitset, ja se sinko, se vitun sinko....! Ja muistaks ku se yks rajahti siel painekammiossa? Ei helvetti se tytto oli siisti ku se tappo ne kaikki ja sit seki yks eiiiiiiii se oli niin hyva.
Ja sit viel se et ku se tapahtuu new yorkissa ja siin naytetaan paljon kaupunkia ja ku leffa loppu niin astuin kadulle keskelle niita samoja paikkoja mita oon just kattonu.
Megasiistii.
26.4.2010
City of presidents vol 2: Kansainvalistymispaiva
En sit paassy vapaudenpatsaalle, ja syy numero yksi: Se jatka hugo keta oli kans eilen meijan seurassa tuol terassilla sano et jos haluu paasta sinne ite Liberty Islandille ni liput tarvii ostaa jo aamulla ja koska kello oli lahemmas kahta jo ku olin lahdossa sinne (oltiin siis sovittu Lucian ja Paulan kaa et tavataan siel lautalla ja ne kay ensin MoMAssa eli Museum of modern art) niin laitoin viestia et jos mentais sittenki huomenna, ja syy numero kaksi: koska puol tuntia ennen ku meijan piti tavata siel lautalla ne ei ollu ees ollu viela MoMAssa niin muutin suunnitelmia ja paatin menna madame tussaud'sille mut sita ennen hengailin viel hetken tos lobbyssa ja siihen tuli kans istuu sellanen ranskalainen tyyppi Natha, joka oli siis kans eilen siella terassilla ja joka puhuu espanjaa vahan, ja englantia viela vahemman et se kommunikointi on vahan niin ja nain ja hugo sano kans et ku ne ei oikeen ymmarra toisiaan ni se on melkeenpa sen takia ihan hauskaa, ja Hugo puhuu kuitenki espanjaa ja ma en, joten meijan keskustelu kulki aika hankalasti mut kulki kuitenkin, ja tosi mielellaan Natha kuitenki kyseli tyyliin harrastuksista ym., ja aina on toi elekieli mika oli tassa tapauksessa kultaakin kalliimpi. No ma sain selville et se oli kans menossa madame tussaudsille ja sillon mul ei oikeestaan tullu ees mieleen et vois menna yhessa koska kommunikointi oli kuitenkin aika hankalaa. No sit mua myohemmin rupes vahan harmittaa et no hitto mita siit jos ei valttamat ymmarra koko ajan mita toinen tarkottaa, ja miten sita muka koskaan oppii oikeesti kielta jos sita ei paase jonkun kaa oikeesti puhumaan enemman ku tyyliin: hei, ja mita kuuluu? Ja siis tosi rohkeesti mun mielesta natha puhuu ja yrittaa vaik valil mul ei oo tyyliin hajuakaan mita se yrittaa sanoa ja toisinpain. No ma lahdin kuitenkin sit yksin downtownille ja sit yllattaen, ku odotin metroo, se kavelee vastaan ja ma oon sillee et, hei! Minne oot menossa ja sil oli kans just suunta madame tussaud'sille ni mentiin yhdessa.
Mulle tuli vahan ongelmia pankkikortin kanssa ja piti teha pari puheluu Bostoniin ja Suomeenkin ja selvis et ongelma olikin siina et mun tililla oli 7 euroo jaljella... Natha jo tarjoutu melkeen ostaa mulle lipun silla ehdolla et tarjoon sille kaljan jos se joskus tulee Suomeen (en oo ihan varma mut tulkitsin sen piirtaman kuvan perusteella et se tekee jossain vaiheessa pyorareissun Norjasta johonkin Suomen lapi) Mut asia korjaantu koska mutsi on mulle vahan velkaa niin sain lisaa massii. No sit mentiin sinne ja kierreltiin ja oli ihan siistii, otettiin kuvii ja oli oikeesti ihan hauskaa! Mulla vasy jalat taas ku taalla tulee oikeesti ihan huomaamatta kaveltya hyvin paljon.
Madame Tussaud'sin jalkeen Natha meni kaymaan Hard Rock Cafeessa ja mun teki mieli teha jotain rentoo niin menin randomilla leffaan ja sielt tuliki just toi Death at a Funeral jonka oon halunnu nahda ni menin kattoo sen. Mut jarkytyin vahan ku leffasalissa mun viereen tuli latinoperhe, joilla oli mukana kolme pienta lasta! About 3, 6 ja 8 ikaiset tai jotai sinnepain ja se ei todellakaan oo mikaan lastenleffa, siis siin on mm. vainajan homokaapiorakastaja joka melkeen saa yliannostuksen hallusinaatiolaakkeesta ja lahestulkoon haudataan elavalta, ja mita kaikkee. Kiroiluu tietty. Sillee just ku viimeaikoina on ite joutunu tosi tarkkaan miettii mita lapsille opettaa niin mul ei ees ois tullu mieleen et ketaan sais idean raahaa muksunsa kattoo tollasta leffaa. Pateeks taallapain sit eri saannot siita en tieda. Mut ma tykkasin leffasta kovin! Ja koko paivan taas satanu niin tollanen ajanviete oli tanaan ihan kohdallaan. Huomenna pitaa koittaa paasta ylos suht aikasin ja menna karkkymaan niita lippuja sinne patsaalle, jos ei vaik satais.
Mulle tuli vahan ongelmia pankkikortin kanssa ja piti teha pari puheluu Bostoniin ja Suomeenkin ja selvis et ongelma olikin siina et mun tililla oli 7 euroo jaljella... Natha jo tarjoutu melkeen ostaa mulle lipun silla ehdolla et tarjoon sille kaljan jos se joskus tulee Suomeen (en oo ihan varma mut tulkitsin sen piirtaman kuvan perusteella et se tekee jossain vaiheessa pyorareissun Norjasta johonkin Suomen lapi) Mut asia korjaantu koska mutsi on mulle vahan velkaa niin sain lisaa massii. No sit mentiin sinne ja kierreltiin ja oli ihan siistii, otettiin kuvii ja oli oikeesti ihan hauskaa! Mulla vasy jalat taas ku taalla tulee oikeesti ihan huomaamatta kaveltya hyvin paljon.
Madame Tussaud'sin jalkeen Natha meni kaymaan Hard Rock Cafeessa ja mun teki mieli teha jotain rentoo niin menin randomilla leffaan ja sielt tuliki just toi Death at a Funeral jonka oon halunnu nahda ni menin kattoo sen. Mut jarkytyin vahan ku leffasalissa mun viereen tuli latinoperhe, joilla oli mukana kolme pienta lasta! About 3, 6 ja 8 ikaiset tai jotai sinnepain ja se ei todellakaan oo mikaan lastenleffa, siis siin on mm. vainajan homokaapiorakastaja joka melkeen saa yliannostuksen hallusinaatiolaakkeesta ja lahestulkoon haudataan elavalta, ja mita kaikkee. Kiroiluu tietty. Sillee just ku viimeaikoina on ite joutunu tosi tarkkaan miettii mita lapsille opettaa niin mul ei ees ois tullu mieleen et ketaan sais idean raahaa muksunsa kattoo tollasta leffaa. Pateeks taallapain sit eri saannot siita en tieda. Mut ma tykkasin leffasta kovin! Ja koko paivan taas satanu niin tollanen ajanviete oli tanaan ihan kohdallaan. Huomenna pitaa koittaa paasta ylos suht aikasin ja menna karkkymaan niita lippuja sinne patsaalle, jos ei vaik satais.
25.4.2010
City of presidents vol 2: Seikkailuuuu
Toi kaheltatoista heraaminen eilen oli aika random, mun on taytyny olla aivan todella poikki ja niin kylla olinkin mut se viel etten heranny siihen ku kaikki muut 13 ihmista on touhunnu siella aamupuuhat... No joka tapauksessa siis herasin yksin sielta 14 ihmisen huoneesta ja olin vahan hamillani et nainko tanaan..? Kavin siina suihkussa ja laitoin itteni valmiiks ja sovittiin Rebecan kanssa et nahdaan Times Squarella kahdelta, sita ennen kavin Starbuck'sissa aamupalalla ja sit suuntasin sinne, Rebecca ja sen kaverit Rina (saksasta) ja Johanna (ruotsista) - molemmat kans au paireja Bostonissa - odotteli jo siella ja suunniteltiin vahan miten sita viettais tan paivan ja paadyttiin sellaseen et haetaan vodkat ja tequilat hostellilta, kaydaan ostaa hedelmii ja sit mennaan central parkiin piknikille. Ku oltiin kavelemassa Times Squarella ni siin yks musta jatka kysy ohimennen et hey you guys like laughing, beer and very nice black people? Ja sit jatkettiin matkaa. Kavelin joku viis askelta ku aloin miettii et jumalauta, jos olisin ollu yksin liikkella niin ihan satavarmaan olisin pysahtyny ja ollu sillee et JOO! Vielaki harmittaa oikeesti! En ma tajuu. Toisaalt mietin et tos olisin voinu tavata kivoi ihmisii ja viettaa kivaa aikaa, mut sit taas tas ma parhaillaan vietan kivaa aikaa kivojen ihmisten kaa jotka just tapasin, eli ei kaikkee voi saada. Ja mul oli jo tiedossa jotain kivaa sille paivalle-> Central parkiin siis hostellin kautta.
Ja nyt tahan valiin taytyy kertoa fiilikset ku asettauduttiin puistoon tuomisten kanssa hyvalla mielella auringon paistaessa, et yks asia mita oon Suomesta kaivannu eniten on just puistossa istuskelu kivalla kesasaalla ja toi oli ihan tarpeeks lahella sita. Hengailtiin siina hyva tovi ennen ku alko tulla vahan viileeta/pimeeta, jollon suunnattiin takasin hostellille ja jatkettiin siemailua siella terassilla, jossa saatiin seurueeseen viela pari uutta tyyppia ja kaytiin kans siin valissa hakemassa mulle parit fortyt kotiintuomisiks ja taalla juotavaks. Kymmeneen mennessa noilla muilla alko olla jo fiilis lahtee johonkin muuallekin, ja taas tuli esille taa pahan onnen Webster Hall. Ma olin sillee et oikeesti, kaikkee muuta paitsi sinne koska ma oon jo pari kertaa kokenu sen ja se ei vaa oo niin hyva, mut loppujen lopuks lupasin lahtee silla ehdolla et ollaan noloja, ja lahettiin huoneeseen valmistautuu.
Sain melkeen kokonaan yhen fortyn imastua ku ne kaks kanadalaista tyttoo, Lucia ja Paula, kenen kans eilen oltiin susheilemassa tuli downtownilta ja suostuteltiin ne mukaan koska Paulalla on huomenna (tanaan) synttarit ja otettiin taksi Webster Hallille. Taksin saamisessa tuli ongelmia koska ensinnakin, ku saatiin yks pysaytettya ja sanoin ikkunasta et mihin oltais menossa niin kuski ei sanonu mitaan vaan vaan tylysti sulki ikkunan ja kaasutti pois. Oiskohan jotain Webster Hallin sisapiirin huonoa mainetta tai jotain??? Loppujen lopuks saatiin kyyti ja porukka jakautu kahtia, ma menin Paulan ja Lucian kaa samaan taksiin ja Paula ehti jo nukahtaa jonku viiden tequilashotin jalkeen ku ma ja Lucia juteltiin lepposan kuskin kanssa Etela-Amerikasta. Matka kesti yllattavan kauan, en muistanu et se mesta on niinkin alhaalla Manhattanilla ku 11 streetilla, eli semmoset 90 korttelia alaspain meijan hostellilta! Ja jumalauta, mun Webster Hall kokemukset aikasemmila kaynneilta ei oo ollu 100% makoisia mut voin kertoo et taa oli aika pohjanoteeraus. Oltiin jonossa ja portsari tuli sanoo meille et hei te kolme, pois jonosta, ette paase sisaan. Oltiin sillee et mita saatanaa, syy kiitos? Ja se oli vaan et no "because". Sen pidemmitta puheitta. (Huom: samanaikaisesti vahapukeiset tyttoset paasi meidan ohi sisaan ihan mutkattomasti) Ma en oikeen loytany koko hommaan muuta reaktiota ku nauraa ja sanoin sil et hei, hyvaa synttarii sullekki! Sina perslapi! Mut koska mulla ja Lucialla oli ihan armoton tarve paasta vessaan, mentiin vaan lahimpaan seuraavaan baariin ja tilattiin viinit (jossa ei kysytty papereita ollenkaan, yllattavaa kylla..?) mut loppujen lopuks ma olin sit ainoo keta joi viininsa koska noilla oli jo tequilashotit liikaa, baarimikolla oli hauskaa ku se katteli ku noi molemmat oli vaan jahmettyny paikoilleen siihen tiskille tuijottavin silmin, ma siina vieressa vaivihkaa siemaillen valkkaria. Oikeesti, kerrankin, kerrankin, ma olin se joka oli hyvassa kunnossa ja kuin aikuinen olo tuli ku se baari jos oltiin oli tosi semmonen siisti pukuihmisten paikka, Lucia ja Paula on molemmat tyyliin 25 eika kenellakaan tullu ees mieleen kysyy meilta mitaan papereita. Vittuun Webster Hall, sai tosiaan olla viiminen kerta ku meen lahellekaan sita paikkaa.
Meijan piti lahtee saman tien takas hostellille ja oltiin jo ehditty taksiin ku nain yllattaen Rebecan ikkunasta, ja heti sen takana Rinan kannattelemassa uhkaavasti huojuvaa Johannaa, ja hyppasin sen kummemmin ajattelemassa ulos taksista. No eihan niilla ollu asiaa enaa mihinkaan ku Johanna hadin tuskin pysy pystyssa ja olin jo melkeen lahdossa niiden kaa takas, seisoin siin kadunkulmassa ja koitin saada taksii ku rupesin miettii et mita vittua, taal ma oon The Cityssa lauantai-iltana, mul on hyva olo ja hyva mieli joten miks en jais viel hetkeks, kattois jos taal olis viel jotain mulle tarjottavana. Sit sanoin noille et hei tietteks ma luulen et voisin viel menna johonki. Rina ja Rebecca oli ihan samaa mielta et kyl ne parjaa, mun taytyy pitaa hauskaa jos voin. Otin siit sit lennosta oman taksin ja paatin randomilla et Times Squarelle, kiitoos! Haha ja se kuski oli ihana kun tultiin perille ni se ilmotti laulaen: "Tiiiiiiiiiiimes Squaaaaaaaaaaaaaaare!" Ma tulin siit niin iloseks et aloin laulaa mukana, ja mun jaadessa matkasta toivotin hauskat illanjatkot hauskalle kuskille ja jatkoin matkaa hymy naamalla, kunnes tuli SADE ja piti lahtea takas hostellille, kellokin oli jotain lahemmas kolmea jo joten sen paivan seikkailut jai siihen mut kateen jai silti paljon kivoja juttuja ja nukahdin hyvilla mielin!
Tanaan aamulla herasin siihen ku Rina, Rebecca, Johanna, Paula ja Lucia oli kaikki meijan huoneessa ja ne kerto et Johannan takia ne oli heitetty kahesta taksista ulos takastulomatkalla eli ne oli siis joutunu ottaa KOLME eri taksia takas... Se huvitti mua suuresti, koska mita saatanaa, hahaha! hengailtiin siina joku tunnin verran ennen ku noi Bostonin ihmiset joutu kirjautuu ulos ja lahtee takas Bostonii. Tanaan mun paivan suunnitelmiin kuuluu mm. menna tas parin tunnin paasta Vapauden patsaalle Lucian ja Paulan kaa, vaik tuol nyt vahan sataaki. Mut itse asias mietin et ois kiva kayda kans ehka Madame Tussaud'sissa jos jaa aikaa... Tai sit huomenna... Aika nayttaa...
Ja nyt tahan valiin taytyy kertoa fiilikset ku asettauduttiin puistoon tuomisten kanssa hyvalla mielella auringon paistaessa, et yks asia mita oon Suomesta kaivannu eniten on just puistossa istuskelu kivalla kesasaalla ja toi oli ihan tarpeeks lahella sita. Hengailtiin siina hyva tovi ennen ku alko tulla vahan viileeta/pimeeta, jollon suunnattiin takasin hostellille ja jatkettiin siemailua siella terassilla, jossa saatiin seurueeseen viela pari uutta tyyppia ja kaytiin kans siin valissa hakemassa mulle parit fortyt kotiintuomisiks ja taalla juotavaks. Kymmeneen mennessa noilla muilla alko olla jo fiilis lahtee johonkin muuallekin, ja taas tuli esille taa pahan onnen Webster Hall. Ma olin sillee et oikeesti, kaikkee muuta paitsi sinne koska ma oon jo pari kertaa kokenu sen ja se ei vaa oo niin hyva, mut loppujen lopuks lupasin lahtee silla ehdolla et ollaan noloja, ja lahettiin huoneeseen valmistautuu.
Sain melkeen kokonaan yhen fortyn imastua ku ne kaks kanadalaista tyttoo, Lucia ja Paula, kenen kans eilen oltiin susheilemassa tuli downtownilta ja suostuteltiin ne mukaan koska Paulalla on huomenna (tanaan) synttarit ja otettiin taksi Webster Hallille. Taksin saamisessa tuli ongelmia koska ensinnakin, ku saatiin yks pysaytettya ja sanoin ikkunasta et mihin oltais menossa niin kuski ei sanonu mitaan vaan vaan tylysti sulki ikkunan ja kaasutti pois. Oiskohan jotain Webster Hallin sisapiirin huonoa mainetta tai jotain??? Loppujen lopuks saatiin kyyti ja porukka jakautu kahtia, ma menin Paulan ja Lucian kaa samaan taksiin ja Paula ehti jo nukahtaa jonku viiden tequilashotin jalkeen ku ma ja Lucia juteltiin lepposan kuskin kanssa Etela-Amerikasta. Matka kesti yllattavan kauan, en muistanu et se mesta on niinkin alhaalla Manhattanilla ku 11 streetilla, eli semmoset 90 korttelia alaspain meijan hostellilta! Ja jumalauta, mun Webster Hall kokemukset aikasemmila kaynneilta ei oo ollu 100% makoisia mut voin kertoo et taa oli aika pohjanoteeraus. Oltiin jonossa ja portsari tuli sanoo meille et hei te kolme, pois jonosta, ette paase sisaan. Oltiin sillee et mita saatanaa, syy kiitos? Ja se oli vaan et no "because". Sen pidemmitta puheitta. (Huom: samanaikaisesti vahapukeiset tyttoset paasi meidan ohi sisaan ihan mutkattomasti) Ma en oikeen loytany koko hommaan muuta reaktiota ku nauraa ja sanoin sil et hei, hyvaa synttarii sullekki! Sina perslapi! Mut koska mulla ja Lucialla oli ihan armoton tarve paasta vessaan, mentiin vaan lahimpaan seuraavaan baariin ja tilattiin viinit (jossa ei kysytty papereita ollenkaan, yllattavaa kylla..?) mut loppujen lopuks ma olin sit ainoo keta joi viininsa koska noilla oli jo tequilashotit liikaa, baarimikolla oli hauskaa ku se katteli ku noi molemmat oli vaan jahmettyny paikoilleen siihen tiskille tuijottavin silmin, ma siina vieressa vaivihkaa siemaillen valkkaria. Oikeesti, kerrankin, kerrankin, ma olin se joka oli hyvassa kunnossa ja kuin aikuinen olo tuli ku se baari jos oltiin oli tosi semmonen siisti pukuihmisten paikka, Lucia ja Paula on molemmat tyyliin 25 eika kenellakaan tullu ees mieleen kysyy meilta mitaan papereita. Vittuun Webster Hall, sai tosiaan olla viiminen kerta ku meen lahellekaan sita paikkaa.
Meijan piti lahtee saman tien takas hostellille ja oltiin jo ehditty taksiin ku nain yllattaen Rebecan ikkunasta, ja heti sen takana Rinan kannattelemassa uhkaavasti huojuvaa Johannaa, ja hyppasin sen kummemmin ajattelemassa ulos taksista. No eihan niilla ollu asiaa enaa mihinkaan ku Johanna hadin tuskin pysy pystyssa ja olin jo melkeen lahdossa niiden kaa takas, seisoin siin kadunkulmassa ja koitin saada taksii ku rupesin miettii et mita vittua, taal ma oon The Cityssa lauantai-iltana, mul on hyva olo ja hyva mieli joten miks en jais viel hetkeks, kattois jos taal olis viel jotain mulle tarjottavana. Sit sanoin noille et hei tietteks ma luulen et voisin viel menna johonki. Rina ja Rebecca oli ihan samaa mielta et kyl ne parjaa, mun taytyy pitaa hauskaa jos voin. Otin siit sit lennosta oman taksin ja paatin randomilla et Times Squarelle, kiitoos! Haha ja se kuski oli ihana kun tultiin perille ni se ilmotti laulaen: "Tiiiiiiiiiiimes Squaaaaaaaaaaaaaaare!" Ma tulin siit niin iloseks et aloin laulaa mukana, ja mun jaadessa matkasta toivotin hauskat illanjatkot hauskalle kuskille ja jatkoin matkaa hymy naamalla, kunnes tuli SADE ja piti lahtea takas hostellille, kellokin oli jotain lahemmas kolmea jo joten sen paivan seikkailut jai siihen mut kateen jai silti paljon kivoja juttuja ja nukahdin hyvilla mielin!
Tanaan aamulla herasin siihen ku Rina, Rebecca, Johanna, Paula ja Lucia oli kaikki meijan huoneessa ja ne kerto et Johannan takia ne oli heitetty kahesta taksista ulos takastulomatkalla eli ne oli siis joutunu ottaa KOLME eri taksia takas... Se huvitti mua suuresti, koska mita saatanaa, hahaha! hengailtiin siina joku tunnin verran ennen ku noi Bostonin ihmiset joutu kirjautuu ulos ja lahtee takas Bostonii. Tanaan mun paivan suunnitelmiin kuuluu mm. menna tas parin tunnin paasta Vapauden patsaalle Lucian ja Paulan kaa, vaik tuol nyt vahan sataaki. Mut itse asias mietin et ois kiva kayda kans ehka Madame Tussaud'sissa jos jaa aikaa... Tai sit huomenna... Aika nayttaa...
24.4.2010
City of presidents vol 2: Pää pilvissä tänään
Mul on tuol puoliks kirjotettu teksti valmiina synttareista sun muusta mut toteutan sen loppuun myohemmin koska nyt on ajankohtaisempia aiheita jo esilla ja aikaa on vahan, eli NEW YORK!!!
Ensinnakin, voi vittu. Alotan tosta eilisesta ku olin matkannu Bostonista ja vihdoin paassy tanne, vasymys ja nalka paino ja ajattelin heti hostelliin paastyani painua pehkuihin. L:n aula oli taynna jengia ja ku olin kirjautumassa sisaan ni ne oli sillee et okei nyt on tosi huono homma, kaupunki on antanu niille maarayksen heittaa joka iikka ulos ja kukaan ei osannu viela kertoa miks, ja et taa tulee koht varmaan uutisiin sun muuta. Mut yopaikkoja yritetaan jarjestaa muista hostelleista. Ma olin jo kamoineni tietty valmiina ku olin hadin tuskin ehtiny astua ovesta sisaan ja mut laitettiin vaan hetken odotuksen jalkeen taksiin joka ajo Upper West Sidelle toiseen hostelliin jossa viivyn naa viis yota. Viel tahan asti en tienny mika siella on meneillaan mutta nyt loyty tallanen. Eli semmosta. vahan perseesta jos ne nyt sulkee tai jotain, se oli paras paikka.
Muttanoini, ei taakaan hassumpi ole, itse asiassa oon tosi tyytyvainen! Tosin eilen illalla kaiken saadon jalkeen vasymyksissani ja uuden paikan hammennyksissani ku tulin tonne huoneeseen niin kaikki valot paalle tietty saman tien ja siina viela sahlasin kaikennakosta tavaroiden ja nukkumaanpaasemisen kanssa niin kuulu sielta taalta muista pedeista turhautuneenkuulosia tuhahduksia, ja aamulla huomasin et koko huone on taynna ranskalaisia, ja ne katto vahan pahasti... No mut ma lahdin aika aamusta jo liikkeelle, tein vahan suunnitelmaa et mita kaikkea yrittais mahduttaan naihin paiviin ja mita kaikkea ehtii, paatin alottaa Museum of Natural Historysta. Ku tulin ovista sisaan ja siin oli laukkutarkastukset ja muuta, pelastyin lievastisanottuna hiukan ku yks vartija oli sillee et "NO WEAPON" ku tulin sisaa ja se oli sillee et she has a weapon she has a weapon ja osoitti mua ja olin lahinna ???? mut sit se osotti Roope Ankan tussaria olalla ja sano hyvin vakavalla ilmeella et he has a weapon. No weapon allowed. Katoin sita silmiin joku 5 sekuntia ennen ku se alko hymyilee ja ma repesin... "heh heh"
Kavin siel sit kattoo sellasen vaik kuin siistin space shown mis kerrottii tahdist ja aurinkokunnast ym. kaikkee ja se teatteri oli semmonen puolipallon muotonen, siis planetaario, mis penkit tarisi ja tuntu niin siistilt menna siel tahtien seassa. Sen jalkeen kiertelin viel muualla museossa hetken aikaa ennen ku paatin suunnata Empire state buildingille joka on ollu mun "to do in new york" -listalla jo pidemman aikaa. Eka menin siel "New York-tourille" eli tarisevilla ja liikkuvilla penkeilla varustettuun pieneen leffateatteriin, jossa lennettiin new yorkin ylla, syoksyttiin rakennusten sisalle ja kaikkee. Hurjan hauska. Sit siin ylhaalle jonotellessa kaikist otettiin kuva ja se kuvaajamies oli hauska ku kauhee vauhti paalla niiden kuvien kanssa: "next one, next one! Together together. Thank you! next one..." ja sit ku ma menin siihe: "together together! Oh she's alone I cannot believe dat!"
Aika yllattavan vahalla jonottamisella paasin huipulle, ei siin menny ku joku puolisen tuntia ni siella oltiin, koko kaupunki silmien alla niinku uskomattoman pitkalle. Tolleen sen vast hahmottaa realistisemmin ku alhaalta ja tunne oli yksinkertasesti uskomaton. Ekana pelkastaan fiilistelin silmat ammollaan ja sen jalkeen koitin vahan napsia kuvia mun vanhalla uskollisella filmijarkkarilla, joka saikaytti mut pahemman kerran ku se ei meinannu toimia ja olis ollu aika vittumainen temppu hajota just tolla hetkella. No sainhan ma sen loppujen lopuks pelittamaan, onneks. Siina kuvailin vahan puluja (?!) ja maisemia ja siihen ilmesty kans kiinalainen kuvausryhma ja tuli sellanen olo et ne tekis jotain telkkariohjelmaa. Kuuntelin hetken ku se nainen keta kuvattiin puhu jollekin toiselle kuvausryhmalaiselle siina englanniks ja kuulin ohimennen et han oli eilen ollu haastattelemassa Sarah Jessica Parkeria... Mua osittain harmittaa etten menny esittaytymaan jonain Suomen prinsessana ja tuppautunu seuraan, haha huomenna naama jossain kiinan telkkarissa...
Hengailin siella joku tunnin, puolentoista verran, ja alas paastyani kiertelin viel hetken downtownia, ostin mm. kengat, ja Would you rather...? kakkosen! Sit ku jalat rupes nayttamaan miinusta niin suuntasin takas hostellille ja talla kertaa huoneessa ei oottanukaan lauma vihasia ranskattaria vaan ihan kelpo jengia. Eka olin siel kahestaan kiinalaisen Janetin kaa, sen jalkeen sinne tuli Bettina saksasta, sit Rebecca saksasta. Mun piti menna Bettinan ja parin sen kaverin kaa kaljalle tohon hostellin terassille, mut kadotin sen ja meninkin Rebecan kaa terassille porisemaan. Se asuu kans Bostonissa, on ollu koht vuoden siella au pairina ja jatkaa viel toisen vuoden. Tosi rento tyyppi, sen pari kaveria tulee huomenna tanne ja mietittiin vahan menna keskuspuistoon istuskelee ja siemailee jotain.
Mun istuessa alhaalla koneella Rebecca oli napannu viela kaks kanadalaista tyttoo ja tuli kysymaan multa jos lahen niiden kaa syomaan ja toki lahdin. Mentiin sushiravintolaan tahan lahelle (ruoka taivaallista ja halpaa: kaks arvausta mita syon seuraavat kolme paivaa?) ja oli tosi kiva tunnelma, silleen et oon tavannu naa tas muutama tunti sitte ja oli tosi semmonen tuttavallinen meininki. Tan takia tykkaan matkustaa yksin, ku tutustuu helpommin uusiin ihmisiin. Tietty kyl kaverinki kaa on kiva aina reissata mut ma en ainakaan koskaan jattais lahtematta johonkin sita varten ettei kukaan lahde messiin, koska ei sita nyt kuitenkaan yksin jaa. Ja jos on jo kaveri niin ei niin helposti esim. alota keskustelua jonkun kanssa jota ei yhtaan tunne. Tassakin parhaillaan dataan mahmoud-nimisen herran koneella ilmaseks (netti maksais muuten dollarin per minuutti) koska neuvoin sille miten ton oven saa auki ku siihen joutuu kayttaa huoneen avainta.
Nyt on kuitenkin aika painua pehkuihin, huomenna jos sita ehtis vaikka vapauden patsaalla piipahtamaan keskuspuistoistuskelujen ohella.
Ensinnakin, voi vittu. Alotan tosta eilisesta ku olin matkannu Bostonista ja vihdoin paassy tanne, vasymys ja nalka paino ja ajattelin heti hostelliin paastyani painua pehkuihin. L:n aula oli taynna jengia ja ku olin kirjautumassa sisaan ni ne oli sillee et okei nyt on tosi huono homma, kaupunki on antanu niille maarayksen heittaa joka iikka ulos ja kukaan ei osannu viela kertoa miks, ja et taa tulee koht varmaan uutisiin sun muuta. Mut yopaikkoja yritetaan jarjestaa muista hostelleista. Ma olin jo kamoineni tietty valmiina ku olin hadin tuskin ehtiny astua ovesta sisaan ja mut laitettiin vaan hetken odotuksen jalkeen taksiin joka ajo Upper West Sidelle toiseen hostelliin jossa viivyn naa viis yota. Viel tahan asti en tienny mika siella on meneillaan mutta nyt loyty tallanen. Eli semmosta. vahan perseesta jos ne nyt sulkee tai jotain, se oli paras paikka.
Muttanoini, ei taakaan hassumpi ole, itse asiassa oon tosi tyytyvainen! Tosin eilen illalla kaiken saadon jalkeen vasymyksissani ja uuden paikan hammennyksissani ku tulin tonne huoneeseen niin kaikki valot paalle tietty saman tien ja siina viela sahlasin kaikennakosta tavaroiden ja nukkumaanpaasemisen kanssa niin kuulu sielta taalta muista pedeista turhautuneenkuulosia tuhahduksia, ja aamulla huomasin et koko huone on taynna ranskalaisia, ja ne katto vahan pahasti... No mut ma lahdin aika aamusta jo liikkeelle, tein vahan suunnitelmaa et mita kaikkea yrittais mahduttaan naihin paiviin ja mita kaikkea ehtii, paatin alottaa Museum of Natural Historysta. Ku tulin ovista sisaan ja siin oli laukkutarkastukset ja muuta, pelastyin lievastisanottuna hiukan ku yks vartija oli sillee et "NO WEAPON" ku tulin sisaa ja se oli sillee et she has a weapon she has a weapon ja osoitti mua ja olin lahinna ???? mut sit se osotti Roope Ankan tussaria olalla ja sano hyvin vakavalla ilmeella et he has a weapon. No weapon allowed. Katoin sita silmiin joku 5 sekuntia ennen ku se alko hymyilee ja ma repesin... "heh heh"
Kavin siel sit kattoo sellasen vaik kuin siistin space shown mis kerrottii tahdist ja aurinkokunnast ym. kaikkee ja se teatteri oli semmonen puolipallon muotonen, siis planetaario, mis penkit tarisi ja tuntu niin siistilt menna siel tahtien seassa. Sen jalkeen kiertelin viel muualla museossa hetken aikaa ennen ku paatin suunnata Empire state buildingille joka on ollu mun "to do in new york" -listalla jo pidemman aikaa. Eka menin siel "New York-tourille" eli tarisevilla ja liikkuvilla penkeilla varustettuun pieneen leffateatteriin, jossa lennettiin new yorkin ylla, syoksyttiin rakennusten sisalle ja kaikkee. Hurjan hauska. Sit siin ylhaalle jonotellessa kaikist otettiin kuva ja se kuvaajamies oli hauska ku kauhee vauhti paalla niiden kuvien kanssa: "next one, next one! Together together. Thank you! next one..." ja sit ku ma menin siihe: "together together! Oh she's alone I cannot believe dat!"
Aika yllattavan vahalla jonottamisella paasin huipulle, ei siin menny ku joku puolisen tuntia ni siella oltiin, koko kaupunki silmien alla niinku uskomattoman pitkalle. Tolleen sen vast hahmottaa realistisemmin ku alhaalta ja tunne oli yksinkertasesti uskomaton. Ekana pelkastaan fiilistelin silmat ammollaan ja sen jalkeen koitin vahan napsia kuvia mun vanhalla uskollisella filmijarkkarilla, joka saikaytti mut pahemman kerran ku se ei meinannu toimia ja olis ollu aika vittumainen temppu hajota just tolla hetkella. No sainhan ma sen loppujen lopuks pelittamaan, onneks. Siina kuvailin vahan puluja (?!) ja maisemia ja siihen ilmesty kans kiinalainen kuvausryhma ja tuli sellanen olo et ne tekis jotain telkkariohjelmaa. Kuuntelin hetken ku se nainen keta kuvattiin puhu jollekin toiselle kuvausryhmalaiselle siina englanniks ja kuulin ohimennen et han oli eilen ollu haastattelemassa Sarah Jessica Parkeria... Mua osittain harmittaa etten menny esittaytymaan jonain Suomen prinsessana ja tuppautunu seuraan, haha huomenna naama jossain kiinan telkkarissa...
Hengailin siella joku tunnin, puolentoista verran, ja alas paastyani kiertelin viel hetken downtownia, ostin mm. kengat, ja Would you rather...? kakkosen! Sit ku jalat rupes nayttamaan miinusta niin suuntasin takas hostellille ja talla kertaa huoneessa ei oottanukaan lauma vihasia ranskattaria vaan ihan kelpo jengia. Eka olin siel kahestaan kiinalaisen Janetin kaa, sen jalkeen sinne tuli Bettina saksasta, sit Rebecca saksasta. Mun piti menna Bettinan ja parin sen kaverin kaa kaljalle tohon hostellin terassille, mut kadotin sen ja meninkin Rebecan kaa terassille porisemaan. Se asuu kans Bostonissa, on ollu koht vuoden siella au pairina ja jatkaa viel toisen vuoden. Tosi rento tyyppi, sen pari kaveria tulee huomenna tanne ja mietittiin vahan menna keskuspuistoon istuskelee ja siemailee jotain.
Mun istuessa alhaalla koneella Rebecca oli napannu viela kaks kanadalaista tyttoo ja tuli kysymaan multa jos lahen niiden kaa syomaan ja toki lahdin. Mentiin sushiravintolaan tahan lahelle (ruoka taivaallista ja halpaa: kaks arvausta mita syon seuraavat kolme paivaa?) ja oli tosi kiva tunnelma, silleen et oon tavannu naa tas muutama tunti sitte ja oli tosi semmonen tuttavallinen meininki. Tan takia tykkaan matkustaa yksin, ku tutustuu helpommin uusiin ihmisiin. Tietty kyl kaverinki kaa on kiva aina reissata mut ma en ainakaan koskaan jattais lahtematta johonkin sita varten ettei kukaan lahde messiin, koska ei sita nyt kuitenkaan yksin jaa. Ja jos on jo kaveri niin ei niin helposti esim. alota keskustelua jonkun kanssa jota ei yhtaan tunne. Tassakin parhaillaan dataan mahmoud-nimisen herran koneella ilmaseks (netti maksais muuten dollarin per minuutti) koska neuvoin sille miten ton oven saa auki ku siihen joutuu kayttaa huoneen avainta.
Nyt on kuitenkin aika painua pehkuihin, huomenna jos sita ehtis vaikka vapauden patsaalla piipahtamaan keskuspuistoistuskelujen ohella.
7.4.2010
City of presidents vol 2
Pitkän tauon jälkeen päätin asettaa vanhan uskollisen city of presidentsin takas kartalle. Kyl täs se kuukausi vierähti mutta nyt hetken mietinnän jälkeen päätin olla väkisin yrittämättä ahtaa yhteen päivitykseen aivan kaikkee mitä on tapahtunu koska totta puhuen, no, antaa olla. Suunta on eteenpäin.
Jossain kohtaa tääl oli aikamoiset tulvasateet, esim. Y:n pihalla oli järven näköinen lammikko ja parkkipaikalla uiskenteli sorsia. Metrot ei kunnolla kulkenu sillon, koska maa oli pettäny raiteiden alta. Muutenkin ilma on ollu aika jännä; pari päivää aina ihan sikanättii ja sit tollasii kipeyksiä. Täs nyt esimerkiks viikonloppuna oli kahtaneljää, nyt tuol on 29. Eli teepaitakeleillä mennään noin lievästi sanottuna.
Mul on ollu täs jo kaks kertaa rastat ku oon ollu vähän kahden vaiheilla et laitanko vai en mut oon molemmilla kerroilla ottanu ne pois. Jos vaik ensin tekis päätöksen jostain asiasta ja sen jälkeen vasta ryhtyis toimeen, kaipa tästäkin jotain opin.
St. Patrick's day tuli ja meni, oltiin Abingtonissa kattoo paraatia. Ei sit päästy sinne nykiin asti ku L oli jo täyteen buukattu ja jonkun muun hostellin varaaminen ei tuu kysymykseenkään, tietenkään. Mut ei huolta, nykireissu on tulossa vielä kävi miten kävi.
Löysin kirjan, jota lukemalla tulee iloseks oli miten masis-olo tahansa. Sen nimi on Would you rather...? over 200 absolutely absurd dilemmas to ponder. Lueskelin sitä yhen kirjakaupan sohvalla ja nauroin niin paljon et mies mun vieressä kysy et oonko kunnossa ja et mikä kirja voi olla noin hauska. No sit mä aloin lukee niit kysymyksiä sille ääneen, mm:
Would you rather...
have skin that tans upon hearing the voice of Al Gore
or
be able to make amish people break-dance?
Would you rather live in a world...
where everybody's speech was badly dubbed over like in a Chinese kung-fu movie
or
where all the dirty words and vulgar expressions were censored with silly bleeps, buzzes, and cuckoos?
Would you rather...
never have a bad hair day
or
be allowed one do-over when you screw up while trying to pick up men/women?
Joo tota viime viikko ihan siisti. Torstaina ku Brettin kans istuskeltiin yhes puistossa ja siin vieres semmosel leikkikentällä oli joku kouluryhmä (lähemmäs varmaan 100 muksua) sanoisinko 8-12v. ikähaarukalla lapsia nii yhtäkkii alkaa kuuluu karsee huuto, lapset on ringissä ja katotaa ni siel on pari tyttöö toistensa kimpussa, vetää tukasta ja muut hurraa vieres. Sitä kesti oikeesti semi kauan koska koko ryhmää oli valvomassa kaks aikuista jotka hitaasti löntystää toiselt puolelt puistoo ja vähän puhaltaa pilliin, no sit ne lapset vaan siirty muualle ja jatkaa tappelua. Opettajatkin taitaa tietää et koulun pihalla vallitsee pitkälti viidakon lait. No samana päivänä menin Varpun ja sen työkavereiden kanssa yksiin tervetuliaisjuhliin mis oli paljon Harvardin sakkia. Metrossa matkalla sinne juhliin saatiin kokea pala sellasta kulttuuria mitä sais olla mun puolesta enemmän. Istuttiin siin ja yhtäkkii alkaa soida täysiä musa mankasta, kolme tyyppiä on sillee et tehkää tilaa, ja siin metrossa, just meijän kohdalla, ne alkaa tanssia siinä ihan sairaita muuveja, jotain tuplavoltteja ilmassa aika täyteen pakatussa metrossa mikä ei oo erityisen korkee kuitenkaan. Vittu ku ois saanu nauhalle tai jotain, se pelasti mun päivän aivan täysin. No päästiin me sinne juhliinkin pikku eksymisen jälkeen lopulta, siel sai sit bissee ja aitoo sangriaa ja sain koko ajan olla korjaamassa ihmisten käsityksiä et oon kans labraihmisiä. Mun iäks ensinnäkin veikattiin 28 ja aloin nyt miettii et tähänkö on jo tultu?! En nyt sano et haluisin näyttää 14-vuotiaalta, mut toisaalta ei sekään oo siistii olla kymmenen vuotta edellä. Joka tapauksessa, mul oli hauskaa aikaa ja selvis et ihmiset olikin jo kuullu musta kaiken ku huhut noista viisumisotkuista ja muista ehti jo kiiriä Harvardiin asti. Varpun pomo mm. tiesi mun nykiseikkailuista mikä menee hiukan hämmentävyyden puolelle. Onks joku teistä levittäny musta huhuja?? No, lähettiin siin hyvissä ajoin ennen jengin riehaantumista mikä oli ihan hyvä idea, siihenkin nähden ettei ehtiny juoda enempää ku seuraavana aamuna kuitenkin velvollisuudet edessä.
Lauantaista tykkäsin kans. Aamupäivällä mentiin kaikki Wompatuck state parkiin maastopyöräileen. Emilillä on hyvät pyörät siihen touhuun ja pääsin koittaa ihan asiannmukaisessa ympäristössä, nii et se ei ollu enää mitää leikkii!!! Oltiin keskellä metsää ja siel oli jääkauden muodostamia valtavia kumpuja, pystysuoria mäkiä jos niitä nyt sellasiks voi kutsua ja siellä täällä hyppyreitäkin ja muutamat muutkin pyöräilijät siellä vilahteli. Sit niitä pitkin siel mentiin ja oli vähän eri seikkailla kaatuneiden puiden, kivikkojen, mudan ja pölkkyjen seassa oksia väistellen tollasella kunnon pyörällä ku mennä jollain Walmartin romulla (ostettiin muuten just uus koska vanha varastettiin keskellä päivää metroasemalta, lukko oli vaan jäljellä. Uudesta irtos toisena päivänä poljin), jolla takapuoli on hellänä ku ajaa vartin pyörätiellä täällä. Toisaalta välillä myös tää asfaltin tasaisuus on sitä luokkaa et en sinänsä ihmettele. No kuitenkin, takas metsään. Oli yllättävän tasaista matkanteko siellä pusikossa ja siin oli must siisteintä se ku vähän laitto ittensä peliin ja sit oli sillee et uskalsinpas! Piiikkusen tuli valkoset converset mutaseks ja jalat naarmuille mut mitäs noista. Oli hauska päivä. Sielt suoraan haettiin taco bell-safkat ja syötiin tos pihalla lämmössä. Sen jälkeen raukeassa olotilassa soitin Alexille ku oltiin sovittu et tehää jotain tänään, lähin sinne ja mentiin pelaa korista parin tyypin kanssa ja sen jälkeen haettiin vähän coronoita ja mentiin sen kaverin luo juomaan niitä. Nyt siis kahen päivän aikana oon juonu enemmän ku koko kahdessa kuukaudessa yhteensä. Hämmästyttää tää soberiuden helppous ku ei ees erityisemmin tee mieli kännätä koko ajan.
Sunnuntaina oltiin Wollaston beachilla, missä oon lähiaikoina viettäny paljon aikaa. Sinne pääsee pyörällä jossain kymmenes minuutissa ja on niin joku Miami beach-tunnelma ku siin vieres menee levee kävely-/pyörätie, mis aika monet on koiran kanssa tai vaan lenkillä ja sit ihan istuskelee. Yleensä haen siihen jonkun kahvin, luen ehkä kirjaa tai lehteä tai sit vaan kävelen rantaa pitkin nytkin ku on siis täys helle niin siellä näkyy jo auringonottajia. Tää on varmaan semmonen mitä tuun kaipaamaan, et tollanen biitsi on niin lähellä. Eilen illalla menin sinne ekaa kertaa pimeän aikaan ja yllätyin koska se oli, jos mahdollista, vielä kauniimpi ku päivällä. Boston näkyy vähän matkan päässä ja kaupungin valot, sit ku lentokenttäki on siinä ihan kivenheiton päässä niin melkeen koko ajan ilmassa on ainakin yks lentokone, ja tietty noi tähdet. Ei siel tarvi ees tehä mitään, voi vaan istua ja se on kivaa.
Haha, alakerrassa tehään remonttia ja vanhat jääkaapit, patjat ja ties mitkä on vaan dumpattu tohon pihalle. Tänään oli just roska-autopäivä ja halusin saada kuvan siitä kasasta kun tienvarsi on täynnä roinaa niin tänään aamulla ryntäsin kuistille kameran kanssa just ku auto oli tulossa ja ehdin nipin napin. Roskareiska ei näyttäny tyytyväiseltä sen vuoren nähdessään mut toivon et se piristyi nähdessään mut just heränneenä kalsarit jalassa kuvaamassa jätteitä.
Mul on huomen synttärit. Sit on viiminen teinivuosi edessä ja tulee kiire jos yritän saada mahtumaan siihen kaikki typeryydet mitkä voi laittaa nuoruusvuosien piikkiin. Katotaan ehdinkö. Nyt ulos etten hukkaa enää hetkeäkään tosta ilmaa vallitsevasta mansikkamaidosta. Jatkoa siis myöhemmin.
Jossain kohtaa tääl oli aikamoiset tulvasateet, esim. Y:n pihalla oli järven näköinen lammikko ja parkkipaikalla uiskenteli sorsia. Metrot ei kunnolla kulkenu sillon, koska maa oli pettäny raiteiden alta. Muutenkin ilma on ollu aika jännä; pari päivää aina ihan sikanättii ja sit tollasii kipeyksiä. Täs nyt esimerkiks viikonloppuna oli kahtaneljää, nyt tuol on 29. Eli teepaitakeleillä mennään noin lievästi sanottuna.
Mul on ollu täs jo kaks kertaa rastat ku oon ollu vähän kahden vaiheilla et laitanko vai en mut oon molemmilla kerroilla ottanu ne pois. Jos vaik ensin tekis päätöksen jostain asiasta ja sen jälkeen vasta ryhtyis toimeen, kaipa tästäkin jotain opin.
St. Patrick's day tuli ja meni, oltiin Abingtonissa kattoo paraatia. Ei sit päästy sinne nykiin asti ku L oli jo täyteen buukattu ja jonkun muun hostellin varaaminen ei tuu kysymykseenkään, tietenkään. Mut ei huolta, nykireissu on tulossa vielä kävi miten kävi.
Löysin kirjan, jota lukemalla tulee iloseks oli miten masis-olo tahansa. Sen nimi on Would you rather...? over 200 absolutely absurd dilemmas to ponder. Lueskelin sitä yhen kirjakaupan sohvalla ja nauroin niin paljon et mies mun vieressä kysy et oonko kunnossa ja et mikä kirja voi olla noin hauska. No sit mä aloin lukee niit kysymyksiä sille ääneen, mm:
Would you rather...
have skin that tans upon hearing the voice of Al Gore
or
be able to make amish people break-dance?
Would you rather live in a world...
where everybody's speech was badly dubbed over like in a Chinese kung-fu movie
or
where all the dirty words and vulgar expressions were censored with silly bleeps, buzzes, and cuckoos?
Would you rather...
never have a bad hair day
or
be allowed one do-over when you screw up while trying to pick up men/women?
Joo tota viime viikko ihan siisti. Torstaina ku Brettin kans istuskeltiin yhes puistossa ja siin vieres semmosel leikkikentällä oli joku kouluryhmä (lähemmäs varmaan 100 muksua) sanoisinko 8-12v. ikähaarukalla lapsia nii yhtäkkii alkaa kuuluu karsee huuto, lapset on ringissä ja katotaa ni siel on pari tyttöö toistensa kimpussa, vetää tukasta ja muut hurraa vieres. Sitä kesti oikeesti semi kauan koska koko ryhmää oli valvomassa kaks aikuista jotka hitaasti löntystää toiselt puolelt puistoo ja vähän puhaltaa pilliin, no sit ne lapset vaan siirty muualle ja jatkaa tappelua. Opettajatkin taitaa tietää et koulun pihalla vallitsee pitkälti viidakon lait. No samana päivänä menin Varpun ja sen työkavereiden kanssa yksiin tervetuliaisjuhliin mis oli paljon Harvardin sakkia. Metrossa matkalla sinne juhliin saatiin kokea pala sellasta kulttuuria mitä sais olla mun puolesta enemmän. Istuttiin siin ja yhtäkkii alkaa soida täysiä musa mankasta, kolme tyyppiä on sillee et tehkää tilaa, ja siin metrossa, just meijän kohdalla, ne alkaa tanssia siinä ihan sairaita muuveja, jotain tuplavoltteja ilmassa aika täyteen pakatussa metrossa mikä ei oo erityisen korkee kuitenkaan. Vittu ku ois saanu nauhalle tai jotain, se pelasti mun päivän aivan täysin. No päästiin me sinne juhliinkin pikku eksymisen jälkeen lopulta, siel sai sit bissee ja aitoo sangriaa ja sain koko ajan olla korjaamassa ihmisten käsityksiä et oon kans labraihmisiä. Mun iäks ensinnäkin veikattiin 28 ja aloin nyt miettii et tähänkö on jo tultu?! En nyt sano et haluisin näyttää 14-vuotiaalta, mut toisaalta ei sekään oo siistii olla kymmenen vuotta edellä. Joka tapauksessa, mul oli hauskaa aikaa ja selvis et ihmiset olikin jo kuullu musta kaiken ku huhut noista viisumisotkuista ja muista ehti jo kiiriä Harvardiin asti. Varpun pomo mm. tiesi mun nykiseikkailuista mikä menee hiukan hämmentävyyden puolelle. Onks joku teistä levittäny musta huhuja?? No, lähettiin siin hyvissä ajoin ennen jengin riehaantumista mikä oli ihan hyvä idea, siihenkin nähden ettei ehtiny juoda enempää ku seuraavana aamuna kuitenkin velvollisuudet edessä.
Lauantaista tykkäsin kans. Aamupäivällä mentiin kaikki Wompatuck state parkiin maastopyöräileen. Emilillä on hyvät pyörät siihen touhuun ja pääsin koittaa ihan asiannmukaisessa ympäristössä, nii et se ei ollu enää mitää leikkii!!! Oltiin keskellä metsää ja siel oli jääkauden muodostamia valtavia kumpuja, pystysuoria mäkiä jos niitä nyt sellasiks voi kutsua ja siellä täällä hyppyreitäkin ja muutamat muutkin pyöräilijät siellä vilahteli. Sit niitä pitkin siel mentiin ja oli vähän eri seikkailla kaatuneiden puiden, kivikkojen, mudan ja pölkkyjen seassa oksia väistellen tollasella kunnon pyörällä ku mennä jollain Walmartin romulla (ostettiin muuten just uus koska vanha varastettiin keskellä päivää metroasemalta, lukko oli vaan jäljellä. Uudesta irtos toisena päivänä poljin), jolla takapuoli on hellänä ku ajaa vartin pyörätiellä täällä. Toisaalta välillä myös tää asfaltin tasaisuus on sitä luokkaa et en sinänsä ihmettele. No kuitenkin, takas metsään. Oli yllättävän tasaista matkanteko siellä pusikossa ja siin oli must siisteintä se ku vähän laitto ittensä peliin ja sit oli sillee et uskalsinpas! Piiikkusen tuli valkoset converset mutaseks ja jalat naarmuille mut mitäs noista. Oli hauska päivä. Sielt suoraan haettiin taco bell-safkat ja syötiin tos pihalla lämmössä. Sen jälkeen raukeassa olotilassa soitin Alexille ku oltiin sovittu et tehää jotain tänään, lähin sinne ja mentiin pelaa korista parin tyypin kanssa ja sen jälkeen haettiin vähän coronoita ja mentiin sen kaverin luo juomaan niitä. Nyt siis kahen päivän aikana oon juonu enemmän ku koko kahdessa kuukaudessa yhteensä. Hämmästyttää tää soberiuden helppous ku ei ees erityisemmin tee mieli kännätä koko ajan.
Sunnuntaina oltiin Wollaston beachilla, missä oon lähiaikoina viettäny paljon aikaa. Sinne pääsee pyörällä jossain kymmenes minuutissa ja on niin joku Miami beach-tunnelma ku siin vieres menee levee kävely-/pyörätie, mis aika monet on koiran kanssa tai vaan lenkillä ja sit ihan istuskelee. Yleensä haen siihen jonkun kahvin, luen ehkä kirjaa tai lehteä tai sit vaan kävelen rantaa pitkin nytkin ku on siis täys helle niin siellä näkyy jo auringonottajia. Tää on varmaan semmonen mitä tuun kaipaamaan, et tollanen biitsi on niin lähellä. Eilen illalla menin sinne ekaa kertaa pimeän aikaan ja yllätyin koska se oli, jos mahdollista, vielä kauniimpi ku päivällä. Boston näkyy vähän matkan päässä ja kaupungin valot, sit ku lentokenttäki on siinä ihan kivenheiton päässä niin melkeen koko ajan ilmassa on ainakin yks lentokone, ja tietty noi tähdet. Ei siel tarvi ees tehä mitään, voi vaan istua ja se on kivaa.
Haha, alakerrassa tehään remonttia ja vanhat jääkaapit, patjat ja ties mitkä on vaan dumpattu tohon pihalle. Tänään oli just roska-autopäivä ja halusin saada kuvan siitä kasasta kun tienvarsi on täynnä roinaa niin tänään aamulla ryntäsin kuistille kameran kanssa just ku auto oli tulossa ja ehdin nipin napin. Roskareiska ei näyttäny tyytyväiseltä sen vuoren nähdessään mut toivon et se piristyi nähdessään mut just heränneenä kalsarit jalassa kuvaamassa jätteitä.
Mul on huomen synttärit. Sit on viiminen teinivuosi edessä ja tulee kiire jos yritän saada mahtumaan siihen kaikki typeryydet mitkä voi laittaa nuoruusvuosien piikkiin. Katotaan ehdinkö. Nyt ulos etten hukkaa enää hetkeäkään tosta ilmaa vallitsevasta mansikkamaidosta. Jatkoa siis myöhemmin.
Tilaa:
Kommentit (Atom)