Uutisia pukkaa

Nyt on sitten virallisesti vuokrattu uusi paikka asua ja samalla mun ensimmäinen sellanen jossa en asu joko vanhempien tai isäntäperheen kanssa. Se on Jamaica Plainilla ja talossa asuu myös kaks kämppistä joiden kanssa jaetaan keittiö ja olohuone ja sit itelle on kalustettu valoisa huone ja iso kuisti. Kuulemma. Brett muuttaa sinne viikon päästä ja mä meen sitten perässä toukokuussa.

Lisää uutisia: Blogissa alkaa tästä lähtien näkyä enemmän kuvia koska sain synttärilahjaksi kameran! Viikonlopun aikana se pääsi jo käyttöön kun äiti tuli kylään ja vietettiin molempien synttäreitä. Oli kaiken kaikkiaan tosi mukavat kolme päivää; sää ainakin suosi urakalla vaikka sainkin jopa poltettua ihoa heti torstaina, jolloin vietettiin pari tuntia ensin Leonin ja Noelin kanssa puistossa puhuen ruotsia (kyl tää tästä lähtee kato), sitten lounas ulkona jonka jälkeen haettiin Nelson tarhasta ja päästiin katsomaan meidän parvekkeelta kuumailmapalloja joita yhtäkkiä tajuttiin ilmestyneen taivaalle iso liuta.

Perjantaina jätinkin sitten teiniyden lopullisesti taakse. Lähdettiin jo ajoissa puistoon tapaamaan Reettaa (yhden Sarin kaverin perheen au pair Savonlinnasta. Reetta oli tässä viikonlopun aikana iso apu Nelsonin kanssa kun käytiin äidin kanssa esim. syömässä tai jossain mihin ei voinut oikeen ottaa pojua mukaan kun Sarikin on tällä hetkellä Amsterdamissa) ja sen hoitopoikia. Sieltä jatkettiin piknikille järven rantaan.

Yllä todistusaineistoa opitusta rap-nyrkistä... Bains des Paquis:ssa katteltiin Jet d'Eau:ta, Geneven ylpeyttä, joka on siis yksi maailman suurimmista suihkulähteistä ja jolla on korkeutta 140 metriä.

Siellä ne urheimmat jo uiskenteli ja auringonottajiakin riitti. Sen jälkeen käytiin vielä punaisen ristin museossa ja sit mentiin illemmalla syömään fondueta! Misha poikkes vielä meillä yhdeksän aikoihin ennen kun lähdettiin ulos ja oli tuonu mulle tollasen söpön pienen tortun joka oli kaiken lisäks itse levottu ja sain puhaltaa kynttilän jonka pidike soitti onnittelulaulua.

Juotiin siinä yhdet oluet meillä ja lähdettiin järven ääreen juomaan vähän liian pinkkiä skumppaa ja nauttimaan lämpimästä illasta.

Hahaah:

Käytiin myös taasen L'usinen edustalla suunnitelmana moikata Bobia ja Pandia mut Pandi ei ehtiny paikalle ennen kun päätettiin jatkaa matkaa yhteen toiseen Baariin. Bob sentään oli tavattavissa ja chillattiin siinä sitte jonkun aikaa kolmestaan.

Ens viikonloppu on vielä ennen kotiinpaluuta ja toivon että sitä ehtis vielä Bobin ja Pandin kanssa hengailla, se on meinaan aina super rentoa. Laitetaan tapahtumaan. Kai sitä jonkinlaiset läksiäiset täytyy järkätä vaikka ei mulla niin paljon oo sellasia kenet oikeasti haluan mukaan. Synttäri-illankin oikeestaan vaan vietin pääosilta Mishan kanssa ja se ihan riitti. Toki sitä aina vois haalia hirveen jengin puolituttuja suremaan että tulee ikävä mutta vitut.

Eilen illalla äidin synttärinä mentiin aamupäivällä kirppikselle josta ostin suuret kultaiset tähdenmuotoiset klipsikorvikset. Ne on vähän rumat enkä oikeen tiedä miks ostin ne. Illalla oltiin Marizan konsertissa (portugalilainen fado-laulaja). Oli tosi jees. Hiton nopeasti meni koko viikonloppu. Ens viikolla koitan päästä käymään itekseni Chamonix:ssa vuorilla!!

City of presidents vol 3: Koko stoori

Lupaus on pidettävä. Tässä tulee nyt tarina jota on tullut jostain syystä pantattua aika kauan. Se tulee nyt koska jatko-osa on alkamassa.


Se oli Bostonissa 2009 lokakuun puolella kun tosi randomisti tutustuin kadulla ihmiseen josta tuli mun hyvä ystävä ja jonka nimi oli Brett. Ruvettiin kavereiks saman tien ja hengailtiinkin siinä aika tiiviisti päivittäin koko loppuaika ennen mun paluuta takaisin Suomeen.


No, molemmille oli ollut täysin selkeetä että me ollaan vain kavereita eikä mitään mihinkään muuhun viittaavaa ollut odotettavissa joten taisikin tulla molemmille täysin yllätyksenä kun mun viimeisenä päivänä selvis että tykätään molemmat toisistamme vähän enemmän kuin kaverimielessä jolloin 3-4 tuntia ennen hyvästejä toi ystävyyssuhde sai ihan uudet kasvot. Mutta mitäpä siinä, mä olin vaivihkaa suunnitellu tulevani takas vielä parin kuukauden päästä ja täten tää herraB päätti jäädä mua odottamaan. Ainoa fyysinen kosketus mitä meillä oli ollut, oli yksi halaus jonka myötä sanottiin morjens kahdeksi kuukaudeksi. Sillä hetkellä me siis alettiin tavallaan seurustella ja sen talven ajan pidettiin yhteyttä puhelimitse ja sähköpostilla. Palattuani Bostoniin oltiin tyttöystävä ja poikaystävä. Se ehti kestää noin kuukauden ennen ku Brettin menneisyydestä tuli melko vauhdilla ja yllättäen jotain aiheuttaen sen ettei mikään enää toiminut. Siitä seuras sitten kaiken kaikkiaan melko paska kevät. Mutta se jääköön omaan arvoonsa, se on nyt poissa. Sanottakoon että siinä oli kyse eräästä valitettavasta ihmiskohtalosta josta olen ennen kaikkea pahoillani vaikka olis kyllä todellakin syytä vihaisempiinkin tuntemuksiin.


No 


Mun oli sitten loppukeväästä aika lähteä takaisin Suomeen ja koitin unohtaa koko jutun ja päätin ottaa vastaan tilaisuuden viettää seuraava vuosi Genevessä. Jos vaikka siellä tapahtuis jotain mahtavaa mikä muuttais mun elämää yhtä paljon ku mitä ne 6 kuukautta Bostonissa.


Sveitsi oli okei. Se oli aina vaan okei. Sain joitain kavereita, kivoja kavereita. Ajattelin kuitenkin Brettiä suhteellisen usein ja kirjoteltiinkin parin kuukauden välein vähän kuulumisia, ei kuitenkaan mitään ihmeellistä. Yhä ollessani Sveitsissä esim. baarissa/kavereiden kanssa/tavatessani ihmisiä  toivoin usein että se olis täällä, edes kaverina. Joo, niihin aikoihin kaipasin sitä ennemmin ystävänä ja et se olis aina saatavilla. Alettiin pari kuukautta sitten jostain syystä pitää yhteyttä tiiviimmin ja puhuttiin puhelimessakin melko usein, joskus useita tunteja. Sitten tässä eräänä perjantaina se kirjoitti mulle että sen terapeutti on ihastunut siihen ja halus kysyä neuvoa kaverina. "but you are one ,  if not my closest talking friend right now and i want ask someone what to do.   call me kido.  miss ya. b." Siinä tunteista puhuessamme kävi ilmi että me ollaan molemmat vielä ihan kiinni toisissamme kaikesta kuluneesta ajasta huolimatta. Se olikin hetki jolloin pääsin sanomaan "I love you too".


--> "I felt so good after talking to you that when i went out later and i was riding my bike i thought that i would get hit by a car and die.  crazy right.  i thought that it was to good to be true and that my whole world would just end." 


Tiedän että tää ihminen voisi tehdä mut todella onnelliseksi ja tekee itse asiassa parhaillaan. Luultavasti olis tehnyt koko tän ajan jos mikään ei olis ollu millonkaan esteenä ja olis ollut omaa sananvaltaa asioiden kulkuun. Mutta eihän se elämä niin mene -- esteitä tulee esteiden perään ja kompromisseja ja uhrauksia on tehtävä eikä useimmiten asiat mene ollenkaan niin kun toivois. Tänä kesänä mua odottaa nyt kuitenkin paluu Bostoniin ja jotain niinkin hurjaa kuin että me muutetaan yhteen kolmeksi kuukaudeksi. Joskus tää koko stoori tuntuu ihan naurettavalta kaikkine mutkineen ja tavallaan siitä tulee lähinnä mieleen joku surkea romanttinen komedia mm. senkin takia ettei sitä uskois tällasta noin vaan tapahtuvan ("noin vaan" tuskin on oikea ilmaus kuvailemaan tätä kaikkea mutta). Siitäkin huolimatta että me ollaan lähtökohdilta niin erilaisia, silti täysin sopusointuisa combo (siitä voidaan kans keskustella kuinka "sopuisaa" tää hetkittäin on. Myös riitelemisen taito on tässä tullut opittua mutta eiköhän se kuulu asiaan). Silti, ensimmäisestä hetkestä alkaen sen kanssa keskityin ainoastaan olemaan oma itseni. Se näkee mun huonoissa puolissa kauniita asioita ja saa mut tuntemaan itseni korvaamattomaksi. Se löysi musta jotain rehellistä, hyvää ja aitoa. Brettillä on takana melko hullu elämä joka alkaa pikkuhiljaa rauhoittua. Yhä epäuskoisena asiasta voin kertoa että se muutos on jotain jonka mä oon nähnyt puolentoista vuoden aikana ja johon mä oon osallistunut. Koko sinä aikana ku ollaan tunnettu, ollaan oltu konkreettisesti yhdessä vain se kuukausi, mutta silti tässä on nyt jotain mikä aiheuttaa sen ettei kumpaakaan oikeen kiinnosta ketään muu.


Paljastus numero kaksi: PÄÄSIN GLASGOWHUN opiskelemaan English and Journalism & Creative writing -kurssille. Pitäis kai olla ihan helvetin innoissaan ja olenkin jos ei oteta huomioon sitä että mitäpä jos kesällä Boston menee täysin putkeen ja sitten onkin aika lähteä Skotlantiin neljäksi vuodeksi? Tällä hetkellä asiaa ei kai kannata lähteä suunnittelemaan kovin tarkasti. Onhan tässä mahdollisuuksia. Kai. Tässä vaiheessa siis tarkat suunnitelmat mun ja Brettin tulevaisuudesta ei etene elokuuta pidemmälle ja katsotaan miten kaikki sujuu. Vaikka ei koskaan tiedä mitä tulee tapahtumaan, haluan silti uskoa että on olemassa keino järjestää asiat oikein päin, mitä se sitten tarkottaakin. Tällä hetkellä tiedän varmaksi vain että mulla on nyt käsissä kahta lajia jotain mitä ei tule vastaan ihan joka päivä.


"i would love to think that i could make you really happy.  your my fav.  ya know."

Ei muuta

Nyt ei kyllä tasan ole mitään muuta asiaa kuin: Ai ai ai ai maistuu elämä hyvältä!!! Parvekkeen ovi on auki, muksu päiväunilla, oltiin koko aamupäivä ulkona, mua odottaa päiväkahvi ja elämä vaan maistuu hyvältä. Huomenna aiotaan eka Mishan kaa koripalloilemaan, sitten koti-iltailemaan kokkauksen, leffan ja viinin merkeissä ja sitten vielä ehkä Nyonin iltaan. Niin, ja huomiseks on luvattu kahtakymmentä astetta! KELPAA.


Asiattomuudet sikseen. Seuraavassa tekstissä lupaan heittää kehiin läjän paljastuksia mun hurjasta elämästä.