Tyytyväisyyspuuska

Huippukivaa. Alotettiin tossa eilen puistokausi Lisan ja Caleyn kanssa Parc de Bastienissa. Avattuani sen ensimmäisen kylmän kaljan viltillä nurmikolla oikeen tyytyväisyys kuohahti. Toki paras paikka puistoiluun mulle on toi vanha kunnon Turun vartsikka, mutta kyllä tääkin nyt vaan tuntu ihan pirun hyvältä. Lisa ja Caley on molemmat lähdössä kahden viikon sisällä joten ei ehditä enää kauan viettää aikaa mutta Caleyn kanssa jo puhuttiin New Yorkissa tapaamisesta kesällä. Niinku Lisa sano, harmi ettei tavattu aikasemmin -- oltais voitu viettää mahtavaa aikaa. Eilenkään en ehtiny olla niiden kanssa ku muutaman tunnin koska puol kahdeksalta treffattiin jo Mishan kanssa Geneven asemalla suuntana Nyon. Suoritettiin alkuhengailut ja alkualottelut Mishan luona uudessa kämpässä jossa nyt kävin ekaa kertaa. Samassa taloudessa asuu myös kämppis jonka nimeä nyt en häpeäkseni muista, mut se ei ollu siellä illalla joten saatiin kahestaan vallottaa koko kämppä. Vallottaminen tosin koostui lähinnä musiikinkuuntelusta ja juttelusta mut kaikkiaan oli hirmu kodikas ja hyvä olo.


Sieltä lähettiin iloisissa tunnelmissa Nyonin keskustaan kuuntelemaan yhtä ranskalaista rockbändiä (jonka nimeä en myöskään häpeäkseni muista) ja loppuilta sen jälkeen vietettiinkin taas ulkosalla. Vaihteeks oli ihan mahtavaa hengailla vaan kahdestaan -- ei edes ollu mitään hurjaa ajanvietettä mut jos pystyy nauttimaan olostaan täysin jonkun kanssa simppelien asioiden parissa, kai sen tietää että on se yhteinen sävel löytynyt. Meidän yhteinen sävel oli tällä kertaa Should I stay or should I go joka pyöri molempien päässä koko kotimatkan nukahtamiseen asti.


Aamulla juotiin kahvia Mishan kämppiksen kanssa josta pidin, ja mäkkärin omenapiirakan kautta käytiin vielä tarkastamassa järvinäkymät yheltä korkealla olevalta spotilta. Hyvän kaverin seura, alas avautuva pikkukylän tuntu ja tyynistä tyynin järvi sai mut sanomaan että mä tykkään olla täällä. Viime aikoina ainakaan mulla ei oo ollu kunnolla sellasta oloa että musta on tosi kivaa olla Sveitsissä ja oon rehellisesti täysin tyytyväinen siihen hetkeen, mutta nyt tuli sekin olo koettua. Ehkä se on tää kun ilmat nyt lämpenee ja lähtö lähenee mitkä saa ajattelemaan että kylläpä nyt on hyvä olla.

Kerra elämäs

Mä haluan seikkailuja. Asioita, yllätyksiä ja random juttuja ja hienoja paikkoja hienoissa fiiliksissä. Niinku ihan todella paljon. En jaksa kököttää enää sekuntiakaan!!!


Oon nyt kököttäny ihan liian kauan. Tolla tarkotan siis rauhallista ja yllätyksetöntä mukavaa elämää jossa on keskivertotapahtumia. Helppoa työntekoa joka päivä ja onnellisia hetkiä lasten kanssa, hiekkalaatikon reunalla istuskelua jutellen muiden aikuisten* kanssa, rahan säästämistä, välillä baariin menoa jossa on hauskaa ja seuraavana päivänä on vähän krapula joka on ohi iltaan mennessä. Rutiineja rutiinien perään. EI ENÄÄ!!! Paitsi että pakko se on vielä hetken matkaa. Aion nyt painaa sen duunin loppuun mihin ryhdyin ja tienata ja tehdä kaikkeni jotta en tuhlais sitä minkä oon onnistunut keräämään kokoon ja se taas tarkottaa sitä että seikkailut saa jäädä vähemmälle tällä hetkellä. Nyt aion jumalauta pitää tästä kiinni jotta ei tarttis ens kesänä niin paljon huolehtia toimeentulosta ja siitä että voi tehdä hintavia asioita toisinaan jos siltä tuntuu ja että sen sallis itelleen. Mä täytän kahden viikon päästä 20 ja elän elämää jollaista voisin kuvitella eläväni 10-20 vuoden päästä.


You'll only be 20 once
you'll only be 21 once
you'll only be 22
and what did I do?
I spent my time with you.


It was the happy happiest
It was the time that I liked you the best
Enjoyment now is so different
Enjoyment now is so different**


Mä tuun olemaan 20 vaan kerran ja kuvitteellinen LUOJA tietää ettei sitä parane hukata. "Kultaisen nuoruuden" saavuttaakseen se kenen kanssa, missä ja miten nää vuodet viettää, merkitsee kyllä. Merkitsee merkitsee. Sitten kun enjoyment is so different, se aika jolloin ite oli 20, on muisto siitä kun happy was the happiest. You'll only be 20 once. ONCE.


(*muiden aikuisten? Kamoon. Mulla ei oo mitään velvollisuutta olla vielä aikuinen.
**nää on laulun sanat yhdestä Brettin tekemästä biisistä.)

Hei hei, talvi!

Sain kakkosduunin! Hoidan muutaman kerran viikossa päivisin kahta muksua, (2-vuotias noeL ja 5-vuotias leoN) ja tähän asti on menny erittäinkin mallikelpoiseksi siihen nähden ettei nää pojat ymmärrä suomea ja puhuu mulle ruotsia. Hahaa tavallaan järkyttävää että olen selvinny moisesta ja onnistunu puhumaan ruotsia takaskin. Niiden äiti on suomenruotsalainen ja haluais että ne oppis vähän suomea niin yritän sinnikkäästi vaikka se vaatiikin vähän ponnisteluja. Näiden poikien kielipää kadehdittais ketä tahansa; "kotikielinä" on ruotsi, italia ja osittain englanti jota vanhemmat puhuu keskenään ja sen lisäks vielä koulussa/tarhassa ranska ja nyt multa tulee toivottavasti vähän suomikin. Kun miettii että mitä kaikkea on hyötynyt siitä että on oman suomen lisäks englanti ja kun heittää siihen päälle vielä muutaman muun niin voi kuvitella elämän maistuvan melko makealta kun alkaa tajuta minkälaisen mahtavan taidon on saanut. Eilen olin Noelin kanssa kahdestaan ja koitin opettaa sanoja joista suurin osa (kukka, vettä, kivi jne) tuli ekalla toistokerralla mutta junaa ja laivaa ei voinut hyväksyä. "NEJ, båt. Nej nej, tåg". Voi lapset.

Oi ja eilinen oli kyllä kokonaisuudessaan tosi tosi mukava päivä -- tuntuu huijaukselta sanoa "teen joka päivä kahta duunia" kun se kuulostaa niin rankalta. Kuulostaa siltä ettei tota voi sanoa muuten kun näyttäen mahdollisimman kurjalta. Noelia ja Leonia hoidan ensinnäkin tosi tosi mielellään ja kaiken lisäks siinä oppii itekin jotain. Illalla sit taas mentiin Nelsonin kanssa katsomaan paraatia jonka ideana oli "talvi-ukon" polttaminen. Paikalla oli eläimiksi sonnustautunut torvisoittokunta ja näyttelijöitä pukeutuneina fauni-/noitapukuihin. Yleisö oli kulkueessa mukana ja mä luulen että varmaan jokainen ihminen siellä hymyili koko matkan ajan polttopaikalle, mä ainakin. Perillä oli iso aukio jossa tarjoiltiin soppaa ja mehua ja lopulta talvi-ukko poltettiin talven loppumisen merkiksi. Paras osa oli ehkä se kun lähtiessä vilkutettiin sille kytevälle kasalle ja sanottiin hei hei talvi!!! NYT SE ON VIRALLISTA.

Dude, you got sandals

Jeppis jepulius.

Koettiin rankka ja rahareikäisä viikonloppu, mutta kyllä hauskaa oli ainakin. Se tanskalainen Lisa mun on pitäny nähdä viikkoja mutta aina on tullu jotain estoks ja toissaperjantaina saatiin vihdoin järjestettyä tapaaminen. Lähdettiin tämän kautta halpojen oluen ja viinin merkeissä ratikkakierrokselle neljän porukassa Lisan, kanadalaisen Caleyn ja tanskalaisen Sarahin kanssa ilman päämäärää ja oli tosi hauskaa. Just sopivan epäasiallista porukkaa mulle. Lisan kanssa itse asiassa puhuttiinkin tästä ku se on myös käyny ystävienmetsästysreissuilla mutta täällä vilisee vaan aika paljon tota etiketin mukaan käyttäytyvää maailmanjärjestökansaa (järjestöjä täällä siis todella riittää) niin ettei niiden kanssa oikein oo mitään yhteistä. No Lisalla ja mulla oli ainakin paljon yhteistä niistä kokemuksista. Joka tapauksessa, ratikkakierroksen jälkeen jatkettiin Sarahin pyynnöstä yhteen baariin joka oli mulle liian täysi ja kovaääninen, mutta suurimman osan ajasta istuskeltiin Lisan kanssa ulkopöydässä. Tän viikon perjantaina on luvassa ilmeisesti Caleyn "valesynttärit". Niitä odotellessa.


Seuraavana päivänä Elliot saapui Geneveen välietappina ennen Marokkoa johon se lähti täältä suoraan maanantaina. Koko illan (tai oikeastaan koko viikonlopun) riemastuttavin fakta oli se että Elliotilla oli ainoastaan sandaalit mukana kun Marokkoon ei ollut käyttöä eikä tilaa oikeille kengille. Onhan täällä lämmin jo juu mutta ei nyt sentään niin lämmin... Nauroin sille niitä kenkiä vähintään tunnin välein. "Dude, you got sandals." Ensin hengailtiin Genevessä hetki Bains des Paquis -mestassa Genevejärven rannassa joka on Sarin mukaan kesällä place to be. Se on lähinnä pitkä maakaistale joka kulkee rannasta majakalle. No, katsokaa itse.

Näytti siltä että kesämmällä siellä istuskelu esim. kylmän oluen kanssa vois olla nimenomaan place to be -- nyt siellä ei ollu paljonkaan ihmisiä mutta heiteltiin siinä leipiä jokunen tovi ennen Lausanneen suuntaamista.

Siihen reissuun mahtui aika monta fail-tilannetta:

Geneven juna-asemalta ostettiin liput joihin meni 42 frangia edestakaisin per henkilö

--> Junassa huomattiin että oltiin ostettu 2.5% olutta

--> Lippuja ei tarkistettu menomatkalla eli käytännössä ihan turha parinkymmenen frangin tuhlaus

--> Lausanneen päästyämme ei meinattu löytää millään raha-automaattia ja kirkon pihalle pääseminen kesti noin 30 minuuttia sen takia

--> Elliotilla oli sandaalit. Sandaalit.

--> Lopulta vietettiinkin koko illasta 90% ulkona kun Mishalla kesti puol yhteentoista saapua ja Mia ja Nina (Mia Uudesta-Seelannista) noin tunti sen jälkeen.

--> Kun vihdoin ja viimein päästiin Jagger'siin, sitä hauskaa kesti puolisen tuntia ennen kun saatiin Elliotin kanssa idea lähteä takas Geneveen ajoissa jotta ehditään sielläkin vielä baariin

--> Lausannen juna-asemalla saatiin nokkela idea ostaa ensin karkkiautomaatti lähes tyhjäksi...

--> ...testata että mahtuuko aseman tavaransäilytyslokeroihin ihminen...

--> ...mahtuuhan sinne...

--> ...ja heitellä karkkeja ihmisiä päin jotka tulee ottamaan meistä kuvia kun ollaan molemmat ahtauduttu omiin lokeroihimme

--> Vihdoin junaan päästyämme kolme jätkää yritti varastaa meidän karkit

--> Josta seurasi ehkä illan ainoa skarppi hetki kun puoliunesta suoriuduin niin nopeaan nappausliikkeeseen että ninjakin olis ihaillut

--> Matkalippuja ei tarkistettu tulomatkallakaan. Mutta eihän sitä tietenkään parempaakaan käyttöä löydy 84 frangille.

--> Geneveen päästiin sit kuitenkin vasta puol neljän maissa jolloin baariin lähteminen ei tullut enää kysymykseenkään.

Seuraava päivä meni aika pitkälti darratessa ja maanataiaamuna Elliot lähti sinne Marokkoon. Viime viikko kaikin puolin aika rauhallisissa merkeissä -- Mishan synttärit oli perjantaina joita vietettiin Lausannessa mutta mä jouduin skippaamaan töiden takia ja ihan hyvä melkeen koska ei olis ollut niin kovaa haluakaan ensin joko maksaa junasta tai jännittää saako miljoonan sakot kun ei ole lippua, ja sen jälkeen joko lähteä jo yhdeltä tai väkisin bailata viiteen. Joo hyvä näin vaikka oliskin ollut kiva olla juhlimassa Mishan 25 vuoden täyttymistä. Eilen käytiin kuitenkin syömässä hienosti meksikolaisessa ravintolassa.

Eipä tässä muuta, odottelen jännittäen lisäinfoa Skotlannin suunnalta josta yhdestä koulusta mulle tuli kirje että onnittelut, tarjoamme sinulle paikkaa journalismin & luovan kirjoittamisen kurssilta! Luettuani loppuun selvisi kuitenkin että opiskelupaikka varmistuu vasta sen jälkeen ku pari ehtoa on täytetty: tyydyttävä portfolio ja todistusaineistoa yo-tuloksista. Nyt on ehdot täytetty ja jännittää -- siitä kirjeestä sai nimittäin semmosen kuvan että nyt ollaan ihan lähellä. Ei kai pitäis vielä innostua liikaa kun tää tarjous voidaan ilmeisesti ottaa vielä takaisin mutta ei voi mitään, innostuin jo.

"Yhden illan juttuja"

Pari viikkoa tässä on vierähtänyt ja viimeisimmän tiedon mukaan fiilikset oli iloiset. No eipä ne ole paljon muuttuneet. Iloisuutta on ilmassa edelleen, vaikka yhä viime aikoina on ollu paljon samaa mistä jo puhuinkin eli ihan liikaa ihmisten tapaamista jotka jää siihen yhteen kertaan. Tavallaan vähän ironista että kyllästyy semmoseen asiaan joka on joka kerralla jotain uutta?

Misha teki comebackin tossa joku aika sitte ja se on ilostuttanut mun elämää huomattavasti ku on joku kenen kanssa ei tarvitse joka kerta esittäytyä. Ekana iltana kun nähtiin oli tarkotus mennä ihan vaan rennosti yksille ja ihan hyvin se onnistuikin paitsi että lähdettiin randomilla baariin samaa matkaa kolmen jätkän kanssa joista yks oli turkista, yks slovakiasta ja yks ehkä venäjältä? No se "venäläinen" oli Lontoon-vuosiensa tuloksena ainoa englantia puhuva joten muiden kahden kanssa kommunikointi ei ollut ihan niin sujuvaa kun olis toivonut. Slovakialaisen Tomasin kanssa pääsin puhumaan saksaa joka oli kaikessa vaikeudessaan melko viihdyttävää. Molempien saksa nimittäin oli todella heikossa jamassa monen vuoden tauon jälkeen mutta sit kun niitä yksittäisiä sanoja alkoi sieltä muistua niin joka kerralla se oli yhtä iso riemu. Päästiin mm. yhteisymmärrykseen siitä että "Tomas hat ein problem", mutta ongelma minkä kanssa niin se jäi vähän epäselväksi. Oih ja Les Brasseurs -pubista saa viiden litran tuoppeja niin tilattiin semmonen. Niinkin siistin asian ku tollasen tuopin läsnäolosta huolimatta onnistuttiin Mishan kanssa liukenemaan ennen yhtätoista minkä vois jo laskea ihan saavutukseks.


Seuraavana päivänä tavattiin Mishan kanssa Plainpalais'lla viinipullon kanssa ja ilta lähti liikkeelle sen kumoamisella sateessa bussikatoksen alla. Sieltä oli tarkotus mennä L'usineen tapaamaan pitkästä aikaa Bobia ja Pandia mutta päätettiin poiketa vielä Geneven Central Perkin kautta.

Se tuli vastaan joku kuukausi sitten ku olin kävelyllä ja osui silmään kun mietin et tässä on nyt kyllä jotain tuttua. Ja nyt sinnekin sai vihdoin aikaseks mennä. Sieltä bongasin suomalaisen abipoikaporukan joka oli tullu vierailulle CERNiin ja ne pyysi suosittelemaan jotain baaria niin kerroin että me ollaan menossa L'usineen ja kutsuin ne mukaan jos huvittaa tsekata. Täytyy sanoa että niistä kyllä huomas että ne on vähän nuorempia tai en tiedä mikä siinä oli mutta jotenkin tuli liian suomalainen olo siinä. Äsh, taas tää mun Suomiviha tulee esiin mutta eihän asia nyt niin ole et sitä sinänsä vihaisin vaikka ehkä joskus siltä kuulostaakin. Se on mulle rakas paikka mutta jotkut asiat siinä nyt vaan sattuu vituttamaan. Esim. se, että nää kundit ei pahemmin edes yrittäny jutella Mishan kanssa (siitäkin huolimatta että se alotti keskustelun niinkin urheasti kuin "Moi, minun nimi on Misha". Hahah) ja ehkä tollanen perus ennakkoluuloisuus kaiken kanssa. Tosin melko varmasti se oli vaan epätietoisuutta ja ehkä vähän epävarmuutta kaiken kanssa kun joillekin niistä se oli tyyliin ensimmäinen ulkomaanmatka. Että ei kai sitä nyt sillai pitäis tuomita kun ei kaikkea voi tietenkään tietää. Mutta ei ne kyllä illan päätteeks sanonu mullekaan edes kiitosta vaikka toimin niiden matkaoppaana lopulta kahteen asti (L'usinessa Bobin ja Pandin kanssa hengailun jälkeen vaihdettiin vielä Chat Noiriin). Mutta mulle se nyt vaan oli taas yks pirun samanlainen uusien tuttavuuksien ilta. Sama kun edellisenä päivänä niiden kolmen jätkän kanssa. Ekalla kerralla esim. toi saksa-takeltelu oli tosi hauskaa mutta toisella tai kolmannella kerralla se vitsi vanhenee kyllä aika äkkiä.

Tälle viikonlopulle on kuitenkin paljon kivaa tiedossa. Tänään tapaan yhden tanskalaisen tytön halvan tölkkioluen merkeissä ja se vaikuttaa tosi kivalta niin peukut pystyyn että tästä kehkeytyis jotain muutakin ku yhden illan kaverijuttu. Huomenna Elliot tulee viikonlopuksi ja illalla tavataan Misha ja Nina Lausannessa. Eli mä lähden nyt kiireellä hankkimaan jutunjuurta! (Laskiaispullanpaiston ja päivälenkkeilyn jälkeen) -> hop!!!