"Yhden illan juttuja"

Pari viikkoa tässä on vierähtänyt ja viimeisimmän tiedon mukaan fiilikset oli iloiset. No eipä ne ole paljon muuttuneet. Iloisuutta on ilmassa edelleen, vaikka yhä viime aikoina on ollu paljon samaa mistä jo puhuinkin eli ihan liikaa ihmisten tapaamista jotka jää siihen yhteen kertaan. Tavallaan vähän ironista että kyllästyy semmoseen asiaan joka on joka kerralla jotain uutta?

Misha teki comebackin tossa joku aika sitte ja se on ilostuttanut mun elämää huomattavasti ku on joku kenen kanssa ei tarvitse joka kerta esittäytyä. Ekana iltana kun nähtiin oli tarkotus mennä ihan vaan rennosti yksille ja ihan hyvin se onnistuikin paitsi että lähdettiin randomilla baariin samaa matkaa kolmen jätkän kanssa joista yks oli turkista, yks slovakiasta ja yks ehkä venäjältä? No se "venäläinen" oli Lontoon-vuosiensa tuloksena ainoa englantia puhuva joten muiden kahden kanssa kommunikointi ei ollut ihan niin sujuvaa kun olis toivonut. Slovakialaisen Tomasin kanssa pääsin puhumaan saksaa joka oli kaikessa vaikeudessaan melko viihdyttävää. Molempien saksa nimittäin oli todella heikossa jamassa monen vuoden tauon jälkeen mutta sit kun niitä yksittäisiä sanoja alkoi sieltä muistua niin joka kerralla se oli yhtä iso riemu. Päästiin mm. yhteisymmärrykseen siitä että "Tomas hat ein problem", mutta ongelma minkä kanssa niin se jäi vähän epäselväksi. Oih ja Les Brasseurs -pubista saa viiden litran tuoppeja niin tilattiin semmonen. Niinkin siistin asian ku tollasen tuopin läsnäolosta huolimatta onnistuttiin Mishan kanssa liukenemaan ennen yhtätoista minkä vois jo laskea ihan saavutukseks.


Seuraavana päivänä tavattiin Mishan kanssa Plainpalais'lla viinipullon kanssa ja ilta lähti liikkeelle sen kumoamisella sateessa bussikatoksen alla. Sieltä oli tarkotus mennä L'usineen tapaamaan pitkästä aikaa Bobia ja Pandia mutta päätettiin poiketa vielä Geneven Central Perkin kautta.

Se tuli vastaan joku kuukausi sitten ku olin kävelyllä ja osui silmään kun mietin et tässä on nyt kyllä jotain tuttua. Ja nyt sinnekin sai vihdoin aikaseks mennä. Sieltä bongasin suomalaisen abipoikaporukan joka oli tullu vierailulle CERNiin ja ne pyysi suosittelemaan jotain baaria niin kerroin että me ollaan menossa L'usineen ja kutsuin ne mukaan jos huvittaa tsekata. Täytyy sanoa että niistä kyllä huomas että ne on vähän nuorempia tai en tiedä mikä siinä oli mutta jotenkin tuli liian suomalainen olo siinä. Äsh, taas tää mun Suomiviha tulee esiin mutta eihän asia nyt niin ole et sitä sinänsä vihaisin vaikka ehkä joskus siltä kuulostaakin. Se on mulle rakas paikka mutta jotkut asiat siinä nyt vaan sattuu vituttamaan. Esim. se, että nää kundit ei pahemmin edes yrittäny jutella Mishan kanssa (siitäkin huolimatta että se alotti keskustelun niinkin urheasti kuin "Moi, minun nimi on Misha". Hahah) ja ehkä tollanen perus ennakkoluuloisuus kaiken kanssa. Tosin melko varmasti se oli vaan epätietoisuutta ja ehkä vähän epävarmuutta kaiken kanssa kun joillekin niistä se oli tyyliin ensimmäinen ulkomaanmatka. Että ei kai sitä nyt sillai pitäis tuomita kun ei kaikkea voi tietenkään tietää. Mutta ei ne kyllä illan päätteeks sanonu mullekaan edes kiitosta vaikka toimin niiden matkaoppaana lopulta kahteen asti (L'usinessa Bobin ja Pandin kanssa hengailun jälkeen vaihdettiin vielä Chat Noiriin). Mutta mulle se nyt vaan oli taas yks pirun samanlainen uusien tuttavuuksien ilta. Sama kun edellisenä päivänä niiden kolmen jätkän kanssa. Ekalla kerralla esim. toi saksa-takeltelu oli tosi hauskaa mutta toisella tai kolmannella kerralla se vitsi vanhenee kyllä aika äkkiä.

Tälle viikonlopulle on kuitenkin paljon kivaa tiedossa. Tänään tapaan yhden tanskalaisen tytön halvan tölkkioluen merkeissä ja se vaikuttaa tosi kivalta niin peukut pystyyn että tästä kehkeytyis jotain muutakin ku yhden illan kaverijuttu. Huomenna Elliot tulee viikonlopuksi ja illalla tavataan Misha ja Nina Lausannessa. Eli mä lähden nyt kiireellä hankkimaan jutunjuurta! (Laskiaispullanpaiston ja päivälenkkeilyn jälkeen) -> hop!!!