...jos sitä joskus joutuis kutsumaan itseään taiteilijaks. Äsken kiehahti ku katoin Wife Swap USA:a ja siellä oli niin ärsyttävä perheenäiti jonka piti saada vitusti aikaa, rahaa ja tilaa sen taiteelle ja oli hybridiautot, vegaaniruuat, kierrätykset ja ties mitä. Ei noissa yksinään mitään vikaa ole mut ei vaan millään jaksa katella sitä "taide on intohimoni" porukkaa jonka täytyy saattaa se tieto koko maailmalle. Vittu. Laitoin ite hakupaperit kuvataiteen, journalismin ja musiikin kursseille mut nyt tajusin et jos pääsen opiskelemaan kuvataidetta, on olemassa se vaara et joskus vielä löydän itseni tilanteesta jossa kysytään mitä teen työkseni jolloin joudun vastaamaan "olen taiteilija" ja siinä vaiheessa viimeistään ajattelemaan että eihän tän näin pitäny mennä. Vihaan sitä sanaa koska samantien tulee mielikuva just tällasesta kun tää Wife Swap -esimerkki. Ai joo ja se vielä et jos tosiaan olet niin maanläheinen ja luova niin sit ilmottaudut tosi-tv-ohjelmaan? Jossa pääset läksyttämään tavallisia ihmisiä kyyneleet silmissä kun niiden lapset ei tajua tarpeeks tän maailman kauneutta. Mua hävettää. Tää olis yksinään jo melko hyvä syy jättää valitsematta taide-ala ja siis mielummin vaikka mennä töihin johonkin pirun firmaan ja kuuluttais ihmisille olevansa sihteeri tai jotain muuta vastaavaa ja sit piirtelis salaa kotona ja söis lihaa. No joo. Kai mä vaan pelkään et ajaudun hippien seuraan ja mut aivopestään kulkemaan tuolla leuka pystyssä heitellen kukkia kadulle. Tän päivän hipit kun alkaa olla kohta samaa luokkaa uskovaisten kanssa.
Ajattelin nyt ottaa blogin teemaks et kirjoitan jos on jotain sanottavaa. Viime aikoina ei oo pahemmin ollut sanottavaa koska koitin vältellä jonkun aikaa ulos lähtemistä lähinnä syystä että sit on vaarana kuluttaa rahaa tai ratketa juomaan ja näin ollen kuluttaa lisää rahaa. Ulos lähtemisellä tarkotan siis sellasta jee jee lähdetään ulos. Kirjaimellisesti on kyllä tullut vietettyä ulkoilmoilla paljonkin aikaa nyt kun on jalatkin pikkuhiljaa kuosissa ja pystyn kävelemään kauemmin ku puol tuntia yhteen putkeen. Rutiiniks on muodostunu päivittäiset kävelylenkit kuunnellen samalla stand-up -podcasteja joka on oikeastaan tosi viihdyttävää. Ainoa ongelma on se kun pitää tarkkailla ympäristöä sillä mielellä ettei purskahda nauruun väärässä kohtaa. Yks päivä olin just ohittamassa hassussa asennossa keskellä kävelytietä kakkaavaa koiraa kun meinasin naurahtaa ääneen sille mitä tulee kuulokkeista mutta tajusin että taitaa olla fiksumpaa pidätellä...
27 tipattoman päivän jälkeen sain kuitenkin tarpeekseni siitä pelleilystä ja päätin lähteä ulos. Suuntasin Da Vinci's irkkupubiin jossa melko pian päädyin yhden matkatoimistotyöporukan pöytään juomaan ilmaista viiniä. Pian sinne rupes tulvimaan lisää ihmisiä ja kai siinä jonkinasteinen tungoskin saatiin aikaan. Mitään liian eeppistä ei mahtunut illan kulkuun mutta pääosin juttelin eri ihmisten kanssa joista suurinta osaa tuskin tuun enää tapaamaan. Yks jenkkipoika Chris tosin vihjas että couchsurfers järjestää tiistaisin tapaamisen Geneve-ryhmän kesken joten sinne taidan kyllä jossain vaiheessa raahata itseni. Siellä kun on useimmiten kuulemma ihan hyvä meininki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti