Alun loppu

Okeei. Noniin. Terkkuja Glasgw'sta, kaks viikkoa oon ehtiny nyt olla ja asettautua. Kaikki vaikuttaa hyvältä, lepposaa porukkaa ja niin edespäin.


Muuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuttta, ei. Olis kai pitänyt arvata ettei seepra raidoilleen mitään mahda, eli toisin sanoen kohta saan taas pakata laukkuni ja lähteä seitsemälle merelle. Oon tässä alkanut ymmärtää että fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti elämän aloittaminen taas kokonaan uudessa ympäristössä on mulle liikaa ja piste. Puol vuotta sitten olinkin innoissani elämänmuutoksesta uusine ihmisineen ja yliopistoelämä tuntui kovasti mun jutulta. Nyt on kuitenkin asiat muuttuneet sitten niistä ajoista enkä enää kaipaa uutta alkua koska tässä on meneillään jo ihan tarpeeks. Ei sillä ettenkö haluais koulutusta, se vaan että tää ei välttämättä ole just mulle se oikea ratkaisu; nimittäin opiskelija-asuntolassa eläminen suurimmaks osaks 17-19v jengin keskellä jotka ryyppää 90% ajasta ja se, että mulla on viikossa 7 tuntia koulua. Toisenlaisessa tilanteessa luulen kyllä että suhtautuisin tähän hyvin erilailla ja mua ei haittais vaikka ois paljon vapaa-aikaa koska sillon voisin keskittyä rakentamaan itelleni ihan elämää täällä. Ja olen hyvin vakuuttunut että siitä tulis kelpo jälkeä. Oon jo tavannut hirmu hyviä ihmisiä ja viettänyt hyvää aikaa eli ei asiat täällä mitenkään kurjasti ole, mutta pääpointti miks oon Glasgow'ssa on kuitenkin se koulutus, ja mä oon luopunut aika paljosta ollakseni täällä. Onhan tää "hieno mahdollisuus" mutta ei ainoa hieno mahdollisuus. Ei Glasgow oo se paikka johon kaikki haluaa mutta kukaan ei pääse. (Ei mitään henkilökohtaista Glasgow'lle, upee kaupunki oikeesti.) Ehkä mä vaan oon kasvamassa ulos jostain... jostain. Oon itse asiassa vähän odotellut että koska saan tarpeekseni tästä levottomasta elämäntyylistä. On oikeen kummastuttanut että miten suhtaudun aina vaan lungisti isoihinkin elämänmuutoksiin mutta ehkä se nyt vihdoin alkaa tulvia yli äyräiden. Tuskin ne elämänmuutokset tähän loppuu mutta eka askel on lähteä ainakin oikeaan suuntaan.


Nyt onkin niin, että oon onnistunut ensimmäistä kertaa pitkään aikaan laatimaan jokseenkin hyvän suunnitelman tulevaisuutta varten joka ei sisällä "kattellaan sit" -osuuksia ja jos sisältääkin, ne ei vaadi koko suunnitelman laatimista uudelleen. Se on jo hyvässä mallissa mutta kerron siitä lisää myöhemmin ja teen vähän vielä lisää tiedonhakua ja yksityiskohtaisempaa suunnitelmaa. Taas on kyllä tullut tehtyä aika radikaaleja päätöksiä lyhyessä ajassa että voi jeesus. Vaikka yhä oon sitä mieltä ettei elämästä koskaan tiedä ja mitään ei voi lyödä lukkoon niin tällä kertaa en ainakaan oo täysin hukassa. Sillä aikaa kun jatkosuunnitelmat jatkaa muodostumistaan niin koitan toki saada täällä olosta vielä jotain irti ja raportoida siitä täällä.