Myös yksi aika surullinen tapaus liittyi asunnon siivoukseen, nimittäin vanha kissarouva, joka piti viedä luovutettavaksi eläintensuojelutaloon. Kissa parka oli niin surkeana ja peloissaan kun kannoin sitä kopassa asunnosta. Tuskin oli astunut jalallaan ulos vuosikausiin ja yhtäkkiä tupaan ilmestyy joukko tuntematonta sakkia sotkemaan taloa. Se maukui niin sydäntäsärkevästi, ihan kun olis tiennyt ettei enää palaa kotiin eikä enää näe sitä ihmistä jonka kanssa on elänyt koko elämänsä. Vanhoja rouvia molemmat. Niin teki pahaa katsoa sitä pientä raukkaa kovin peloissaan koittaessani rauhoitella sitä autossa itku kurkussa. Kotiin päästyä tuli sitten puhelu että eläinparka oli jo niin huonossa kunnossa että se piti lopettaa saman tien. Tietysti liikutuin niistä uutisista ihan hurjasti ja loppuilta meni sitä suriessa, vaikken edes tuntenut koko kissaa. Ehkä just sen takia tuntui niin pahalta olla se vieras ihminen viemässä sitä pois kotoaan, kun sen oma emäntä ei päässyt edes hyvästelemään. Tää ei ollut kyllä lähelläkään kultahetkeä.
Sit taas jo iloisempiin aiheisiin. Viime aikoina on käynyt ilmi että mulla on tapana nauraa ääneen öisin. Lähes joka aamu saan kuulla että taas muutaman kerran kikattelin unissani ja mikä kummallisinta, se on kuulemma tosi erilaista naurua kun hereillä ollessa. Jotenkin... korkeeta naurua. Oon itekin pari kertaa herännyt siihen että nauran korkealta ja on se kyllä aika erikoista. Tosin ei se mikään ihme ole kun unet on sellasia kun on. Esimerkiks viime yönä seikkailin kalkkunan vartalolla (pää oli silti oma). Vittu mä oon outo.
Jalkapallopeliseuralainen Ted tuli meille viettämään iltaa viime sunnuntaina. Se oli kiva päivä. Katottiin Patriotsien viikottainen matsi, käytiin JP Licksissä jäätelöllä jossa koitettiin parittaa Ted viereisessä pöydässä istuvan naisen kanssa joka Brettin mielestä selvästi tsiigaili ja hymyili. Tuloksetta jatkettiin Jamaica Pondille vähän niinku iltakävelyn merkeissä, ja mut laitettiin puhumaan suomea ihan tämän hienon kielen kuulemisen ilosta. Tuli lievästi sanoen hoopo olo kun juttelin niitä näitä kuvaillen ohi ajavia autoja ja kerroin ääneen kuinka pitkä matka on täältä lammelle ja lauoin mitä mieleen juolahti. Juu, se oli kiva päivä. Pojilla näyttää olleen tapahtumarikas nuoruus ja paljon stooreja joille oli mahdoton olla nauramatta. Sitä kautta tuli itellekin hyvä mieli mutta myös vähän ikävä omia kavereita joiden kanssa jakaa hulvattomia muistoja.
Oltiin eilen leffassa katsastamassa Scorsesen Hugo kolmedeenä. Leffateatterissa filmattiin samaan aikaan jotain mikä näytti uutisten viihderaportilta jossa toimittajanainen ja Kermit-sammakko kävi keskustelua uudesta The Muppets-elokuvasta. Oli hauskaa nähdä sitä harjoitteluosuutta livenä jossa Kermit (eli nukkea pitelevä Kermit-ääni) mokailee ja ottaa uusintaottoja ja kameramies huutelee ohjeita. Toinen juttu mikä nauratti oli tämä leffateatterin oven ikkunassa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti