Ei se ruoho ole kovin vihreää kummallakaan puolella

Mulla ei ole ollut minkäänlaisia kirjoittamishaluja yli vuoteen. Tuntuu siltä kun olis unohtanu miten jotain kieltä puhutaan. Ennen tuntu siltä että ilman kirjoittamista on ihan hukassa, ja oonhan mä sen poisjäätyä ihan hukassa ollutkin. Elämä on vaan niin erilaista nyt ja viiminen vuosi on ollu hidasta, tuskallista muutosta ja nyt tähän on pikku hiljaa turtunu tähän olemiseen. Tällä hetkellä, päivittäisten rutiinien kannalta elämä sujuu ihan hyvin -- mulla on ihan unelmatyopaikka joka on paras osa mun päivästä, Brett on suomenkielenkurssilla josta se ei saa paljoakaan irti mutta josta meille sentään maksetaan jotain ja jossa se viettää 4 ja puol tuntia  päivittäin maanantaista perjantaihin. Mutta koko syksy oli ihan hirveetä säätöä sosiaaliasioiden kanssa ja siinä meni ainakin mun usko tähän hyvinvointivaltioon. Tuli meinaan nähtyä miten ulkomaalaisia kohdellaan ja miten asioita hoidetaan ja se oli jotain niin rumaa nähtävää että ei oo kyllä tän jälkeen paljon valittamista jenkkien byrokratiasta josta niin paljon puhutaan.

Toivoa ja unelmia on, mutta meidän elämä on käyny suunnitelmallisuudeltaan niin älyttomäks, että saattais olla ihan palvelus itelleen jos ei enää aseta minkäänlaisia odotuksia tulevasuuden suhteen. Kävi miten kävi ja siinä ollaan sitte. Jossain vaiheessa sitä vaan hoksaa että mitään ei voi lyodä lukkoon kun elämä on niin outoa, koko ajan tuntuu eriltä. Koko ajan sitä vaan saa kokea uudelleen ja uudelleen että ei näihin systeemeihin oo luottamista.

Opiskelemaan haluttais, lastenhoito ja kaikki siihen liittyvä on aika hyvin kolahtanu, mutta taide kiinnostaa myös. Nyt kun kuukausien jälkeen ollaan löydetty meidän oma vaatimaton rytmi selviytyä arjesta ja vedetty super matalalla profiililla, muutos jännittää. Omien unelmien tavoittelu on ollu niin kaukaa haettua että jonain päivänä kun elämä alkaa taas rullata, se tulee olemaan todennäkoisesti aikamoinen shokki. Toisaalta tuntuu että on kasvanu aikuiseks ihan yhdessä yössä, joskus tuntuu ettei oo edenny mihinkään.

Näin kirjotin pari kuukautta sitten. Katsotaan miten kirjotan tänään.