Hyvää huomenta

Kello on puoli kolme iltapäivällä ja on ihanaa vaan olla ja istua. Enkä ajatellut tänään paljon muuta tehdäkään. Viimeiset viikot on ollu aika hurjia ja kiireisiä; päädyttiin sitten muuttamaan siitä ensimmäisestä asunnosta kun alkoi käydä liian tuskaiseks, ja vuokrattiin huone vartin kävelymatkan päästä edellisestä. No, kuinkas sitten kävikään, aikajärjestysessä:

1) Huomattiin että täällä oli tulvinut ja todennäkoisesti on seinät täynnä hometta.
2) Meidän huoneen ovessa ei ole lukkoa. Kämppiksiä neljä, joita ei oltu siinä vaiheessa edes vielä tavattu. No lähdettiin pikimmiten metsästämään ja asentamaan lukkoa
3) Mysteerikämppikset ei vissiin tota hygieniaa kauheesti harrasta -> ryhdyttiin puunaamaan kylppäriä ettei saada tauteja kun hipaistaan seinää suihkussa käydessä
4) Yläkerrassa haisee kannabis 24/7
5) Alakerran kämppistä ei vieläkään näy. Vuokranantajan mukaan ei oo näkynyt n. neljään kuukauteen, eikä oo maksanu vuokria.
6) Alakerran kämppis kipuaa yläkerran kämppiksen ikkunasta sisään keskellä yötä
7) Soitetaan poliisit. Poliisit tulee, mutta ei tee mitään koska kuulemma laillisesti tällä ihmisellä on oikeus olla täällä, vaikka lukot on vaihdettu sekä ulko-oveen että hänen omaan huoneeseen. Poliisit lähtee ja kutsumaton vieras yöpyy toisen kämppiksen huoneessa (joka ei ole kotona eikä tiedä tästä mitään). Me valvotaan koko yö
8) Seuraavaa päivänä kutsumaton vieras lähtee eikä oo näkyny sen koommin.
9) Yläkerran kämppis oksentaa ikkunastaan meidän ikkunan eteen. Miellän tämän koosteeksi kaikesta edellä tapahtuneesta, ja aika hyväksi määritelmäksi meidän asuntotilanteesta.

Ja muita kommelluksia. No, tultiin sitten siihen tulokseen ettei enää jakseta säätää, vaan laitetaan likoon vähän säästöjä ja mennään vuokravälittäjän puheille. Ja heti tärppäs. Kahden viikon päästä muutetaan sitten jo toisen kerran kuukauden sisällä, ja tällä kertaa sellaseen asuntoon mistä ei sit lähdetä ku väkisin. Uusi kotimme sijaitsee Greenpointissa hyvällä, turvallisella asuinalueella pienessä kolmikerroksisessa talossa, jonne kuljetaan toisen talon läpi. Meidän välittäjä on henkilökohtaisesti vuokrannut ylä- ja alakerran asunnot ja niissä asuu jotain opettajia tms. Ja ovat kuulemma ihan tavallisia ihmisiä. Meidän OMA asunto on keskimmäisessä kerroksessa, ja siinä on keittiö, kylpyhuone, olohuone ja pikku makuuhuone. Meidän talolaisilla on oma pieni piha/puutarha jossa voi juoda vaikka aamukahvit. Suomen mittoihin verrattuna kämppä on suht pieni, mutta meille se on isompi kun mikään aikaisemmista asunnoista. Ja ei kämppiksiä, huh miten luksusta ja täällä aika harvinaista.

Nyt on sopparit ja muut kunnossa ja enää pitää lusia nää viimeiset kaks viikkoa täällä roskis-asunnossa. Hyvä puoli on, ettei meillä oo tällä hetkellä pahemmin aikaakaan lorvailla (paitsi tänään, ihanaa!) kun ollaan molemmat jo ehditty löytämään töitäkin. Mä oon tällä hetkellä Queensin Flushingissa suomalais-amerikkalaisessa perheessä ja hoidan 1,5 -vuotiasta ihanaa pientä poikaa. Työaika on huomisesta lähtien 10h päivässä + matkat, eli yhteensä 13 tuntia. Siellä olen vaan neljä päivää viikossa eli saan nauttia 3-päiväisistä viikonlopuista vielä seuraavat 3 viikkoa. Heinäkuun lopussa aloitan toisessa suomalais-amerikkalaisessa perheessä Upper West Sidella, kolmen pojan kanssa. Se oli aikamoinen lottovoitto, ja sen ansioista meillä on varaa asua mukavasti. Tunteja kertyy viikossa n.45-50, eli kyllä sitä duunia saa sit painaakin ihan kunnolla.

Kello hujahtikin puoli viiteen, nyt menen laittamaan ruokaa (kumihanskat kädessä), jatkan lorvailua ja keräilen voimia tulevaan viikkoon! Ensi tekstissä voin ehkä vähän avata sitä miltä tuntuu olla täällä, nyt kun ehkä pikkuhiljaa on jopa hetki aikaa ajatella koko asiaa.

Brooklynissa sataa

Ikkunasta kuuluu sekaisin jotain random rummutusta ja 80-luvun klassikkoja radiosta soitettuna. Tää päivä on ollut ihan kauhea ja stressaava, ollaan juostu 3 tuntia asioilla (niin. sateessa.) kun yllättäen yksikään mun kolmesta pankkikortista ei toimi ja piti saada vuokra maksettua. Se saatiin nyt onneks hoidettua PayPalin kautta mut ei vieläkään tiedetä varmasti tuleeko ne kortit toimimaan. Nyt on mieli liian väsyny olemaan edes huolissaan koko asiasta, ja otettiinkin just päivän toiset torkut (kello on siis 4 iltapäivällä). Tänään herättiin kuudelta, käytiin kaupassa ja mentiin uudestaan nukkumaan ysiltä.

Meidän kämppä on ihan huippu, siistissä kunnossa ja mukavat sängyt ja just mitä toivottiinkin. Asutaan Brooklynin Bushwickissa ihan keskellä kaikkea -- löytyy baareja, metro, paikallisia alkoja, ruokakauppoja, pesuloita rautakauppoja kodinkoneliikkeitä kahviloitaravintoloitakampaamoita. Löytyy myös alakerran bändiharkat (avoinna yleisölle) kello 11 illalla. Vaikka laitettiin ikkunat visusti kiinni niin silti jouduttiin tunkemaan vessapaperitolloja korviin.

Vieläkin pienoinen kriisi päällä eilisestä kun kaikki tapahtui jotenkin niin nopeesti. Lennot meni oikeestaan tosi leppoisasti Pingua ja Fantastic Mr. Foxia katsellessa. Reykjavikissa tunnin vaihto eli käytännossa juostiin koneesta toiseen. New Yorkin JFK:lla odotti mun kammoksuma secondary customs, jossa oon viettäny aikaa useammankin kerran viime vuosien aikana hiillostettavana jopa 4 tuntia. Olin varautunu tällä kertaa pahimpaan ja se oli ollu mun suurin huolenaihe koko muuttoprosessissa. Loppujen lopuks koko "kuulustelun" ainoa kysymys oli että mihin osoitteeseen haluaisin että lähettävät mun Green Cardin...!

Yhtäkkiä oltiinkin jo ulkona tilaamassa taksia. Ja sit oltiinkin jo perillä. Sillon oli kummallinen olo, eikä välttämättä edes hyvässä mielessä. Oli jonkinmoinen shokkitila päällä täysin uudessa ympäristössa ja alkoi pelottaa kaikenlaiset vastoinkäymiset tulevaisuudessa että miten niistä selviää. Nyt tietty ku on saanu nukuttua, tuntuu jo paremmalta ja tiedostaa sen että toki siihen menee aikaa ennen ku alan ajatella tätä kotina. Tätä on odottanu niin kauan ja rakentanu kaikenlaisia mielenmaisemia, mutta en halua asettaa liikaa paineita itelleni tai mennä siihen lankaan että petyn kun jotkut niistä maisemista muuttuu matkanvarrella. Toistaiseks, ainakin ekojen päivien ajan, annan itseni nauttia niistä pikkujutuista joihin tämän hetkisellä aivokapasiteetilla kykenee. Kuten Dunkin Donutsin ylisokeroidusta jääkahvista.