Tänään

Terveisiä maanantai-illan vietosta. Mä surffailen netissä ja Brett soittaa kitaraa laulaen menninkäisäänellä ja harjottelee käsiseisontaa seinää vasten.

Pääsin töistä jo puoli 3, käyskentelin ympäri Upper West Sidea, poikkesin Starbucksissa, ostin pikkupaistinpannun ja pikkukattilan, ja tulin kotiin Greenpointiin laittamaan ruokaa. Koti näyttää nyt hyvältä. Kiitos hyönteisten, on pakko pitää paikkoja putipuhtaina ja se lisää viihtyvyyttä. On kukkia pöydällä ja huonekasvi ilmaisen ikea-kirjahyllyn päällä (kiitos huolimattoman kassatädin). Pakastin täynnä Ben & Jerry'sia (no 4 purkkia siellä on), tavarat paikoillaan ja jääkaapissa paljon luomuruokaa jota päätin alkaa ostaa kun täällä hullussa maassa on niin hullu ruokateollisuus ettei riitä pelkkä kasvissyönti.

Elikkäs juu, päästiin kuin päästiinkin pois pahasta asuntokierteestä ja täältä meinataan muuttaa seuraavan kerran sit vanhainkotiin. Tapasin yläkerran-naapurinkin ja kutsui meidät tohon pihalle grillijuhliin lauantaina. Oli hauskaa porukkaa ja tosi virkistävää tavata uusia ihmisiä. On toi sosiaalinen elämä jääny aika taka-alalle kun ei oo totta puhuen edes ollu tilaa ajatella moista. Töissä on menny paljon aikaa ja helle painaa päälle viimiseen asti. Ollaan me kyllä paljon kaikkea tehty, varmaan 10x enemmän ku Helsingissä mut ottaen huomioon miten paljon täällä on meininkiä ja mahdollisuuksia niin mä en ainakaan vielä oo täysin päässy vauhtiin.

Työt alkaa nyt onneks ainakin asettua. Oon siis suomalais-amerikkalaisessa perheessä lastenhoitajana kolmelle pojalle. Pitkiä päiviä oli paljon alussa, ja totuttelua toisiimme lasten kanssa. Töitä saa kyllä painaa koko rahan edestä eli sinänsä rankkaa puuhaa, mutta otin alusta asti supernanny-linjan ja se on alkanu tuottaa tulosta. Myös suomen kieltä kuulen paljon enemmän nyt ku alussa.

Viime tekstissä lupailin fiiliksiä, ja nyt voin sanoa että tuntuu aika erilaiselta asua täällä kun vierailla. Omasta mielestäni oon päässy aika hyvin elämän makuun ja vauhtiin ja tunnen täysin sulautuvani siihen väsyneeseen jengiin aamukahdeksalta täpotäydessä metrossa.

Katotaan jos tästä kirjottamisestakin alkais tulla jotain nyt kun perusjutut alkaa olla kunnossa. Hyvältä ainakin tuntuu ja tiedän että kun tän raapustamisen saa alkuun niin kaikesta saa paljon enemmän arjessakin irti.