Tähän väliin - ennen ku taas tapahtuu jotain mistä haluaisin kirjottaa ja nää tekstit venyy romaaneiks - viime lauantaista, jolloin tehtiin pikku retki Lausanneen (toinen kaupunki tässä lähellä) illaks. Kuulin et siellä on aika hyvä iltameno vaikka se onkin väkimäärältään aika paljon pienempi ku Geneve. Päästiin lähtemään aika myöhään, Misha tuli eka meille ja juotiin yhet bisset, ja sit siinä kymmenen aikaan alettiin tekee lähtöä -- Sarin huolenpidon ansiosta pieni punkkupullo kourassa. Mitäs junamatkasta tulis ilman sivistynyttä lasillista?? Matka siis meni melko joutuisasti ja Lausannessa treffattiin asemalla sellaset Valentin ja Nina. Valentin asuu Lausannessa ja Ninan olin jo tavannukin edellisenä päivänä, se asuu kans Genevessä. Se on luultavasti blondein ihminen ketä oon tavannu. Misha oli jo varottanu siitä et se on täysin blondi, vähän hidas, hienojen autojen perään ja noin. Mut se menee jo niin yli et se ei oo enää edes ärsyttävää, eli ei mikään tusinablondi vaan siitä viel överimpi. Ja suurimman osan ajasta se on vaan hauskaa ku Nina tajuu sen itekin ja sil voi ihan sanoo et hei nyt oikeesti mitäää skarppaa vähän hahaha. No joka tapauksessa, päädyttiin siellä yhelle aukiolle johon tuli kans semmone Patrick ja alottelut siinä viidestään sitten. Vieläkin nauran yhtä tapausta ku Valentin jotenki mokaili yhessä vaiheessa kaiken, se kaato juoman mun laukun päälle, yritti sytyttää röökiä ja onnistu siinä heittämään sytkärinsä parin metrin päähän ja ties mitä viel, johon Nina sanoi "Well I suppose it's just not Valentine's day... pa-dam-pam-pssh!" Haha ja myös koitettiin puhua toistemme aksenteilla. Olin ajatellu et ranskalaisella aksentilla ois hyvin vaikeeta puhua englantia mut kyllähän se loppujen lopuks sit luonnistukin aika hyvin. Hauskaa oli.
No jatkettiin siitä Jagger's baariin josta tykkäsin kovasti. Siel soitettiin rockia ja vanhoja diskoklassikoita, ja sielläki lattia oli tahmanen. Tää näyttää olevan merkki hyvästä baarista... jos on tahmanen lattia... No joo, oltiin siellä johonkin kahteen asti ja mentiin siit sit vähän matkan päähän Buzz-baariin. Heti ku pääsin sisään olin et herrajumala mä en tänne jää. Ensinnäkin se musiikki oli just niitä maailman eniten luukutetuimpia tän päivän nightclub-tanssibiisejä, jotka on jokainen kuullu ainakin sata kertaa, ja jotka mä olisin voinu jättää kuulematta sitä ekaakaan kertaa. Lisäks se oli ihan täynnä ja vielä ärsyttävän näköisiä ihmisiä. Mä sanoin heti et okei ei, eieiei tänne ja meinasin kääntyä pois heti kättelyssä mut sit taas Misha ei niinkään ollu tykänny siit toisesta ja se halus jäädä tänne ja ku rupesin miettii ni se oli ollu kolme tuntia siel toisessa mis mä olin tykänny olla niin kai nyt voisin hetkeks aikaa jäädä Buzziin ja näyttää siltä et mul on kivaa ku kuitenki arvostan sitä et se, ja muutkin, oli jaksanu olla Jagger'sissa. No eihän siitä tietenkään mitään tullu. Ei vaan pysty feikkaamaan et olis kivaa jossain tollasessa paikassa mistä tekis mieli sännätä ulos niin äkkiä kun pääsee joten sanoin sit Mishalle et okei, mul ei oo lainkaan kivaa täällä, mä meen takas Jagger'siin mut voin mennä yksin et siin ei oo mitään ongelmaa. Ja ei oikeesti ollu. Mä en tiedä oonko koskaan menny tolleen yksin mihinkään baariin et tiedän valmiiks et siel ei tuu olee tuttuja keneen vois törmätä ja se tuntu aika siistiltä. Varsinkin nykireissuilla tein tota aika paljon et menin yksin johonkin (en baareihin siellä koska en päässy mutta) ja oon vähän kaivannu sitä. Ja siis jestas, ei sitä yksin kuitenkaan jää. Mulle tulee tollasesta just se tietty reissufiilis.
Ton illan seurue oli totta puhuen kaikki melko erilaisia ku mä. Toisaalta miten sen sit luokittelee; musamaku? Pukeutumistyyli? Öö öö öö kuka tykkää porchesta, ketä sit taas ei kiinnosta autot vittuakaan??? Mut mitä siitä. Mä tulin noiden kaa hirmu hyvin juttuun ja loppujen lopuks ne sit kuitenki oli samanlaisia. Tää on ollu aika tärkee asia hyväksyä. On ihan mahdoton saada kontakteja (jos yhtään välittää laadusta) uudessa ympäristössä jos tuomitsee toisen tollasten asioiden perusteella.
Lueskelin muuten tässä noita vanhoja juttuja Bostonista. Aika siistiä oikeestaan palauttaa muistiin kaikkia mietteitä siltä ajalta; muistellen et sillon ne ajatukset ja ideat on tuntunu ihan diipadaapa puheelta, huomaten et ne lopulta tuli jäädäkseen, ja tajuten että ajatusmaailma joka joskus tuntu hankalalta sisäistää, alkaa olla mulle jo perussettiä. (Helvetin pienellä muuten fontti siellä back then, huomasin... pitänee korjata asia...) Mä tykkään puida kaikkia tällasia, ja nyt jälkeenpäin huomaa et niitä on kivaa myös lukea ku ainakin ite huomaa eron nykyhetkeen. Sen takia nääkin tekstit ei käsittele ainoastaan tapahtumia ja tilanteita; kuka jaksaa lukea sellasta "aamulla heräsin sitten söin aamupalaa sitten menin kauppaan sitten menin baariin sitten oli kivaa"? Tai no joo kyllä varmaan monikin, riippuu sisällöstä mut nää mitä mulle täällä tapahtuu ei oo kuitenkaan mitään historiallisia käänteentekeviä tapahtumia, joten mielellään lisäilen vähän mielentiloja ja jottai mausteita sekaan. Totta puhuen kyllä, mulle henkilökohtasesti aika monikin asia jota mun tekstit on käsitelly on nimenomaan ollu melkoisen käänteentekevä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti