Mua huolettaa. Joku on muuttunu. Mun rakkain pipo joka on edustanu mun minuuttani ties kuin kauan, ei enää nappaa yhtä paljon ku ennen. Havahduin siihen aamulla ku uloslähtiessä olin laittamassa sen päähän mutta lähdin mielummin ilman sitä ja tajusin et monina päivinä on käyny sama juttu. Lähen kotoa mielummin ilman pipoa ku sen kanssa. Ennenkuulumatonta... Jotain tosi radikaalia on meneillään.Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Itse asiassa pariki hyvää asiaa. Korisharkat meni hyvin maanantaina, jaksoin painaa enemmän tai vähemmän täysillä koko treenien ajan ja en oo enää läheskää niin hukassa ku alussa kun piti viel muistella et mikä homman nimi onkaan. Sihti parantunu, osaan paremmin hakea paikkaa ja noit perusjuttuja. Ja ennen kaikkea: mun nilkka jaksoi semi hyvin koko puoltoistatuntisen. Paskoin sen viime kesänä kahdesti - molemmat kerrat festareilla - ja se ei oo vieläkään oikeen kunnolla parantunu. Eniten se vaikuttaa tosin kävelyyn eli väsyy tosi helposti jos vaikka tunninkin kävelen putkeen mikä on suoraan sanoen vittumaisinta tähän hetkeen ku tekis mieli kävellä vaikka koko päivä tutustumassa täysin uusiin paikkoihin ja sitä aikaakin ois. Ja treeneissä oon aiemmin joutunu jossain kohtaa vetäytyy ku nilkka alkaa valittamaan liikaa. Mut tällä kertaa niin ei käyny joten sormet ristiin et tää nyt tarkottais sitä et se lähtee parantumaan oikeen kunnolla.
Jauuu meen Halloweeniks Lontooseen. Taas Olivian ja kumppaneiden luo Willesden Greeniin vajaaks viikoks, ne pitää siellä lauantaina bailut. Samassa mestassa olin tossa kesäkuussakin ja kirjotinki siitä jotain keskeneräistä tänne mut poistin sen en tie miks. Ehkä halusin alottaa puhtaalta pöydältä Bostonin jälkeen... Niin. Lontooseen. Ajoitus on semi täydellinen senkin takia et meen kattoo samalla reissulla Against me!tä JEA liput joku 14 puntaa ???
Ei nyt iloita liikaa kuitenkaan, haluan kunnioittaa mun uskollisinta pipoa kun sillä on vaikeaa ja mun uskoni horjuu. Me selvitään tästä yhdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti