moi, mikä sun nimi, okei, mä muutin just viikko sitte tänne ai jaa no mitäs siel, joo joo tällasta

City of presidents -blogi jatkaa kulkuaan vähän uudessa muodossa ja uudella nimellä. Blogin nimi 1202 tulee simppelisti suuntanumerosta. Mietin toisena vaihtoehtona "the city of residents" jumalattoman ovelaa, eikö? Mutta päädyin nyt kuitenkin tähän. Jos joku on toista mieltä, niele tappiosi nilkki (tai tee valitus). Vanhat jenkkitarinat säilyy kyllä tuolla ja uutta puskee tähän samaan. Olin melkein jo perustamassa kokonaan uutta blogia sveitsi-elämää varten ja meinasin alkaa kirjottaa englanniksikin mutta muutin mieleni mm. sen takia et suomeks voin huoletta kirjottaa puuta heinää esim. ihmisistä keitä tapaan ilman et pitää ottaa huomioon et mahtaako ne joskus päätyä lukemaan tätä. Ei vaan puuta heinää taitaakin olla et valetta..? No, sitä en aio alkaa kirjoittaa. Anyway, aloitetaan: Et se olis sit niinku bònjyyr sàlyyy. Tylsät faktat eka pois alta niin hauska voi alkaa.

-Genevessä

-Au pair

-väh. 6kk

Siinä ne. Viikon oon jo ehtinyt olla, asettautua ja vähän totutella uuteen elämääni ja täytyy sanoa ettei vaikuta lainkaan hassummalta! Asun melko keskustassa Sari ja Nelson -nimisten ihmisten seurassa (saattavat vilahdella kertomuksen jatko-osissa). Siis siihen nähden et eka viikko vasta alla niin oon ehtiny tekemään tosi paljonkin kaikkea. Ekana iltana olin yhdessä au pairien tapaamisessa Da Vinci -irkkupubissa, huom. erittäin urheaa ottaen huomioon et olin samana päivänä herännyt kolmelta aamuyöstä ja lentänyt Suomesta. Menin silti ja sain heti kavereita, siellä oli suurinpiirtein parisenkymmentä, ehkä vähän alle, tyttöjä siinä kymmenen vuoden ikähaarukalla. Nuorin tais olla 18 eli minäkin aika nuorimmasta päästä. Ehkä vanhin oli 27 yks Holly, johon kiinnitin ensin huomiota sen takia että sil oli huomiotaherättävä otsa joka vielä korostui ku kaikki sen hiukset oli vedetty siitä edestä taakse. Aloin jossain vaiheessa rupatella senkin kanssa (kaikki kun oli toisilleen semi-tuntemattomia niin tuli vähän jokaisen kanssa juteltua noita perus, hei, mikä sun nimi, mistä tuut, kuinka vanha, kauan oot täällä, blaa blaa noita perus tutustumistylsyyksiä) ja Holly paljastu ihan huipputyypiks. Se on skotti mikä tarkottaa sitä et aksentti on mulle vähän haaste ja pitää vähän olla skarppina mut nautin siitä sitäkin enemmän ku se puhe kuulostaa niin hauskalta et tulee hyvä mieli! Siitä sit lähdettiin pariin eri baariin ja jengi hajaantu, oli aika perus lauantai-ilta, ei mikään kreisihullun jees mut ihan hauska. Uusia mukavia ihmisiä, siin on vaan se et ku kukaan ei oikeen tunne toisiaan niin se kohteliaisuuden määrä alussa alkaa jossain vaiheessa vähän ottaa päähän.

Yks juttu mistä oon vähän helvetin innoissani on laji nimeltä koripallo joka tekee täällä toisen tulemisen mun elämään. Skidinä pelasin monta vuotta ja lopetin koska joukkue kehittyi siinä määrin et niitä treenejä olis ollu niin paljon ettei jääny enää aikaa kun oli muutakin elämää. Siitä asti on harmittanu et lopetin ja mua ärsyttää sellanen et tosi monissa just joukkuelajeissa on sellanen kaikki tai ei mitään -meininki et ei voi esim. pelata kohtuusmäärissä kivouden takia vaan verenmaku suussa professionaaliks tähdäten. Mut täältä nyt sitten löysin kansainvälisen naistenjoukkueen jonka kanssa olin treenaamassa maanantaina ja ihan hyvältä vaikutti niin tästähän se lähtee.

Ja tota noin, perussettiä toistaiseks. Bussikortin ja puhelinliittymän hankkimista ja semmosta, uuteen duuniin totuttelua vaikka ei se varsinaisesti mitään totuttelua tarvitse, olen kuitenkin aika kokenut lastenvahti ja poju on päivällä tarhassakin. Aamulla herään seiskan maissa, autan aamutoimissa ja saan näppärästi itsenikin siinä liikkeelle, ja iltapäivällä haen tarhasta bussilla ja sit touhutaan muutama tunti kotona. Pidän työstäni. Päiväsaikaan olen siis pääosin vapaana lukuunottamatta paria päivää kun Nelson ei mene tarhaan, ja teen kotihommia tai lähden ulos. Ihanaa on myös se et on aikaa harrastaa kaikkea kuten lukea, piirtää -- väsäsin yks päivä mun huoneeseen sellasen systeemin lampusta, kahdesta pöydästä, kalvosta ja papereista jonka avulla on erittäin kätevä piirtää. Sellasenkin parissa saa helposti tunteja vierähtämään ja aionkin ottaa rutiiniks ihan vaan keskittyä joka päivä joksikin aikaa siihen. Olin lauantaina yhellä ilmaisella piirustus-maalauskurssillakin tuolla landella, olin löytäny netistä sellasen englanninkielisen mihin kans tulee monentasoisia ketkä haluaa ohjausta ja opetusta siihen touhuun ja päätin mennä messiin. Kaikki siellä oli kyllä vähän vanhempia, sanotaanko 25-50. Ohjaaja Vincent antoi tehtävän kerrallaan ja sitten kiersi kattomassa ja antamassa neuvoja. Se oli tosi jees ja menen varmasti uudestaan. Ja ihan paras sauma harjotella myös maisemapiirtämistä joka ei oikeastaan oo koskaan erityisemmin ollu mun juttu mut siel oli niin kaunista vuorineen ja landeineen et motivaatiota ainakin löytyi.

Mä oon jotenkin ihan helvetin huono ottamaan kohteliaisuuksia vastaan tai ihan tykkään kyllä niistä mut en osaa suhtautua niihin. Erityisen tukalaa on yrittää kehua itseään kun mun mielestä se on vähän noloa. Siis mulle itselle tulee nolo olo. En tykkää esimerkiks esitellä mun piirustuksia tai paljastaa itestäni jotain taitoja mikä on sinänsä vähän outoa kun mua rupee hävettämään se että mä oon hyvä. Tavallaan ois ehkä ihan tervettä päästä siitä tunteesta eroon koska siinä ei ole mitään hävettävää mutta toisaalta mun mielestä on leimiä keräillä kehuja jos niihin oikeasti on aihetta. Varsinkin jos yrittää esittää vaatimatonta mut sit kuitenkin sniikisti tyrkyttää itseään. Mä en halua olla sellainen. En halua esittää vaatimatonta. Mä olen hyvä piirtäjä. Mutta se on hankalaa koittaa saada mitään muuta hyötyä siitä kun iloa itselle jos ei vähän myy itseään. Mä haluaisin joskus ammatin minkä parissa saisin toteuttaa itseäni ja se ei tule tapahtumaan jos en vähän myy itseäni. Siispä lisään sen yhdeks missioks minkä parissa voisin tulevaisuudessa koittaa skarpata. Myöntää että mä olen hyvä piirtäjä ja koittaa olla tuntematta tunnontuskia siitä.

Kohta alkaa mennä jo niin pitkäksi että sitä ei lue sikakaan joten lopetan tällä kertaa avauspuheen tähän ja kerron mm. viime viikonlopusta lisää myöhemmin.