Luottokortti 1, Katri 0. Oli taas kyllä niin hyvä idea vinguttaa sitä korttia mm. baareissa kesällä, eka palkka menikin sit luottovelkoihin ja nyt oon aika pitkälti broke. Laskin tossa kuun alussa et mulla on n. 80 frangia käytettäväks koko kuukaudeks ja halloweeniks olis se lontoonreissukin, eli näyttää siltä et seuraava palkka menee sit siihen. Eli marraskuusta tulee taas enemmän tai vähemmän kituutusta -- sitä odotellessa! Mut onneks porukat tulee käymään tossa viikon päästä niin ehkä niiltä irtoais jotain henkistä tukea tähän köyhyyteen... tai ehkä jotain muutakin tukea...
Mitäs täällä sit on tapahtunu kattotaas. Sari lähti työmatkalle kaheks viikoks ja Iiris, Sarin äiti, tuli tänne nyt sit paikkaamaan. Nelson oli superkipeänä, 40 asteen kuumeilua useamman päivän ajan niin lähettiin sit käymään lääkärissä. Mä hoidin puhumispuolen ku Iiris puhuu vaan suomea ja ihan hyvin kaikki hoitu, jouduttiin olee siellä tosin useampi tunti ku otettiin verikokeet ja kaikki, mut tosi rauhallisesti Nelson pysy hoitajien käsittelyssä. Reipas poikahan se on.
Toinen Lausanne-reissu tapahtui myös, oli ihan kivaa, mä tosin saavuin paikalle vasta joskus kymmenen jälkeen ja halvoilla viineillä taas mentiin... samalla porukalla. Alan tottua siihen 1,75 frangin viiniin vaikka se aluks maistukin aika karvaalta mut nyt kun ei oo muuhun varaa niin ei oo varaa valitakaan. Oltiin taas vaan Jagger'sissa tai mä lähin ekalla junalla himaan siin viideltä ku muut jatko Buzziin. Kävellessä baarista junalle joku kundi alko seurata mua ja kirkon kohdalla nappas pepusta, ja mua vitutti niin paljon et käännyin ja aloin vaan huutaa sille niin paljon kaikkea fuck you pervert what the fuck are you doing ja hahahaaahah se lähti juoksemaan lujaa. Häiriintynyttä tollanen ja kaikkee mut silti mua naurattaa. Hahaha
Semmonen reissu.
Meil on koriksessa uus valmentaja, ja se pistää vähän haastetta koska 1) se ei puhu kovin sujuvaa englantia, 2) sillä on supermonimutkaisia harjotuksia ja 3) näiden yhdistelmä, ku niitä kuvioita ei tajuais ihan heti muutenkaan ja sit vielä ku ei oikeen käsitä mitä se puhuu. Mä olin siellä täysin hukassa, koska muut joukkuelaiset kuitenki joko puhuu ranskaa vähän paremmin tai on muuten vaan enemmän hereillä. Mä löysin itteni sata kertaa väärästä paikasta ja lopulta koko homma alko vaan huvittaa ihan hulluna ja en enää ottanu enää erityisen tosissaankaan sitä touhua. Noo katotaan josko ens viikolla paremmin.
Sit eilen olin Hollyn kanssa kahvittelemassa päivällä ja alan pikkuhiljaa tajuta sen puhetta...skottia siis. Mut siis aika humahti melkoista tahtia, ennen ku tajuskaan ni oltiin istuttu siinä jo 3 tuntia, ja se teki todella hyvää! Todella terapeuttista, jaettiin kokemuksia ja kaikkea mahdollista. Onneks se asuu ihan tässä hollilla niin ei oo suuren kynnyksen takana sopia vaikka nopeeta tapaamista päivällä.
Olin nyt sit kattomassa sen The Townin ja ihan kyl tykkäsin, ehkei leffana se briljanteista briljantein mutta hyvä leffa, mm, juu. Eniten siin kyl just säväytti se tuttuus ja vähän rupes rinnasta puristaa välillä. Dunkin donuts-kohtauksessa mietin et siel mä oon ikkunan takana. Ja siinä samalla penkillä oon istunu ties montako kertaa. Kyllähän siinä ikävä tuli, Boston Boston. Pistin merkille kans sellasen et nyt ollaan Brettin kans tunnettu melko tarkalleen vuosi ihan niinku näinä päivinä, ja vaik en oo nähny sitä melkeen viiteen (???) kuukauteen, tuntuu et siit ois ihan hetki ku viimeks nähtiin ku en oo mitenkään pitäny lukua ajan kulusta, mut nyt ku tajusin sen niin tuli sellanen olo et pitäis nähdä. Varpua, Emiliä ja poikia kans ajattelen usein ja siinä kyl aika merkkaa paljonkin ku pojat kasvaa siellä niin nopeasti, Pyry on alottanu koulun, Pessi puhuu jo vaikka mitä ja mä en oo näkemässä. Mul on ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti