Viikonloppu meni suht rauhallisesti. Perjantaiks oltiin suunniteltu Mishan kans ihan ohjelmaa mut mentiinkin sen sijaan shufflella ja hyvä niin koska siitä kuoriutui kaikessa random toiminnassaan niin hauska ilta. Viinipullo kourassa suuntasin Carougeen Mishalle ja siel naukkailtiin viiniä, syötiin keksejä, naurettiin internetin antimia ja tehtiin mahdotonta tuhannen palan palapeliä joissa kaikki palat näyttää samalta. (Ei kirjaimellisesti mut vaikea se silti oli.) Sit suunnattiin kylille ja tavattiin pari Mishan gambialaista kaveria Bob ja... joku toinen. Niin siis suunnitelmahan oli et oltais menty reggae-iltamiin niiden kaa, mut skipattiin tylysti ja jätettiin pojat oman onnensa nojaan. Loppujen lopuks ei päästy yhtään mihinkään baariin vaan jämähdettiin kiertämään keskustaa päämäärättömästi. Käytiin passikuvakopissa sekoilemassa ja saatiin tuloksena jotain jokseenkin hämmentävää. Sen jälkeen olikin sit pakko saada suklaata ja välipala-automaatilla pysähtymisen jälkeen ilmoille lensi kerrassaan loistava ajatus lähteä katsomaan huoria. Aseman lähellä on epävirallisesti virallinen huorakatu, johon voi mennä tsiigailee tarjontaa jos on sellanen fiilis. No meillä oli sellanen fiilis, tosin ehkä ennemminkin tyyliin "sivistynyt uteliaisuus". No siellä sit kuljettiin vähäpukeisten seinäännojailevien neistosten joukossa suklaata syöden. Mut siis sillon oli jo kylmä ja sääliks kävi ku toiset joutuu olee jossain lyhyissä hameissa ja odottaa jos joku vaikka haluais naida. Ei käy kateeks.
Maanantaina oli ihan parhaat koristreenit. Ehdin jopa perille asti ku muistin et sielhän on tänään joku peli niin meijän harkat on peruttu, joten ku olin jo valmiiks näppärästi liikenteessä niin päätin lähtee kävelylle. Oon tutkinu kaupunkia ihan liian vähän ja syyttävä sormeni osoittaa tässä kyllä ihan rehellisesti paskoihin jalkoihin joiden on ilmeisesti aivan pakko olla koko ajan jotenkin vituillaan. Mä voisin kävellä päivät pitkät mutta nyt ku toi vasen jalka on jotenkuten parantunu, oikeen jalan varvas on alottanu oman protestinsa. En oo ihan varma mitä sille tapahtu mut joku aika sitte herättyäni kotoa Lausannessa vietetyn rairai-illan jälkeen siin ei ollu ihan kaikki kohdallaan ja nyt kävely on taas hankalaa. Mua turhauttaa ja jopa raivostuttaa sanoinkuvaamattoman paljon ku treeneissäkin joudun välillä vetäytymään ja se on niin perseestä niin PERSEESTÄ. No mut siis mihin jäinkään, lähdin kävelylle ku ei ollu niitä treenejä maanantaina. Vituttaa niin paljon tällanen rampautuminen niin päätin sit uhmata sitä ku en keksiny muutakaan. Lähdin kävelylle. Oli vapauttavaa. Seuralaisena tietysti musiikkia (aika ahkerassa kuuntelussa lähiaikoina on ollu mm. Arcade fire. Intervention erityisfiilistelyasemassa.) ja kävin vaihteeks vähän uugeempia mestoja läpi. Täällä on hienoja graffiteja. Mä oon vähän toivonu näkeväni enemmän katutaidetta mut ehkä tuolla keskustan puolella sitä ei tosiaan niin hirveesti sit ookaan. Mut ku lähtee vähän muualle niin löytyhän niitä sieltä. Ens kerralla kamera mukaan, ja jos nyt oikeen lähtis huolella kikkailee niin niitä vois kehittää (mulla on meinaan vaan filmijärkkäri eli koneelle niitä saa vaan skannaamalla) ja sit jopa julkaista täällä. Bostonista on kans monta rullallista valmiina mutta ne on ainoastaan käsinkosketeltavissa ja kaiken lisäks kotona Turussa. Joskus vielä - mä vannon - nekin tulee nähtäville.
Loppujen lopuks jouduin kuitenkin antautumaan sille varpaan kivulle, mut en aio päästää sitä näin vähällä. Meen vaikka lääkärille ja sanon et mua ei kiinnosta onko mitään tehtävissä vai ei, tehkää et mä pääsen taas liikkeelle perkele. Mä inhoan valittamista mut vielä enemmän sitä et on jotain mistä valittaa. Eikä jostain "mulla on muuten jalka kipeänä" aiheesta saa edes kovin kiinnostavaa luettavaa ja voin kertoa ettei se kirjottaminenkaan niin kauheesti aiheuta riemunkiljahduksia täällä päässä. Kuitenkin: mielummin kirjoitan siitä kun selitän seikkaperäisesti miten oon taas viettäny illan kotona katsoen dokkareita sen takia et mun keho kapinoi mua vastaan eikä anna mun lähteä ulos. Dokkarit on muuten kyl niin jees! Katoin just Exit through the gift shopin ja Super high me:n. Seuraavaks listassa mm. ainakin bra boys ja jossain vaiheessa toivottavasti toi reindeerspotting ku seki kiinnostais. The future is unwritten on ollu listassa jo ainakin puol vuotta ja en voi uskoa etten oo vieläkään nähny sitä koska Joe Strummer on kuitenkin mun elämän suurimpia rakkauksia. Ehkä pelkään reaktiota mitä se aiheuttaa ku muutenkin välillä tirauttelen ku se on kuollu. Just joo, no, siinä esimakua mitä ilmeisesti mun tulevat tekstit tulee käsittelee. Voi paska.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti