Se nyt sentään vähän lohduttaa et Lontooseen lähen alle viikon päästä. Olin kyl suunnitellu noi päivät ihan sen mukaan et meen kattoo Against me:tä ja paluuliputkin varasin siks vasta torstaille. Kai sitä pitää keksiä jotain muuta tekemistä. Vaik ei siel nyt kauheesti mitään sinänsä oo. Ihan tylsä kaupunki. Peräkylä. Halloweenjuhlat kyllä tiedossa ja naamiaisasu valmistuu vauhdilla. Aluks olin menossa ninjana mut sit päätin olla Napoleon Dynamite. Ostin papiljotteja joilla saan napoleonkiharat, sit farkut korkeelle, lasit päähän, vote for Pedro -paidan valmistelu on tän päivän missio ja moonbootseja en oo vielä löytäny mut työstän asiaa viimeistään ens viikolla. Ois superia löytää jostain viel rekvisiitaks joku vanha kasettisoitin... työstän sitäkin.
Porukat tuli torstaina käymään neljäks päiväks kahden kaverin kanssa. Mä oon tässä toiminu vähän niiden guidena vaikken täyspäiväisesti koska ne viipyy ihan hotellissa -- saan toisin sanoen omaakin rauhaa. Vaikka on kyllä ollu oikeesti tosi mukava et ne on ollu täällä. Menin perjantaiaamuna niitä vastaan lentokentälle ja oli samantien sit ohjelmaa päivälle, laitoin niille ruokaa täällä, haettiin Nelson vähän aikasemmin ku normaalisti ja käveltiin rantaa pitkin ja tollasta. Ei sen tekemisen oikeestaan tarvii olla niin ihmeellistä mut täällä "yksin" chillaillessa ei tuu just lähettyä välttämättä tolleen vaikka päiväkahville varsinkaan jos ei oo seuraa. Kaverit nyt on näet päivisin aika pitkälti kiinni et se on sit illalla jos johonkin lähtee. Mut ollaan tässä nyt molempina päivinä käyty illalla syömässä. Ihan luksusta et pääsee ulos syömään ja joku maksaa. Mä en oo kertaakaan täällä käyny missään ulkona syömässä, en edes tyyliin mäkkärissä. Se nyt on pelkästään positiivista kun ei mee rahaa ja kotiruoka on kuitenkin hyvää ja saan ite kokata. Mutta silti luksusta syödä ravintolassa. Siin on kuitenkin aina kans se et ihan istuu alas ja nautiskelee ajan kanssa.
Eilen mentiin vanhaankaupunkiin kävelee ja tällä kertaa kävi niin et vanhukset ohjeisti enemmänkin mua ku mä niitä koska ne oli ollu siellä jo päivällä ja mä taas en oo jotenki tajunnu lähteä tutkimaan sitä osaa kaupungista. Tällä hetkellä en kyllä keksi miks koska siel oli niin kaunista ja se tunnelma oli niin hieno. Mieleen jäi erityisesti yks viulunsoittaja jonka paikkavalinta oli superosuva. Se soitti sellasessa "kivikatoksessa" joka todellakin teki oikeutta sille viululle koska se soi niin kauniisti ja sitä ois voinu jäädä kuuntelemaan vaikka kuinka kauaks aikaa. Jotenkin se kolahti, en ihan osaa välttämättä selittää miks, mut se ympäristö ja valaistus ja joku... Vaik en oo mikään viulumusiikin tai yleensäkään klassisen kovin vannoutunut kuuntelija niin toi oli valloittava juttu.
Illallisen - mukaanlukien sen vuosikausia puhutun ja -odotetun oikeaoppisen crème brûléen pinnan rikkomisen - jälkeen suunnattiin takas Cornavinille josta noi jatko yksille ja mä toiseen suuntaan vähän useammille. Katrin, Holly ja muut oli Grand Duke -pubissa (puhelimessa suuntaohjeita saadessani huvituin suuresti kun kuulin koko ajan Grand Puke) mutta mun ilmestyttyä porukka supppeni niin et jäljelle jäi Katrin. Mä oon kuumaa kamaa täällä. Juotiin yhet siellä plus yhet shotit jotka baarimikko tarjos meille randomilla. Sit mentiin plainpalais:lle (lausutaan pläänpalee), jossa oli open air partyt. Matkalla Grand Pukesta ratikalle puhuttiin kävellessä jotain aiheesta, tyyliin: "when we get to plainpalais...jne" ohitettiin joku baari ja joku otti ton lauseen kuuleviin korviinsa ja huikkas siinä kohdalla "no no. don't go there" ja melkeen molemmat meistä ignoras koska on melkeen vakio et kulkiessa jonkun baarin ohi ulkona seisoskelevat ihmiset huikkaa jotain, mut meni pari askelta niin Katrin ei enää muistanu mitä sen piti sanoa ja alettiin molemmat nauraa vähitellen enemmän ja enemmän. Random.
Näistä jumalien lähettämistä merkeistä huolimatta mentiin silti sinne ja harmitti vaan ettei oltu tultu aikasemmin. Sinne oli sytytetty iso nuotio, hcpunkbändi soittamassa nurmikolla, pitti päällä ja aukio täynnä ihmisiä. Aika festarimeininki. Mä olisin voinu jäädä pidemmäkskin aikaa mutta Katrinin kaveri Henry (en tie miten kirjotetaan ja lausautaanki aanri, mut mä sanon henry) poimi meijät yksiin reggae-bileisiin Carougeen. Siinä ku oltiin menossa sisään ni nään Pandin siinä (Pandi se oli sen toisen nimi ketä oli viime perjantaina bobin kanssa!) enkä meinannu ekaks muistaa mistä sen tunnen ku katoin vaan et nyt on tuttu naama. No, sattuma mikä sattuma. Koko joukolla mentiin sisään ja tää mesta oli kyllä yks hämärimmästä päästä noin niinku baarina. Se näytti sekä sisältä että ulkoa joltain teollisuusrakennukselta. Reggae-bailut oli yhessä kerroksessa, alemmassa oli joku toinen ja niihin mentiin kolkon porraskäytävän kautta, jossa sai tupakoida, oksentaa tai muuten vaan hengailla.
Itse partyt voi kuvailla sanalla ärsyttävä. Siis okei, musiikki oli tosi jees ja meininki muuten, oli oikeesti superhyvä meno, MUTTA tunnelman onnistu pilaamaan ihan paskat dj:t ainakin multa ja ilmeisesti aika monilta muiltakin. Ei musassa ollu mitään vikaa mutta ne puhu koko. ajan... Ku oli just saanu tanssijalan vipattamaan niin eiks sielt tuu joku keskeytys. Uudestaan, uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Sen oli vissiin tarkotus olla sillee "heei onks hyvä meno" tai vaan jotain omia lisäyksiä biisiin ja ei siin mitää niin kauan ku niit ei tuu vähintään 10 sekunnin välein. Ja sit tietysti musiikki piti hiljentää jauhamisen ajaks jotta kaikki kuulis mut ei siit silti mitään ymmärtäny ku ne huusi aivan täyttä kurkkua. Rupes jossain vaiheessa keittää niin paljon se touhu. Vittu. Hyvät partyt ihan pilalla. No ei kai nyt ihan pilalla, kyl me siel loppujen lopuks johonkin neljään viivyttiin mut olis voinu olla 70% kivempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti