Pesee ja pesee

Lontoo, Geneve ja Lyon ajalta syys-joulu 2010

Lontoo

  

   

   

    

   Pulut kokoontuu

    

                            

Pahamaineiset Halloweenjuhlat

                                                   Ennen 

     

    Jälkeen                               

                         

        

      Syntipukit

       Geneve

Parc de Bastien

Valentin  

Joku vanhankaupungin söpö pikkupuoti

Lyon

Toinen jokiranta

Turistiopas Elliot

Täältä pesee!

Boston, New York ja Lontoo ajalta helmi-kesä 2010.

Boston

YMCA "Y" kuntosalin parkkipaikka sateen jälkeen. Aidan takana on jalkapallokenttä kunten huomaatte. Joku oli onneksi tajunnut varoittaa "Caution. Wet floor" -kyltillä.

Wollaston Beach jossa tuli aikoinaan kulutettua aika paljonkin aikaa suurimmaksi osaksi yksin ja josta muodostui mulle jonkinnäköinen rauhoittumispaikka.

Meidän naapuri kasvattamassa kasveja katseellaan niin kuin joka päivä. Tää kaveri on "Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito eikä sekään ole niin kovin tärkeää" -sananlaskun ruumiillistuma.

Pyry ja epätoivoinen hammaspesu.

Varpu koittaa olla kovis (on se kovis kyllä muutenkin).

Boston Marathon

Yks lempimestoista Bostonissa

Ainoa kuva joka mulle jäi Brettistä ja sekin epäonnistui. Viikset on illuusiota.

Kevätfiilistelyhetki parvekkeella

Parhaat pojat

New York

Empire State Building

Pulu epäröi

Pulu aikoo hypätä

Hostellidokailut osa1. Johanna, Rena ja Rebecca.

Hostellidokailut osa2. Camilo ja Hugo

Mun ja Hugon käsien väriero. Tässä se ei tosin näytä hassummalta...

Aamuneljän bisse keskustelujen kylkiäisenä Hugon kanssa

Ranskalaispoika Natha

Tiedät-kai-kuka

Manhattan!

Lontoo

Banksy tour

Big Ben

Pulu aikoo hypätä

Random siisti asia

London Eye

Willy G:n grillijuhlat viimisenä iltana

Turkulaiset. Kuunnelkaa saatana

Twelve-o-two -blogissa kirjoitan kaikenlaista. Kirjoitan asioista mitä teen, jutuista jotka pyörii mielessä, paikoista joihin menen, ihmisistä joita tapaan ja niin edelleen. Suomeksi. Suomalaiset kaverit saa lukea kun tapaan "ihan mahtavia tyyppejä" joiden kanssa mulla oli "ihan sikakivaa". Totuus on kuitenkin, että suurin osa jengistä ei päihitä sitä jengiä, jotka niistä lukee. Pitäkää tämä mielessä sillä aikaa kun pahoittelen kolmea asiaa:
1) Sitä, että aion haukkua teitä
2) Sitä, että olen tällainen pelle
3) Sitä, että ylipäänsä pyydän anteeksi yhtään mitään.


Mutta


En aio ottaa vastaan nihkeilyä tulevina viikkoina.


Nihkeilyllä tarkoitan "No ei mut kyl mun oikeesti pitäis varmaa jo lähtee... olin eilenki bailaamas ja meni taas nii myöhään... mut kiva et oot tääl, nähää joku päivä kunnol". Hevonkukkua sanon minä! On ihan törkeen mahtavaa tulla takas kotiin hetkeks ja odotan kärsimättömänä kaikkien näkemistä kuten Boston-kuukausien jälkeenkin jolloin sain pettyä (oma syyni tosin) koska olin odottanu et kaikki olis kärsimättöminä odottanu myös mun näkemistä. Näin ei kuitenkaan ole ja ihmisillä on vastuunsa ja menonsa, sen ymmärrän. Kaikki tämä vuodatus on tosiaan ihan omaa syytäni koska jotenkin onnistun silti loukkaantumaan niistä normaaliuksista, kuten "taidan ottaa tänään rauhassa mut kiva et oot takas" ja "en ehdi varmaan näkee täl viikolla, on töitä".


Tiedän että tämä on tulossa ja vastoin kaikkea kohtuullisuutta mua alkaa vituttaa jos koen ettei ketään kiinnosta et mä oon siellä. Onhan se nyt siistiä jumalauta -- mun näkökulmasta ainakin. Mutta menkää, ihmiset, tehkää velvollisuutenne, levätkää ja olkaa hyviä kansalaisia kuten teidän kuuluukin. Mä aion vittuuntua siitä mutta se on mun oma ongelma. Pitäisikin kai sanoa:


Aion ottaa vastaan nihkeilyä tulevina viikkoina


mutta tässä ja nyt saatan tietoonne että otan sen loukkauksena ja jos voisin tehdä sille faktalle jotain, en syöttäisi tällaista paskaa kenellekään. Mutta en ole vielä ihan täysin oivaltanut sitä "ei koskaan pitäis innostua mistään" -juttua. Anyway, huomiseen!

Parasta viihdettä 35 eurolla

Löysin kuin löysinkin itseni perjantai-iltana Lyonin-junasta. Tieto lähdöstä tuli melko yllättäen koska sain yöpaikan yhden Geneven aupairin kaverin luota, jonne oli täältä menossa vähän enemmänkin jengiä. Alunperin oli ollut mielessä couchsurfing ja vaikka tällä kertaa ei vielä onnistanu niin lyhyellä varoitusajalla, toivon että tulevaisuudessa on parempi tuuri koska se on suoraan sanoen aika nerokas idea ja vaikuttaa ihan kelpo toiminnalta. Juna lähti Genevestä kello 7 ja matkustajia oli niin tiuhaan että jouduin seisomaan koko kakstuntisen -- tosin lipuntarkastajallekaan ei ollut tilaa joten se lysti oli sitten ilmaista. Elliot tuli vastaan Part-Dieun juna-asemalle ja tavattiin Alex, Ben sekä kourallinen uutta jengiä. Tällä kertaa mua luultiin australialaiseks, sekin oli jotain uutta. Ilta kului rattoisasti kolmessa eri baarissa ja mulle iski jossain kohtaa myös pienoinen huoli kun yöpaikka feidaantu sen takia että kukaan niistä au paireista ei vaan yksinkertaisesti vastannu puhelimeen mutta Elliot pelasti enkä joutunut jäämään kadulle. Käveltiin niille ehkä siinä neljän viiden aikaan poiketen suorittamassa politiikkakeskustelut kebabin äärellä. Jouduttiin hiiviskelemään ettei host-äiti heräis ja nukkumaan samassa sängyssä mutta sen sijaan et jompikumpi olis yrittäny jotain naurettiin n. puol tuntia pelkille maha-ääntelyille ennen kun pysty sammahtaa. Ihan turhaa olis pilata lupaavaa alkavaa yhteistyötä jollain turhalla säädöllä.


Seuraava päivä oli todella hyvä päivä. Elliotin olis pitäny opiskella seuraavan viikon kokeisiin ja kyllä se siinä aamulla yritti jopa skarppailla hoitamalla jonkun yhden homman mut lopulta tyytyi siihen faktaan että tässä vaiheessa on liian myöhäistä alottaa ja se lähti näyttää mulle kaupunkia. Käytiin aamiaisella samassa pikku mestassa jossa olin Alexin kanssa viime kerralla. Aamiaisen jälkeen otettiin haaste vastaan ja lähdettiin kiipeämään Notre dame de fourvièrelle eli kirkolle joka rakennettiin Neitsyt Marialle kiitokseksi Lyonin pelastamisesta rutolta 1643. Koko Fête des lumières eli valofestari on myös osa kiitosta. Se kirkko oli siisti nähdä ja tietysti myös korkealta eteen avautuva Lyon oli mahtava kokemus. Valitettavasti mun kamerasta loppui filmi just kun me päästiin sisään kirkkoon (klassista) joten parhaat palat jäi tallentamatta. Että pitikin edellisenä iltana tuhlata filmiä johonkin näiden kaveriin ensin varastamassa joulukuusta ja sitten sen jäämiseen kiinni siitä. Tai tarkemmin ajateltuna... vois kaduttaa enemmänkin. Mutta kuten olin sanomassa, omalle kameralle en saanut kuvia mutta sentään pääsin kokemaan ja näkemään. Kirkon lisäksi käytiin vilkaisemassa vanha roomalainen amfiteatteri.


Alaspäin kiipeäminen sujui jostain syystä aikalailla leppoisammin ja alkoi olla jo aika suunnata kohti valoesityksiä. Kun päästiin mestoille, käytiin ostamassa kuumaa viiniglögiä, jaettiin nutella-lettu katukojusta ja asettauduttiin eväinemme piknikille keskelle seisovaa väkijoukkoa. Eläteltiin toiveita et muutkin olis istunu alas seuraten meidän esimerkkiä. 1 muu seuras ja heitettiin hi-fivet sille. Paras piknik hetkeen. Ennen mun junan lähtöä ehdittiin nähdä pari valospektaakkelia ja oli se kyllä näkemisen arvoinen vaikka tän reissun tarkoitus - eli juuri ne valot - jäikin vähän vähemmälle kun kaikki muu. Eikä koko lystiin mennyt yhteensä enempää ku noin 35 euroa josta 20 meni junamatkaan takas päin ja loput ruokiin. Edes baarit perjantaina ei syöny lainkaan koska juomia ilmestyi eteen ilmaseks aina jostain.


Mä en oo kyllä pitkään aikaa nauranu niin paljon ku lauantaina. Oli ihan mahtavan hauskaa. Tuli vähän mieleen ne ajat kun aloin hengailla Brettin kanssa Bostonissa -- erona on vaan et voisin kuvitella Elliotin tulevan toimeen oikeastaan kenen tahansa kanssa mun kavereista. Mutta yhtä kaikki harvinaista sitä-tiettyä-yhteisymmärrystä.


Siitä tulikin mieleeni, mainittakoon että seuraava Bostoninreissu on jo suunnitteilla. Näyttää siltä että joulun jälkeen olen täällä pääsiäiseen asti ja kesäkuun puolessavälissä lähtisin Bostoniin ainakin kuukaudeksi entiseen osoitteeseen ja sen jälkeen (jos/toivottavasti kun rahatilanne sen sallii) lähtisin exploraamaan omin päin. Tällanen olis ideaali. Mutta ennen sitä ja ennen kaikkea seuraava eksoottinen matkakohde on luvassa viikon päästä, ja se on nimeltään Turku. 

Lausanne nightlife, ja nimenomaan nightlife.

Viime perjantaina vietettiin Mishan läksiäisiä Lausannessa. Kokoonnuttiin taas perus kirkolla (kyllä, alottelut ulkona...) ja lopulta meitä oli yhteensä ehkä joku kymmenisen siinä. Yllättävän kauan jaksettiin värjötellä kunnes päätettiin hakeutua Jagger'sin lämpöön. Tällä kertaa oli normaaliin verrattuna vähän eri meininki koska tuttuja oli enemmän ku aiemmin jolloin oon ollu siellä vaan Mishan, Valin, Patrickin ja Ninan kanssa. Oli aika perus bailausta ja yön pimennyttyä jäljelle jäi Mishan seuraan ainoastaan uskollisimmat: Val ja meitsi. Jossain kohtaa Mishan ja Valin tanssiessa mä jäin bisse kädessä tarkkailuasteelle joka oli kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan viihdyttävää. No eihän semitäydessä baarissa voi jäädä paikoilleen näköjään hetkeksikään: n. 15 minuutin sisällä suunnilleen 10 eri kaveria tuli joko kysymään oonko mä vihanen/onko mulla tylsää/miksen ole tanssimassa, tai muuten vaan jututtamaan mikä tarkottaa vielä turhempia kysymyksiä, eli puhunko ranskaa, mistä tulen, mikä mun nimi on jne. Täsmälleen samalla kaavalla kerta toisensa jälkeen. Eihän siinä sinänsä mitään pahaa ole tietenkään mutta yllätyksettömyys rupes kangistuttamaan eikä kyllä muutenkaan olis ollu erityisemmin oloa mihinkään teerenpeliin. Loppujen lopuks kaikesta tästä irtos onneksi myös hupia koska mua silmällä pitäneen poken käännytettyä kerta toisensa jälkeen kundit matkoihinsa tehtiin sopimus että mä näytän sille peukaloa alaspäin jos sen apua tarvitaan. Oma henkivartija osoittautui ihan hyödylliseksi kun tanssilattialla sama pikku intialainen soluttautui useamman kerran meidän "porukkaan" ja halus ihan välttämättä tanssittaa. Se vaikutti olevan ihan iloinen kaikista niistä meidän torjumisyrityksistä ja n. 15. kerran jälkeen mulla palo pohjaan, otin sitä hartioista ja tein selväksi mielipiteeni joka oli "go fuck yourself" muttei silläkään ollu mitään vaikutusta. Onneks "mun" poke oli siihen mennessä oppinut pysyttelemään viiden metrin säteellä ja oli taas kerran valmiina työllistymään. Kun sulkemisaika koitti, se tarjos mulle vielä bissen ja ilmotti että Jagger'sissa musta pidetään huolta. Hiukan eri maata ku Ranskan puolella.


Aamun pikkuhiljaa sarastaessa käveltiin Valille yöks heittäen matkatekemisiks muutamat komeat pannut jäähän. Unet venyi iltaviiteen asti, ja tajusin että kaikkien näiden vierailujen aikana mä en ole koskaan nähnyt päivänvaloa Lausannessa. Nyt kerrankin kun siihen olis ollu mahdollisuus, otan ja nukun onneni ohi.


Lausannen asemalla törmäsin kahteen suomalaiseen ekaa kertaa randomilla koko Sveitsissä. Ne oli kaks opiskelijaa ja juteltiin hetki ihan vaan niitä näitä ja siinä lähtiessä vaihdettiin facebook-tietoja. Kotiin päästyäni kävin tsekkaamassa fb-profiilin aikeenani lisätä kaveriks niinku oli ollu puheena.


Vitun internet.


Mulle ois ehkä saattanu riittää jo se ed hardy interesteissä, mutta Päivi Räsänen support group ja Jeesus-aiheinen blogi sisältöineen ja ylenpalttisine siunauksineen siihen päälle teki selväks ettei meistä voi koskaan tulla kavereita. Mutta mä olisin totta puhuen mielummin saanu selville nää asiat ihan face-to-face vaikka keskustelemalla. Eihän tässä elämässä ole enää mitään jännittävää kun teknologia laittaa nenänsä joka asiaan ja jopa virheiden tekeminen on työn takana.