Viime perjantaina vietettiin Mishan läksiäisiä Lausannessa. Kokoonnuttiin taas perus kirkolla (kyllä, alottelut ulkona...) ja lopulta meitä oli yhteensä ehkä joku kymmenisen siinä. Yllättävän kauan jaksettiin värjötellä kunnes päätettiin hakeutua Jagger'sin lämpöön. Tällä kertaa oli normaaliin verrattuna vähän eri meininki koska tuttuja oli enemmän ku aiemmin jolloin oon ollu siellä vaan Mishan, Valin, Patrickin ja Ninan kanssa. Oli aika perus bailausta ja yön pimennyttyä jäljelle jäi Mishan seuraan ainoastaan uskollisimmat: Val ja meitsi. Jossain kohtaa Mishan ja Valin tanssiessa mä jäin bisse kädessä tarkkailuasteelle joka oli kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan viihdyttävää. No eihän semitäydessä baarissa voi jäädä paikoilleen näköjään hetkeksikään: n. 15 minuutin sisällä suunnilleen 10 eri kaveria tuli joko kysymään oonko mä vihanen/onko mulla tylsää/miksen ole tanssimassa, tai muuten vaan jututtamaan mikä tarkottaa vielä turhempia kysymyksiä, eli puhunko ranskaa, mistä tulen, mikä mun nimi on jne. Täsmälleen samalla kaavalla kerta toisensa jälkeen. Eihän siinä sinänsä mitään pahaa ole tietenkään mutta yllätyksettömyys rupes kangistuttamaan eikä kyllä muutenkaan olis ollu erityisemmin oloa mihinkään teerenpeliin. Loppujen lopuks kaikesta tästä irtos onneksi myös hupia koska mua silmällä pitäneen poken käännytettyä kerta toisensa jälkeen kundit matkoihinsa tehtiin sopimus että mä näytän sille peukaloa alaspäin jos sen apua tarvitaan. Oma henkivartija osoittautui ihan hyödylliseksi kun tanssilattialla sama pikku intialainen soluttautui useamman kerran meidän "porukkaan" ja halus ihan välttämättä tanssittaa. Se vaikutti olevan ihan iloinen kaikista niistä meidän torjumisyrityksistä ja n. 15. kerran jälkeen mulla palo pohjaan, otin sitä hartioista ja tein selväksi mielipiteeni joka oli "go fuck yourself" muttei silläkään ollu mitään vaikutusta. Onneks "mun" poke oli siihen mennessä oppinut pysyttelemään viiden metrin säteellä ja oli taas kerran valmiina työllistymään. Kun sulkemisaika koitti, se tarjos mulle vielä bissen ja ilmotti että Jagger'sissa musta pidetään huolta. Hiukan eri maata ku Ranskan puolella.
Aamun pikkuhiljaa sarastaessa käveltiin Valille yöks heittäen matkatekemisiks muutamat komeat pannut jäähän. Unet venyi iltaviiteen asti, ja tajusin että kaikkien näiden vierailujen aikana mä en ole koskaan nähnyt päivänvaloa Lausannessa. Nyt kerrankin kun siihen olis ollu mahdollisuus, otan ja nukun onneni ohi.
Lausannen asemalla törmäsin kahteen suomalaiseen ekaa kertaa randomilla koko Sveitsissä. Ne oli kaks opiskelijaa ja juteltiin hetki ihan vaan niitä näitä ja siinä lähtiessä vaihdettiin facebook-tietoja. Kotiin päästyäni kävin tsekkaamassa fb-profiilin aikeenani lisätä kaveriks niinku oli ollu puheena.
Vitun internet.
Mulle ois ehkä saattanu riittää jo se ed hardy interesteissä, mutta Päivi Räsänen support group ja Jeesus-aiheinen blogi sisältöineen ja ylenpalttisine siunauksineen siihen päälle teki selväks ettei meistä voi koskaan tulla kavereita. Mutta mä olisin totta puhuen mielummin saanu selville nää asiat ihan face-to-face vaikka keskustelemalla. Eihän tässä elämässä ole enää mitään jännittävää kun teknologia laittaa nenänsä joka asiaan ja jopa virheiden tekeminen on työn takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti