Löysin kuin löysinkin itseni perjantai-iltana Lyonin-junasta. Tieto lähdöstä tuli melko yllättäen koska sain yöpaikan yhden Geneven aupairin kaverin luota, jonne oli täältä menossa vähän enemmänkin jengiä. Alunperin oli ollut mielessä couchsurfing ja vaikka tällä kertaa ei vielä onnistanu niin lyhyellä varoitusajalla, toivon että tulevaisuudessa on parempi tuuri koska se on suoraan sanoen aika nerokas idea ja vaikuttaa ihan kelpo toiminnalta. Juna lähti Genevestä kello 7 ja matkustajia oli niin tiuhaan että jouduin seisomaan koko kakstuntisen -- tosin lipuntarkastajallekaan ei ollut tilaa joten se lysti oli sitten ilmaista. Elliot tuli vastaan Part-Dieun juna-asemalle ja tavattiin Alex, Ben sekä kourallinen uutta jengiä. Tällä kertaa mua luultiin australialaiseks, sekin oli jotain uutta. Ilta kului rattoisasti kolmessa eri baarissa ja mulle iski jossain kohtaa myös pienoinen huoli kun yöpaikka feidaantu sen takia että kukaan niistä au paireista ei vaan yksinkertaisesti vastannu puhelimeen mutta Elliot pelasti enkä joutunut jäämään kadulle. Käveltiin niille ehkä siinä neljän viiden aikaan poiketen suorittamassa politiikkakeskustelut kebabin äärellä. Jouduttiin hiiviskelemään ettei host-äiti heräis ja nukkumaan samassa sängyssä mutta sen sijaan et jompikumpi olis yrittäny jotain naurettiin n. puol tuntia pelkille maha-ääntelyille ennen kun pysty sammahtaa. Ihan turhaa olis pilata lupaavaa alkavaa yhteistyötä jollain turhalla säädöllä.
Seuraava päivä oli todella hyvä päivä. Elliotin olis pitäny opiskella seuraavan viikon kokeisiin ja kyllä se siinä aamulla yritti jopa skarppailla hoitamalla jonkun yhden homman mut lopulta tyytyi siihen faktaan että tässä vaiheessa on liian myöhäistä alottaa ja se lähti näyttää mulle kaupunkia. Käytiin aamiaisella samassa pikku mestassa jossa olin Alexin kanssa viime kerralla. Aamiaisen jälkeen otettiin haaste vastaan ja lähdettiin kiipeämään Notre dame de fourvièrelle eli kirkolle joka rakennettiin Neitsyt Marialle kiitokseksi Lyonin pelastamisesta rutolta 1643. Koko Fête des lumières eli valofestari on myös osa kiitosta. Se kirkko oli siisti nähdä ja tietysti myös korkealta eteen avautuva Lyon oli mahtava kokemus. Valitettavasti mun kamerasta loppui filmi just kun me päästiin sisään kirkkoon (klassista) joten parhaat palat jäi tallentamatta. Että pitikin edellisenä iltana tuhlata filmiä johonkin näiden kaveriin ensin varastamassa joulukuusta ja sitten sen jäämiseen kiinni siitä. Tai tarkemmin ajateltuna... vois kaduttaa enemmänkin. Mutta kuten olin sanomassa, omalle kameralle en saanut kuvia mutta sentään pääsin kokemaan ja näkemään. Kirkon lisäksi käytiin vilkaisemassa vanha roomalainen amfiteatteri.
Alaspäin kiipeäminen sujui jostain syystä aikalailla leppoisammin ja alkoi olla jo aika suunnata kohti valoesityksiä. Kun päästiin mestoille, käytiin ostamassa kuumaa viiniglögiä, jaettiin nutella-lettu katukojusta ja asettauduttiin eväinemme piknikille keskelle seisovaa väkijoukkoa. Eläteltiin toiveita et muutkin olis istunu alas seuraten meidän esimerkkiä. 1 muu seuras ja heitettiin hi-fivet sille. Paras piknik hetkeen. Ennen mun junan lähtöä ehdittiin nähdä pari valospektaakkelia ja oli se kyllä näkemisen arvoinen vaikka tän reissun tarkoitus - eli juuri ne valot - jäikin vähän vähemmälle kun kaikki muu. Eikä koko lystiin mennyt yhteensä enempää ku noin 35 euroa josta 20 meni junamatkaan takas päin ja loput ruokiin. Edes baarit perjantaina ei syöny lainkaan koska juomia ilmestyi eteen ilmaseks aina jostain.
Mä en oo kyllä pitkään aikaa nauranu niin paljon ku lauantaina. Oli ihan mahtavan hauskaa. Tuli vähän mieleen ne ajat kun aloin hengailla Brettin kanssa Bostonissa -- erona on vaan et voisin kuvitella Elliotin tulevan toimeen oikeastaan kenen tahansa kanssa mun kavereista. Mutta yhtä kaikki harvinaista sitä-tiettyä-yhteisymmärrystä.
Siitä tulikin mieleeni, mainittakoon että seuraava Bostoninreissu on jo suunnitteilla. Näyttää siltä että joulun jälkeen olen täällä pääsiäiseen asti ja kesäkuun puolessavälissä lähtisin Bostoniin ainakin kuukaudeksi entiseen osoitteeseen ja sen jälkeen (jos/toivottavasti kun rahatilanne sen sallii) lähtisin exploraamaan omin päin. Tällanen olis ideaali. Mutta ennen sitä ja ennen kaikkea seuraava eksoottinen matkakohde on luvassa viikon päästä, ja se on nimeltään Turku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti