Kynnys

Mä en nyt tiedä mihin matkanvarrelle kirjottamisrutiini oikein jäi. Ei ole syitä, ei edes tekosyitä. Suurin kynnys on kun ei kirjota pitkään aikaan ja sitten pitäis kiriä kaikessa mitä on tapahtunut. Siksi hyppään näppärästi kynnyksen yli ranskalaisten viivojen avulla.

-Itsenäisyyspäivä tuli, oli ja meni. Sitä juhlistettiin yhden Daven luona, sen Daven joka on kuvannut P.J.Ladd's Wonderful Horrible Lifen ja jota olin viimeks nähny yli vuosi sitten. Sen luo tuli ehkä viitisentoista ihmistä ihan vaan hengailemaan josta jatkettiin jokirantaan katsomaan ilotulituksia jotka oli näin lyhyesti kuvailtuna aivan helvetin hienot. Paljon hienommat kun mitä kuvassa.

- Siitä viikon päästä kävi tosi hupsu juttu tässä ihan Jamaica Plainilla. Oltiin illalla pyöräilemässä kun Dave tuli vastaan. Se oli käymässä sen isän luona kun näki meidät ja huikkas joten jäätiin kadunkulmaan juttelemaan. Oli aika jännä jo että nähtiin Dave sillä tavalla random kujalla jossa tuskin kukaan liikkuu. Mutta ei se vielä mitään, siitä 15 minuutin sisällä ilmaantui vielä 3 lisää jotka kaikki oli ollu Daven luona itsenäisyyspäivänä. Sen olis melkeen voinu ymmärtää että 6 samoissa illanistujaisissa ollutta törmää samaan aikaan jossain perusspotilla keskustassa mut jossain JP:n kujalla... josta kulki ohi koko sinä aikana ehkä yhteensä 10 ihmistä, ja vaan satuttiin tuntemaan niistä puolet.




- Vuokraisäntä paljastui vanhaksi pervoksi kun yks päivä yksin kotona ollessani hengailin parvekkeella. Luulin että se tuli käymään ihan vuokra-asioissa kuten se joskus tulee pariksi minuutiksi, mut sen sijaan se jäikin hengailemaan puoleksi tunniksi ja kyselemään henkilökohtaisia asioita. Siinä vaiheessa olin jo hieman hämmentynyt mutta vastailin kohteliaasti olematta kuitenkaan liian ystävällinen. Jotkut vuokranantajat haluaa tietää asioita vuokralaisista eikä siinä mitään mutta kysymykset mun sisaruksista, tulevaisuudensuunnitelmista ja siitä, kuinka paljon käyn juhlimassa, alkoi olla aika kaukana siitä mikä kuuluu vuokranantajalle. Ennen lähtöään se sanoi haluavansa mennä mun kanssa baariin lauantaina ja siinä vaiheessa olin viimeistään että mitä vittua. Meidän toinen kämppis, Karen, sai kuulemma samantyyppistä kohtelua tänne muutettuaan kunnes asetti selvät rajat, ja tässä huoneessa meitä ennen asunut tyttö muutti pois samasta syystä. Vaikka toi oliskin ollut viaton keskustelu (mitä se ei ollut) niin silti sä et todellakaan tule omilla avaimilla jonkun kotiin hengailemaan koska vuokralaisilla pitäis olla oikeus omaan rauhaan. Enää sen ei kuitenkaan pitäis puhua mulle kun Brett soitti sille samana iltana ja teki selväksi että tollanen ei oo okei.

- Aloitin uuden harrastuksen! Siitä mun täytyy antaa erityiskiitos Niklas Geelle kun sai mut innostumaan lajista, nimittäin katuvalokuvauksesta. Harmittaa vaan että en oo aiemmin tajunnut kuin siistiä se on koska olisin kaikilta reissuilta voinut saada erinomaista matskua ja blogikin varmaan näyttäisi aika eriltä. Onneksi on sentään vielä pari viikkoa jäljellä niin kirin kuvapostaukissa.

- Uusi nykireissu on tiedossa viikon päästä – mennään taas ihan vaan käymään yhdeksi yöksi. Brettillä on toinen keikka siellä elokuussa (valitettavasti sen jälkeen kun mä oon jo ehtinyt lähteä) ja nyt se menee viimeistelemään uuden levyn jotta voi laittaa sen sillon myyntiin. Mä oon eniten innoissani siitä et pääsen toteuttamaan tota uutta harrastusta New Yorkissa. Miten siistiä.

Yleisesti elämä on ollut onnellista viime aikoina. Arki on tällä hetkellä huoletonta muttei tylsää. Jotenkin oon löytänyt itseni kiireen keskeltä vaikka en välttämättä osaiskaan kertoa mikä pitää mut kiireisenä. Tällä hetkellä istun pesulassa odottelemassa että pyykit valmistuu ja sen jälkeen kiiruhdan kodin kautta leffaan. Nyt voisin koittaa alkaa taas kirjoittaa päivittäin koska on enää parisen viikkoa jälkellä ja suuri ja pelottava kirimiskynnys on ylitetty.