Legendaa livenä

Eilisen tapahtumia oli odotettu monta kuukautta ja niillähän tarkoitan Big Audio Dynamiten keikkaa. Big Audio Dynamite on siis Mick Jonesin bändi The Clashin jälkeen. Ne soitti 1984-1997 ja nyt 2011 vanhoina miehinä on tehnyt reunionin ja keikkailee taas. Kun kuultiin että ne soittaa Bostonissa niin päätös oli jo tehty koska ollaan molemmat suuria faneja ja Mick Jonesin näkeminen livenä vielä tänä päivänä on kuitenkin semmoinen tilaisuus jota ei tasan tehnyt mieli missata.


Päivällä käytiin ostamassa liput Orpheum Theatresta Park Streetiltä ja käytiin vegaani-thai-paikassa jakamassa annokset 1 ja 51 joka on yleensä se paras ja siksi tavallisin valinta. Jos olette Bostonissa niin käykää ihmeessä koska oon sitä paikkaa hehkuttanut siitä asti kun kävin ensimmäisen kerran. Beach St 3 Chinatownissa. Mmm. Lounastamisen jälkeen käveltiin kaupungin läpi Mass Avelle josta otettiin metro kotiin päiväunille ukkosmyrskyn ajaksi ja illalla poljettiin Fenway Parkin viereen House Of Bluesiin minä ainakin innosta soikeana.


Lämppärinä soitti Bad Brainsin H.R. joka myös oli näkemisen arvoinen. H.R.:n lavaesiintyminen oli sitä laatua jota katsoo mielellään mutta otsa rypyssä. Kun oli Big Audio Dynamiten vuoro niin se sitten taas oli sitä laatua jota katsoo puhdas "toi on Mick Jones, vittu!" -hymy naamalla. Ennen keikkaa punnittiin vähän mahdollisuuksia jos se onkin ihan kamalaa katsottavaa. Joskus paluun tekeville bändeille käy nimittäin kummia aikojen saatossa ja varsinkin jos ne on ollut yhtä hyviä kuin tää, tasoa on vaikea pitää yllä kun on vuosia lasissa enemmän. Lavalla olo kun ei ilmeisesti ole ihan lasten leikkiä nuorenakaan. Mutta mitä vielä, ei merkin merkkiä 14 vuoden tauosta. Ihan helvetin jees, ei varmaan sanat vois tehdä oikeutta joten jätän ne minimiin itse keikkaa kuvaillessa. Olisin totta puhuen ollut tyytyväinen ihan miten päin tahansa koska joka tapauksessa se olis ollut elämys.