Viimeiset kaksi päivää on hyvin saattanut olla tämän kesän parhaat. Maanantaina Brettin vanhemmat poimi meidät aamulla ja ajettiin Ipswichiin Brettin tädin ja sedän talolle päiväksi. Niiden talo on ihan käsittämätön taidepläjäys -- Mimi-täti on taiteilija ja näytti sen maalauksia ja taide näkyy koko talossa jonka ne on remontoinut ja taiteillut vuosien varrella ihan käsittämättömän hienoksi. Kun oltiin just saavuttu ja mut esiteltiin niille, Mimi hoki kuinka kaunis mä olen ja kysyi Brettiltä mitä se on tehnyt ansaitakseen mut ja mä en edes tiennyt mitä sanoa paitsi kiitos ja hymyillä ja nauraa. Ray-setä oli myös tosi mukava ja hyvähuumorinen ja Brettin vanhemmista nyt oon tykännyt alusta asti. Juotiin kahvit jonka jälkeen mä ja Brett lähdettiin kajakkireissulle! Siinä yhdistyi monta asiaa: pääsin uimaan ensimmäistä kertaa vuoteen, pääsin luonnon helmaan ensimmäistä kertaa koko kesänä, ja koskaan ennen en oo nähnyt Brettia niin värikkäissä vaatteissa
En osaa edes kuvailla kuinka hyvältä tuntui päästä uimaan. Melottiin pienelle saarelle, jätettiin kajakki siihen ja hengailtiin vedessä puolisen tuntia. Kaikkein eniten oon ikävöinyt täällä ollessa mökkeilyä joka kuuluu aina Suomen kesään ja vasta kun sain sen fiiliksen takas, tajusin kuinka paljon olin sitä ikävöinyt. Oli niin hyvä olo että vaan nauratti ja oli iloinen ja puhelias olo. Brett sanoi että se taisi tajuta sinä päivänä suomalaisuudesta vähän enemmän koska näytin kuulemma olevan vedessä/luonnossa kaikkein parhaiten elementissäni. Taitaa muuten olla totta.
Kajakkireissun jälkeen oli pian lounaan vuoro. Beth oli tehnyt pastasalaatin ja asettauduttiin kattoterassille syömään jonka jälkeen hengailtiin vielä tunnin verran ihan vaan juttelemassa ja en voinut uskoa miten lämmin olo oli sisältä. Sori nyt makeiluista. Ja yhteiskuvista joita oon jo ehtinyt blogissa aikojen saatossa solvaamaankin. Mutta nyt vielä kun on aihetta ja fiilistä kirjoittaa ylimalkaisen onnelliseen tyyliin niin anti mennä. Niitä päiviä kun tässä ei ole jäljellä kuin muutama.
Kattoterassihengailujen jälkeen käytiin vielä jäätelöllä ja sen jälkeen sanottiin heipat Mimille ja Raylle (Ray antoi Brettille ennen lähtöä vielä viisauden sanoja: "You should go to Finland. She's beautiful") ja Mark ja Beth heitti meidät kotiin päiväunille.
Kesän toisesta parhaasta päivästä kerron omassa tekstissään mutta voin antaa esimakua:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti