City of presidents: Hillitöntä

Fakin... viiiiiiis?päivää jäljellä. Viel pitäis ehtii käydä kattoo leffa Precious jota on kovasti kehuttu ja joka sijottuu Harlemiin niin ois ihan mielenkiintosta vilkaista ku mäkin pyörin siellä ku olin nykissä. Ja pitäis mitäs muuta pitäis. No kaikkea roinaa vielä ainakin haalia ja ostaa toinen matkalaukku..! Mut eka kerron viime viikonlopusta.


Perjantaipäivällä kävin Cambridgessa Varpun työpaikalla kattoo millanen meininki siellä vallitsee. Nyt tiedän: paljon tiedettä. Cambridge-käynnin tarkoitus oli oikeestaan kyllä ihan toinen, nimittäin kävin varaamassa tatska-ajan Kaleidoskope-tattoosta! Vaihtoehtoja on ollu nyt niin monia et mihin sitä menis mut katsoin tän paikan parhaaks. Vein siis kuvan sinne, juteltiin vähän asiasta, selitin mitä haluan ja mihin. Jonoakaan ei ollu pahemmin niin sain ajan heti sunnuntaipäivälle. Hinnaks tulee $250 mikä on ihan pilkkahinta siihen nähden et siihen tulee värit, toi paikka ei oo mikään kämäluola vaan tosi hyvä mesta, ja euroissahan se on vielä vähemmän, joku 170. Roopesta tulee totta.

          Illalla hyvästelin True Eastin joka oli viimistä päivää auki ja paikan pomo tuli sinne vähän hakemaan kamoja pois ja tyhjentämään kauppaa.. hei hei hengailupaikka! Käveltiin sen jälkeen Brettin kans Davelle (Dave oli kans sillon messissä ku oltiin kattoo sitä skeittileffaa. Se on muuten kuvannu PJ Ladd's Wonderful Horrible Lifen) jossa me katottiin joku vanha spy-leffa ja lensi niin levotonta läppää koko illan... Ensinnäkin leffassa ei ollu ääniä, vaan Brett keksi puheenvuorot sitä mukaa ku jotain tapahtu ja se oli hillitöntä. Sit me puhuttiin suomesta ja päädyttiin siihen et kaikki suomalaiset näyttää perunoilta, koska siel on niin kylmä et suomalaisten on pukeuduttava makuupusseihin joihin on tehty reiät käsille ja päälle. Sit mä ja Dave käytiin oikeesti vakava keskustelu Mehiläismaasta, jossa on vain mehiläisiä, karhuja ja hunajaa mut en suosittele sinne menemistä koska siel on vaarallista. Mä jouduin taisteluun karhun kanssa siellä ollessa ja ainoo hyvä asia on se hunaja ja sekin pitää anoa mehiläisiltä. Ja mä myös suomensin Pikku-Kalle- ja suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen -vitsejä. Brett ei ollu nukkunu kunnolla kahteen päivään ja sekin vähän mausto huumoria. Mä jäin sinne loppujen lopuks yöks ku en ehtiny viimiseen metroon ja heräsin aikasin aamulla et ehdin kotiin ennen suomi-kouluun lähtöä!


Viiminen suomi-koulu kerta oli myös hillitön. En ollu tällä kertaa musaryhmässä ku sen vetäjä oli Orlandossa, joten menin sellaseen pienempien lasten ryhmään, siis jotain pari-kolme-vuotiaita. Ensinnäkin, mulla ei ollu siellä MITÄÄN virkaa koska lapsia oli joku 6 ja kaikilla oli vanhemmat (ellei jopa isovanhemmat) mukana eli aikuisia oli noin tuplamäärä lapsiin nähden ku niissä ryhmissä missä mä oon nyt ollu lapsia on yli kymmenen ja ohjaajia ihan muutama. Se "pääohjaaja" oli sijainen joka oli saanu tietää vasta samana aamuna tulevansa sinne eli sillä ei ollu mitään kunnon ohjelmaa. Koko homman vois vaan tiivistää sanalla kämä. Lapset oli sen verran pieniä et joko a) ei tajunnu mitä niiden piti tehdä b) oli niin innoissaan et vaan kieriskeli, juoksi tai nauroi, tai c) ei edes ymmärtänyt suomea kunnolla. Tulos oli siis se, et suurimman osan ajasta vaan vanhemmat leikki keskenään, koitti saada lapsia mukaan, koitti saada omia lapsiaan järjestykseen samalla hymyillen muille vanhemmille kohteliaasti tai anteekspyytävästi ja kaikki oli vaan yksinkertaisesti noloa. Mun tehtävä oli sit vaan leikkiä mukana piirileikkejä joita en osannut ja hymyillä lapsille. Se ei kyllä ollu ongelma, koska suurimman osan ajasta vaan nauroin aitoa naurua koko tilanteelle. Huomasin et ne vanhemmat vaan jutteli keskenään NIIN väkisin esim. säästä, lapsista, tai etti jotain mihin tarttua. Yhessä konsonanttitäyteisessä laulussa joku vanhemmista laulo vahingossa "perse" mikä kruunas kaiken.