Kävipä taas kummasti.. tuntuu meinaan et kirjotin viimeks ihan äskettäin mut siit onkin jo päiviä. Kai se kertoo jotain siit et aika kuluu nopeeta näin loppuvaiheessa, vaikka onhan se kyllä koko ajan kulunu aika nopeesti... Hmm, no mut nyt taitaa joka tapauksessa olla jo perjantai joo. No, tällä viikolla oon ollu joka ilta park streetillä tai copleyllä, yks päivä olin sekä aamulla et illalla. Oikeestaan nyt melkeen joka päivä on ollu melko samanlainen. Herään seiskalta, vien pojat, sit oon kotona tai lähen ulos joko Quincyyn tai Bostoniin, mut Quincyssä tosin vietän aikaa harvemmin. En oikeestaan tunne tätä paikkaa ollenkaan ku lähen aina kaupunkiin päin. Alkuvaiheessa saatoin kyl lähtee esim pyörällä tohon biitsille mihin ajaa täältä joku 20 minuuttia, tai vähän johonki muualle kattelee mut ei tääl oikeen oo mitään.. Mut maanantaina vai oiskohan ollu tiistaina olin aamupalalla Lori Anne's -dinerissa täs lähellä. NIIMPÄ, tein jotain Quincyssä!!! Iltapäivisin katon poikia, ja sit kun varpu tai emil tulee kotiin, lähen taas Bostoniin ja nään brettii. Sit mennään syömään ja johonkin vaan pyörimään. Nyt ollaan käyty siel Trident book-cafessa mis ennenkin, ja myös siel vegaanipaikas josta on tullu yks mun suosikkeja.
Niin. Sellasta nyt olen puuhannut tän viikon, ja vaik se on aika pitkälti samaa ni ei se oo vieläkään silti koskaan tylsää. Itse asiassa just tää viikko on ollu vähän erilainen ku yleensä vaikkei mitään oo kunnolla tapahtunukaan, mut ollaan alettu brettin kans puhua enemmän oikeista asioista ja vähemmän random typeryyksistä, tosin kyllä niistäkin -- esim. yks päivä vietettiin joku tunti silleen et kysyttiin vuorotellen mitä mieltä oot puluista, leijonista, peltohiiristä ym. eläimistä, ja sit piti kertoo -- mut kaikesta muustakin.
Eilen illalla meijän piti mennä kattoo ninjaleffaa ilmasilla lipuilla joita tulee välil True Eastiin. Pääsin lähtee kotoota vast aika myöhään ja ehdin loews -teatteriin niinku joku viisi minuuttia leffan alkamisen jälkeen. Brett odotti mua ulkopuolella ja ku sinne oli kans tullu muuta jengii jotka oli saanu ilmaset liput true eastin kautta niin ne oli jo siellä ja piti meille paikkoja. Sit ku oltiin menos sisään niin ovella oli joku 3 tyyppiä ja ne oli silleen et ei tänne enää ketään oteta ku siel on jo täyttä. Öööö... Brett oli sanonu jollekkin henkilökunta-ihmiselle et se odottaa sen kaveria ja me tullaan vähän myöhäs mut meille pidetään siel paikkoja ja se oli iha okei. Yks auktoriteettiluuseri siinä ovella sit alko vänkää vastaan et Sir. Sir. Ei kuulemma saa enää päästää ketään sisään ja siellä on jo täyttä ja näin meille on kerrottu eli voitteko painua muualle sir. Ei siin sit kauheesti voinu mitään tehä. Painuttiin muualle. ihan siistii et brett on jakanu niit ilmasii lippuja, ja nyt se ite ei päässy sisään ja kaikki muut odotti meit siellä ja sinne jäi siis kaks paikkaa tyhjäks. Ja mä olin kiireessä tehny kaikkeni et tuun paikalle just ja just ajoissa ja sit ku joku maailman suurin luuseri käännyttää meijät sieltä pois niin ei oo vielä edes hengitys ehtiny tasaantua. Ketutti. No mut mentiin sit The Orhersideen safkaamaan ja Bart tuli sinne leffan loputtua kertomaan et se oli kyllä niin huono leffa et se meni hauskuuden yli, eli ei menetetty mitään. Noi lähti sit myöhemmin skeittaa ku oltiin istuskeltu jonkun aikaa ja mä lähin kotiin sit puol11 ja ku tulin wollastonille niin kävi hauskasti ja törmäsin varpuun joka oli tullu samalla metrolla joten ei tarvinnu kävellä yksin kotiin.
Mut isoin juttu mitä nyt täs viime päivinä on ollu mieles on sellanen, et mä muutan ehkä Sveitsiin tammikuussa. Mua suositeltiin yhteen perheeseen johon tarvitaan au pairia ja lähetin hakemuksen, ja saan tietää sit jossain kohtaa joulukuuta et mitä tapahtuu. Se ois joku vuoden pesti mut mullakin on kyllä itellä siihen sanavaltaa et kauan se tulee kestämään. En vielä tiedä mut jos mut otetaan sinne ja jos viihdyn Genevessä, miksen jäis ylikin vuodeks jos on tarvetta. Sieltä kyllä jo sanottiin mulle et voisin sopia sinne mut never know. Jos en lähde Sveitsiin niin tuun takas tänne keväällä tai joskus. Ei vielä tiedä mitään varmaksi mut vaihtoehtoja on.
Jotenkin kummalla tavalla tuntuu et vaik en tulis takas, tai vaik en edes lähtis Sveitsiin niin ei se silti haittais. Tosi hieno homma et mul on näinkin paljon mahdollisuuksia ja tiedän et oon tosi onnekas, mut joskus melkeen haluaisin joutua johonkin ääritilanteeseen, ja haluisin koittaa et mihin oikeesti pystyn. Tehdä jotain ihan uskomattoman päätöntä. Välillä ku ajattelee et mitä vaihtoehtoja oikeesti on niin valitsee aina sen turvallisimman ja mukavimman. Mä oon aina eläny suht mukavasti ja on aina ollu joku paikka mihin mennä, siis joku turva. Mä tykkään elää mukavasti, en kiellä sitä. Mut mitä jos ei olis mitään ja olis pakko sevitä tyyliin ilman juttuja mitkä tuntuu ihan itsestäänselviltä; rahaa, ruokaa, lämpöä, puhtaita vaatteita, yösijaa? Monilla ei vaan oo vaihtoehtoja. Mut ne jotka elää liian kauan mukavasti ei luultavasti lopulta pysty käsittelee sellasta tilannetta sanotaan nyt vaik joku kriisitilanne. Tai edes tilapäinen (ei todellakaan mikään vakava) puute mistä tahansa noista mainutuista perustarpeista. Sehän on ihan uskomattoman ärsyttävää. Päivä menee pilalle jos aamulla on huono ilma tai suihku ei toimi. Sähköt poikki päivän = täys katastrofi. Niin se menee, niin mullakin. Mut kuin pirun hieno tunne ois päästä eroon siitä edes vähän?
Sillon, ku mä "suunnittelen" jotain mitä tavallaan haluisin tehä mut mikä on kuitenkin semi hullua niin en mä koskaan vakavalla mielellä harkitse sitä. Useimmiten se tyssää siihen et mitä kaikki ajattelis; kaverit, perhe? Pohdin vaan et hoh hoh, oispa hullua ja mitäköhän tapahtuis. En nyt puhu mistään tietystä vaan se voi tarkottaa mitä tahansa. Saatan olla väärässä mut kyllä varmaan kaikilla joskus on jonkintyyppisiä täysin toteuttamiskelvottomia suunnitelmia. Mistäs mä tiedän, mut mulla ainakin on. Kuitenkin, se tunne kun alkaa todella haluta elää just sen mukaan miltä tuntuu eikä sen mukaan mikä on normaalia, järkevää, taloudellisesti kannattavaa tai vaikka coolia, oikeen kuohahtaa sellanen jännityksen tunne et mitenköhän mä mahtaisin selvitä.
Mahdollisuuksia!
Ei kannata kuitenkaan ottaa liian vakavasti mun puheita. Fiilis vaihtuu vähän väliä esim eilen oli jotenkin hirmu ankee olo ku koitin saada tekstiä pukkaan ja kaikki päivät on erilaisia, mut noita ylläolevia juttuja oon kuitenkin jo hetken fiilistellyt. Ehkä en tuu koskaan tekee mitään uhkarohkeaa, ehkä tuun. Ehkä huomenna musta tulee uusnatsi, vegaani tai homo. Todennäköisesti ei, mut mitä mä voin loppujen lopuks tulevaisuudesta sanoa varmaks? En mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti