Sadatta kertaa Copley Square

On hyvä mieli. On ollut kiva viikonloppu tähän asti. Nyt pitäis olla koko huusholli tyhjänä ainakin pari tuntia ja suunnitelmissa on kuluttaa se kotivaatteissa sunnuntaimielellä. Avasin parvekkeen oven ja istahdin keittiön pöydän ääreen vieressäni kahvikupponen very vanilla -soijamaidolla. Seuraavaksi aion kirjoittaa.


Perjantaina lähdin kylille ekaa kertaa oikeen turistimielellä. Varpun äiti/mun äidin hyvä kaveri Päivi on just viidettä kertaa Quincyssa kyläilemässä eikä ollut vielä käynyt "kunnon" Bostonissa lainkaan joten mä lähdin paikannäyttäjäksi. Tavattiin Park Streetillä, käveltiin Boston Commonin läpi Copleyn kautta Newbury Streetille jossa käytiin syömässä Trident-kirjalounaskahvilassa. Lounastamisen jälkeen oltiin niinkin turisteja että otettiin vanhakunnon nähtävyys-ajelu. Ihanaa. Oli kaiken kaikkiaan tosi mukava iltapäivä ja kivaa vaihtelua ottaa jotain typeriä kuvia typeristä kirkoista ja rakennuksista joista ei edes tiedä mitä ne on, mutta myös kertoa juttuja omista lempipaikoista ja näyttää kaupunkia muka jo niin lokaalina.


Lauantaina maailmanloppu ei tullutkaan, se on aina ihan kivaa. Olin sopinut Quincy-hengailua illaksi ja päivällä Brett oli menossa Copleylle skeittaamaan ennen töitä niin päätin lähteä mukaan nauttimaan ihanasta aurinkoisesta päivästä samoin kuin miljoonisen muuta kuten perillä kävi ilmi. Bart oli myös mestoilla ja pojat kävi välillä viihdyttämässä mua samalla kun veti henkeä. Meininki oli jotenkin tosi kesäinen ja hauska ja ihmiset istuskeli nurmikolla ja kävi ostamassa jäätelöä kärrystä ja linnut lenteli ja mä nautiskelin hyvästä mielestä ja aamupalabagelista puistonpenkillä, kattelin ihmisiä hymy herkässä. En malta odottaa että joka päivä on lämmintä ja voi olla noin useammin.

Kuvat ei ole itse otettuja vaan nolosti googletettuja. Tuntui vaan että oon viettänyt, vietän ja luultavasti vielä tulen viettämään sen verran aikaa Copleylla että voisi jopa olla kuvien aika. Ylemmässä näkyy Copley Square Fountain jossa ei ole tällä hetkellä vettä ja jossa yleensä juurikin jengi skeittaa niin kauan kun poliiseja ei näy. Siihen se hauska tyssäsi tälläkin kertaa ja siinä kohtaa mä lähdin omille teilleni.


Quincystä myöhemmin jotten ihan mahdottoman pitkäksi päästä tekstiä karkaamaan. Kahvinlirutkin alkaa jäähtyä joten mä laitan pisteen tähän.