Tuhannetta kertaa Quincy

Nyt on aika mahtava hetki. Tää kaupunki päätti ilmeisesti yhdessä yössä alkaa leikkiä tropiikkia ja kun ensimmäiseksi aamulla astuin parvekkeelle, naamalle lehahti semmonen kuuma kostea tuulahdus. Järkeilin, että tällaisella hetkellä on aika perkeleen hyvä asettautua parvekkeelle vaniljakahvin kanssa ja välillä leikkiä viidakkoa antaen näkökenttäänsä mahtua vain talon edessä kasvavat puut jotka niin kauniisti viheriöitsien tuovat sielulle rauhan ja lintujen laulu mi kaiken kruunaa.


Kyllä vain tällaisella hetkellä runosuonikin kukkii paljon paremmin kuin esim. eilen illalla kun koitin saada aikaan tekstiä pimeässä huoneessa, vieressä kahvikupposen sijaan kipeä mies. Mutta palataanpa aiheeseen joka viimeksi jäi kesken; Quincyvierailuun.


Voi tytöt ja pojat sitä oli sitten odotettu. Viimeisen puolen vuoden aikana on tullut välillä oikein rintaapuristavia ikäväaaltoja kun oon katsonut taaksepäin sitä jokapäiväistä elämää jota siellä asuessani elin ja kummastellut sitä kuinka simppelin onnellinen voi ihminen olla ihan pelkästä rakkaudesta. Siitä on yli vuosi aikaa kun oon viimeksi ollut osa näiden poikien jokapäivää ja juku että sellanen on pitkä aika lähes 3-vuotiaalle. Paras tervetulotoivotus mitä olisi voinut kuvitella oli kun pikku Pessi lähti juoksemaan vastaan tietäen tasan kuka sieltä tulee. Hän tosin kutsui mua tätinsä nimellä mutta ei se niin tarkkaa... Vietettiin poikien kanssa laatuaikaa pihalla jutellen ja leikkien vanhoja ja uusia leikkejä. Oli hymy herkässä koko ajan ja itse asiassa siitä kirjoittaessakin on vaikea olla hymyilemättä. Loppujen lopuksi viivyin siellä lähemmäs kahteentoista asti -- Poikien mentyä nukkumaan oli aikuisten vuoro kreisibailata. Emil oli lähtenyt viikonlopuksi Kanadaan, mutta kaksi Varpun kaveria Suomesta tuli paikkaamaan illanistujaisiin. Kreiseily meni niinkin pitkälle että otettiin muutama olut pizzan kylkiäisiksi ja istuttiin pöydän ääressä juttelemassa. Lähdin viimeisellä metrolla ihan älyttömän hyvillä mielin. Ihan outoa oli kyllä lähteä "kotiin" paikasta joka oli mulle koti aina ennen. 


Vuokraisäntä tuli äsken käymään, rupattelin sen kanssa tovin tässä parvekkeella. Siisti mies! Se asuu tässä samalla kadulla ja kutsui meidät ens viikolla sen kotiin pihajuhliin. Ai että kyllä tällä hetkellä on joka tavalla hyvä mieli. Se on tätä simppeliä onnea.