Arki on mukavaa. Toistaiseksi en niitä edellämainittuja "sairasta paskaa!" -tilanteita ole vielä päässyt todistamaan, vaan alku on lähtenyt rullaamaan rauhallisissa merkeissä. Yhä vielä on ilmassa totuttelun makua tähän täysin uudenlaiseen eloon, koska vaikka siis yllättävän helpolta tuntuu tulla toimeen saman katon alla, ei itestäkään vielä tunnu täysin uskottavalta se että mä en ole menossa yhtään mihinkään vielä pitkään aikaan.
Tässä kuvia kämpästä:
Sää on ollut vähän perseestä. Viime vuonna Bostonissa oli kevät jo maaliskuussa ja näihin aikoihin päivittäin reippaasti yli 20 astetta. Nyt täällä vaan sataa joka päivä. Tänään oli niin sumuista että vähänkään korkeampien rakennusten huippuja ei näkynyt. Aurinkoista on ollut tasan yhtenä päivänä, jolloin vietettiin Park Streetillä/Boston Commonissa muutama tunti ja molemmat käytännössä nukahdettiin istuma-asennossa yksille rappusille aurinkoon voipuneina lentomatkasta, duunipäivästä, kuka mistäkin. Hyväsydäminen nistirouva tuli tarjoamaan auttavaa kättä (korjaavia pillereitä) luullen meitä hengenheimolaisiksi mutta kieltäydyttiin kohteliaasti siitä huvista. Sitten mentiin siihen vegaani-thairavintolaan josta oon nähnyt päiväunia koko vuoden ja joka oli ihan vakio aina ennen. Mulla on sellanen fiilis että yks tarjoilijanainen jopa muisti meidät, ainakin yltiöhymystä päätellen. Sen vierailun jälkeen tunsin taas olevani henkisesti ehyt. Aaaaaah...
Niin ja herrajumala, kyllä se nyt vaan on niin kun uumoilinkin että kasvissyönniks tää pelleily nyt ihan oikeasti taittuu. Ei kai siinä, ei se mua niin haittaa kun en mä lihaa sinänsä tarvitse toisin ku joskus aikoina kun olin vakaasti sitä mieltä ettei musta tehdä kasvissyöjää sitten millään. Se on vaan niin paljon helpompaa olla tarvitsematta tehdä kahta eri ruokaa ja onhan toi vegepelleily nyt semi moraalinen teko loppujen lopuksi. Jos se kerran merkitsee Brettille jotain niin enköhän mä tähän pysty. Itse asiassa vitut, jos se löytäis tarpeeks hyvän syyn ruveta syömään vaikka pelkkiä käpyjä niin luultavasti haluaisin edes yrittää olla osa sitä. Jos se tosiaan olis niin pirun tärkeetä.
Nyt nykyhetkeen. Tänään päätin lähteä itekseni iltakävelylle downtownille kuten aina alkualkuaikoina ja uskaltauduin Newbury Comicsiin vaikka tiedänkin että siellä tulee jumalaton tarve haalia kaikki. Tahdonvoimalla sain kuin sainkin jäätyä vain tsiigailuasteelle. Pinssit ja tarrat oli kyllä heikko kohta -- nauroin niitä yhden vähän iäkkäämmän kanssatsiigailijan kanssa varmaan 10 minuuttia.
Kohta nukkumaan. Loppuviikkoon toivoisin ja olettaisin sisältyvän hengailua presidenttien kaupungissa, Quincyssa, entisessä matalassa majassani ja erään melko huippurakkaan perheen seurassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti