Jumalautakasa

Yritin just lähteä alottamaan uutta tekstiä aiheella ”ei oo taas tullut kirjotettua” ja ai että. Joku rupes mättää niin julmetusti, ei mikään kuulostanu yhtään hienolta eikä teksti luistanu yhtään. Päätinkin kokeilla pitkästä aikaa sitä että annan jutun tulla ihan itsestään enkä koita saada mitään kuulostamaan yhtään hienolta. Jospa en edes uudelleenkirjottaisi mitään vaan antaisin tekstin luistaa omalla painollaan. Katsotaan  mitä tästä tulee.

Ei oo taas tullut kirjotettua. Viimeisen kuukauden tapahtumista en oo tainnut kertoa yhtään mitään, ehkä sen takia että viime aikoina blogissa on tullut käsiteltyä niin paljon mieltä mullistavia muutoksia että kun niitä ei hetkeen ilmaannu, ei maistu päivittää juttuja tavallisestakaan arjesta. Ja totta puhuen ei tässä niin kummallisia ole tapahtunutkaan. Nykissä piipahdettiin. Totta puhuen mä alan kohta kyllästyä tähän. En voi tehdä töitä -- aikasemmillakaan kerroilla en ole voinut mutta kun asuin Quincyssa, ympärillä oli sentään suurimmaks osaks ajasta jonkun verran menoa ja meininkiä kun asuin lapsiperheen kanssa, ja viime kesänä kun muutin yhteen Brettin kanssa, oli sentään kesä, vierailin Quincyssa aika-ajoin ja oli omia kavereitakin. Nyt kaikki mun omat tuttavat ja kaverit täällä on muuttanut pois, alkaa olla syksy ja pimeä ja yhä elellään jonkinlaista välivaihetta jolloin asiat ei ota muuttuakseen ja on kurjaa. Mä en tiedä oonko vielä koskaan kunnolla tänne valittanut oikeen niinku sydämen pohjasta, vaikka olis valittamista ollutkin. Mitä puhun. Olen hemmetissä. No kai sitä nytkin vois vähän valitella ja voivotella.

On ihan vitun tylsää. Aina väsyttää. Ei ole mitään syytä nousta aamulla aikaisin kun ei ole pakko mennä mihinkään. Ei voi tehdä töitä joten ei ole turhan paljon ylimääräistä rahaakaan jotta vois viettää aikaa hintavin keinoin. Inspiraatio kaikkeen on hukassa, ei maistu soittaa kitaraa, kirjaa lukiessa ajatus harhailee, ei piirtäminen kiinnosta, tuntuu ettei ole yhtään aihetta mistä kirjottaa mitään mielenkiintoista, ei ole kavereita, on ikävä kavereita, pelottaa että mut unohdetaan kun oon kaukana eikä musta kuulu mitään, ei saa aikaiseksi antaa kuulua itsestään, on koko ajan nälkä, ei pysty keskittymään mihinkään ja tekee koko ajan mieli murjottaa jostain. Ihan sama vaikka todellisuudessa asiat on just niin kun haluan. Ei kiinnosta muu kuin itku ja hammastenkiristys. OLEN HEIKKO ja vituttaa.

Ha. Lieneekö siinä mitään järkeä että nyt tuntuu chimosti paremmalta.

Loppukevennyksenä sitten vielä peanutbutterfly-huumoria

worshipmate

armpitfall

bathroommate

firemanhunt

dollhouseparty

moonlightbulb

leftovercook

underwatermelon

deepseacaptain

wildlifejacket

hot dog sitter

partyanimalrights

lovemachinegun

fisheyebrows

breakfast and furious

fatherfigure skating

love life sentence

pokerfacebook

good looking glass

plastic bagpipe

salad dressing room

hand soap opera

chocolate chipmunk

graveyardsale