Perus

No niin Boston. Löysin kuin löysinkin tosiaan itseni taas täältä. Sama vanha paikka ja tällä kertaa todella uudet kujeet.

Semmosen vuorokauden Turusta asti matkustettuani saavuin Newarkin lentokentälle ja enkö taas löytänyt itseni sieltä rikollisosastolta. Ennen kuin huomasinkaan, olin taas antamassa perinpohjaista selvitystä kahden vuoden takaisesta viisumisotkusta ja yksityiskohtaisesti selostamassa miten oon käyttänyt kaiken tän ajan ja miten mulla on ollut varaa elämiseen jos en ole kerran työskennellyt. Samalla yrittäen näyttää siltä että mulla on ilo auttaa niitä auktoriteettihuumassa kylpeviä kusipääkyttiä jotka penkoo mun tavaroita, käy läpi henkilökohtaisia tiedostoja mun kannettavalta ja istuttaa mua siellä vielä ekstratunnin antaen ymmärtää että nyt vaan odotellaan päätöstä siitä lähettääkö ne mut maitojunalla takaisin Suomeen vai ei. Superuupuneena sain siinä istuessani vielä seurata ilokseni yhden puolalaistytön kuulustelua ja todeta etta mä olin ilmeisesti yks niistä joita vielä kohdeltiin ihan hyvin. Mun kuulustelu tapahtui sentään suljettujen ovien takana mutta tätä tyttöä kuulusteltiin kaikkien edessä, kielenkääntäjä luki sen tekstiviestit, välillä kuulustelijat puhui keskenään ikään kuin se ei olis ollut paikalla ja nauroi sille. Ja tällä tytöllä oli vielä ihan laillinen Green Card ja sen äiti sekä poikaystävä asuu Amerikassa mutta kuulustelijat epäili että se oli aiemmilla vierailukerroillaan työskennellyt laittomasti. Tää on just sitä kuuluisaa sairasta paskaa.

En saanut tietää miten tarina päättyi koska itse pääsin lähtemään niinkin pian kuin neljän tunnin maahantulon jälkeen, mukana tieto että näiden kolmen kuukauden jälkeen ei ole toivoakaan päästä maahan turistiviisumilla ja end of story. Toisaalta tuntuu hyvältä koska se tarkottanee sitä että nämä lentokenttäsessiot on mun kohdalta ohi koska ens kerralla on pakko olla sitten joku muu viisumi. Kaipa se maanrakoon-ajamisstrategia tavallaan toimi niinkuin piti koska nyt ei tasan tee mieli tehdä laitonta työtä täällä. Kaiken lisäksi jaan nämä kokemukset julkisesti ja siten moninkertaistan hyödyn. Win/win? Kaipa tähän on vielä lisättavä että varmaan alle prosentti maahantulijoista laitetaan kuulusteluihin ja siinäkin tapauksessa suurin osa siitä on pelkkää pelottelua. Tai mun tapauksessa oli kai ihan syytäkin kiinnostua mitä teen taas täällä ja silti pääsin pälkähästä. Eli sielunsiskot ja -veljet, älkää lannistuko vaan tulkaa kylään.