Go Pats!

Jepuliskukkuu, kuten näkyy, muokkasin blogin ulkomuotoa vähän noin niinku uudistuspäissäni. Kun muutokset oli jo tehty, huomasin että näähän on New England Patriotsien värit. Whoops. Maanantain matsi näköjään pureutui niin pinnan alle että ihan alitajuntaisesti rupesin jo fanittamaan. Oon siis viime viikkoina seurannut tv:stä amerikkalaista jalkapalloa ja koittanut käsittää mikä siinä pelissä on niin siistiä että sitä niin miljoonat rakastaa. Ihan oon opiskellut netistä sääntöjäkin, että sitten tajuaisin jotain kun H-hetki koittaa. Lippujen hinnat on niin pilvissä että millään ei olis omin päin ollut pokkaa ruveta vähillä varoilla sellasia hankkimaan mutta nyt kävi semmonen tuuri että Brettin lapsuusajoista mukaan tarttunut kaveri Ted oli saanut ekstralippuja ja päästiin sitten jäniksinä.

Ite stadioni oli ihan järkyttävän iso, niinku pieni kaupunki. Siinä sitten lippuja tutkaillessamme kävi ilmi että istumapaikat osui kolmannelle riville. Ei juma. Oli ihan älyttömän siistiä ja yllätyksekseni olin ehtinyt sisäistää pelin hengen aika hyvinkin, sillai pääpiirteittäin. Tää laji on sen verran älypeli että tatkiikoista oppii uutta vuosienkin jälkeen eli täysin kärryillä en vielä ollut mutta tarpeeks kärryillä saadakseni irti iloa ja jännitystä ja pysyäkseni perässä missä mennään. Kyseinen matsi oli tosin molempien joukkueiden kannalta aika laiska -- mokailuja helpoissa tilanteissa ja yleistä hitautta. Mut sitten yhtäkkiä meidän joukkue sai lyhyessä ajassa kolme touchdownia putkeen ja sen jälkeen pelin kulku hidastui taas. Mutta tunnelma säilyi, joskin luulen että katsomossa eräiden mielenkiinto rupes pikkuhiljaa herpaantumaan. Ainakin sen perusteella että eräskin joukkio meidän takana keskittyi loppuajan huutelemaan vastapuolen joukkueen (Kansas City Chiefs) Succop -nimiselle pelaajalle joka siinä treenaili meidän edessä. Ehkä kerran alussa puoliks naurahdin suck up huumorille mutta siitä meni todella äkkiä maku ja meinasin lähteä vastaamaan suuuuck uuup suuuuck uuup suuuuck uuup suuuuck uuup -huutoihin shuuuut uuup shuuuut uuup -versiolla.

Jos tähän maahan eksyy niin ehdottomasti suosittelen kokemaan tämän jos suinkin on varaa, ihan elämyksen kannalta. Kulttuurinkin. Ainakin Bostonin hengen vois tiivistää kolmella sanalla: urheilu, työnteko ja Dunkin Donuts. Näitä täällä päin rakastetaan antaumuksella. Ja jos ei futikselle lämpee niin on baseballia, jääkiekkoo, koripalloo, mitä kullekin. Tää kokemus oli mulle ainakin sen verran vakuuttava että paluumatkalla mun kiinnostus lajia kohtaan oli moninkertaistunut. Varsinkin kun me voitettiin. Hähää.