City of presidents: Yhtä Bobii tää elämä

No niiin, oon vihdoin terve! Torstai ja perjantai olin jo pystyssä ja perjantaina lähdin uloskin! Eikä minne tahansa ulos, vaan kattoo ketäpä muuta kuin Dylanin Bobia itseään! Ostettiin Brettin kans ennen konserttia liput luukulta hintaan $50 ja saatiin näköalapaikat parvelta. Konsertti oli Bostonin Wang Theatressa (vas.) ja mitäs siitä nyt voi sanoa. Se oli BOB DYLAN, ja luulen et se kertoo ihan tarpeeks. Perjantaina Bobi rokkas seuraavat:
1.Leopard-Skin Pill-Box Hat
2.Girl From The North Country
3.Beyond Here Lies Nothin'
4.Just Like A Woman
5.High Water (for Charlie Patton)
6. I Fell A Change Comin' On
7.Cold Irons Bound
8.Spirit On The Water
9.Honest With Me
10.Workingman's Blues #2
11.Highway 61 Revisited
12.Ain't Talkin'
13.Thunder On The Mountain
14.Ballad Of A Thin Man
15.Like A Rolling Stone
16.Jolene
17.All Along The Watchtower


Kyl siis, vanha mies jo mut still got it.. Ja olihan siinä nyt vähän sellasta epätodentuntua et toi tuolla on niinku toi. Parvelta kuuli kyl tosi hyvin sen musiikin mut ei paljon nähny ku se oli niin korkeella. Hahaha ja ku tultiin sinne niin meillä oli hullu paikannäyttäjä joka ehti sanoa varmaan 4 kertaa et "tickets please" ennen ku mä olin ees metrin päästä siitä, ja ku aloin olla siin kohdalla niin se sano brettil et "tell her to give me her ticket" ja brett vaan alko nauraa et what are u crazy, calm down ja sit se mies oli et NO i'm not crazy i just need to show you your seats ja alko iteki nauraa et i'm not crazy i'm not crazy. Mä sanon: CRAZY.
          Parvella oli yllättävän tyhjää, tai siis et siel oli oikeesti aukkoja mis ei vaan istunu ketään. En voi uskoa ettei ite Bob Dylan ollu loppuunmyyty... Ja siel oli aika paljon vanhoja ihmisiä, siis mun näkökulmasta. +50, junou. Ja toi paikka oli kuitenkin aika fiini kuten kuvasta näkyy, sellanen et siel vois pitää oopperoita tai baletteja ja sellasta. Mut me sit vaan jammailtiin istumapaikoilla, en valita, hells no.


Konsertin jälkeen me mentiin taas sinne vegepaikkaan syömään ja sit True Eastiin hengailee, mitäpä sitä muutakaan. Aaaa ja sain kahdet niken kengät ilmaseks!! 


Sit tuli lauantai ja ensimmäinen asia minkä tajusin herättyäni oli et olin vahingossa tehnyt jotain kummaa. Olin nukkunut iltapäivä-kolmeen asti. Niinku arkisin herään siin seittemältä ja pärjään koko päivän ihan hyvin, ei sen suurempaa väsymystä tai mitään, mut näköjään mulla sit oli jotain univelkaa ku en ollu kerta heränny ihmisten aikaan. Lähdin siit sit aika pian herättyäni True Eastiin tapaamaan Yoko Onon siskon/veljenpoikaa. Haha no siis se oli joku tyyppi oisko sen nimi ollu Mike ku oli kans siel tappamas aikaa ja kattoo skeittileffaa kun tulin ja siin soi Watching The Wheels (muuten ihan tykki biisi, on soinu pääs koko päivän), tuli puhe John Lennonista jne. Ni sit Brett oli sillee et nii Yoko Ono on muuten ton täti..


Kauppa kiinni ja lähettii kävelee tosi oudossa sateessa, tai se oli niinku sateen ja sumun välimuoto. Niin pieni sade ettei sitä melkeen ees huomannu mut silti kastu ku siin hetken käveli. Mike lähti kotiin ja me jatkettiin sateessa ja tajuttiin et ihan liian monta kertaa me ollaan kävelty niitä samoja katuja sateessa ilman päämäärää. Löydettiin ittemme taas Wang Theatresta ja Brett oli sillee et mennääks uudestaan kattoo Bob Dylanii ahahaha. Mul ei ollu rahaa mut käytiin kuitenki kysyy et onks siel lippui jälellä ja oli, mut vaan niit kalleimpia $80 semi-eturivin paikkoja, JA SIT VAAN OSTETTIIN enkä mä maksanu koko roskasta mitään! Täti tiskin takana jopa antoi ihan liikaa lipuista takas. Koht oltiin siis jälleen valmistautumassa ensiluokan musiikkielämyksiin, mut tällä kertaa oltais niinku alhaalla aka paljon paljon lähempänä. Tässä Lauantain biisit:

1.Cat's In The Well 2.Lay, Lady, Lay
3.Most Likely You Go Your Way (And I'll Go Mine)
4.My Wife's HomeTown
5.The Lonesome Death Of Hattie Carroll
6.Cold Irons Bound
7.Every Grain Of Sand
8.Spirit On The Water
9.Ballad Of Hollis Brown
10.When The Deal Goes Down
11.Highway 61 Revisited
12.Ain't Talkin'
13.Thunder On The Mountain
14.Ballad Of A Thin Man
15.Like A Rolling Stone
16.Jolene
17.All Along The Watchtower

Tää keikka oli jopa eilistä parempi jos nyt ei puhuta siitä et meijän ympärillä oli aika paljon hulluja ihmisiä. Mut oikeesti tuntu aika eriltä olla siellä alhaalla kun siel oli jotenkin enemmän meininkiä ja ku ei lavakaan ollu kaukana. Oli ihan loistavaa taas, en usko että muuta voiskaan odottaa. Keikan jälkeen ensinnäkin fiilisteltiin sen hyvyyttä ja myös sitä et nähtiin just Bob Dylan kahtena peräkkäisenä päivänä... Mut sit päätettiin vaihtaa maisemaa ja käveltiin Copleylle sellaseen kahvila-ravintolan ja kirjakaupan yhdistelmään, jossa syötiin hyvää ruokaa. Mä tarjosin, sainhan sentään jo yhet ilmaset Bobi-liput.. En kyl tiedä pitäiskö oikeesti alkaa huolestua ku mä söin taas kasvisruokaa ihan vapaaehtoisesti ja oon tehny saman valinnan monesti täs nyt vaikka kuukauden sisällä -- eikä edes oo pitkään aikaan tuntunu siltä et ilman lihaa annoksesta puuttuis jotain! Lihaa tai ei, kello tuli 12 ja mä lähdin kotiin. Tänään sit taas oli jo virkeempi päivä; heräsin, söin, siivosin mun huoneen ku oli vieraita tulossa ja muutenkin alko jo olla aika tehdä niin, ja lähdin vakiospotille niinku oltiin sovittu. Mut selvis ettei Park St tuu enää kauan olee se vakiospotti, koska True East ollaan sulkemassa viikon sisällä. Toisaalta mäkin lähen kahden viikon päästä jo takas Suomeen niin ei se nyt mikään iso juttu mulle oo, enemmänkin vähän sillee et no, mm, sitä mestaa ei sit vaan enää oo ja tuntuu vähän hassulta -- mut ehkä ihan hyvä et tulee jotain vaihtelua ja muutosta. Brett sai nyt sit saman tien uuden työn toisessa skeittikaupassa kaupungin ulkopuolella. Viideltä laitettiin ovet lukkoon ja lähettiin taas Copleylle, mut tällä kertaa ei kuitenkaan tarvinnu sateessa kävellä vaan oli oikeesti aika lämmin ainakin siihen nähden et nyt on jo marraskuu.. Haettiin Starbucksista soijamaitokahvit ja mentiin istuu kirjaston portaille ja koht siihen tuli se Bart + 2 muuta skeittaamaan, siis se kenen kaa oltiin pelaamas bilistäkin ja toisen niistä toisista nimi tais olla joku brandon tai jotain. Ja sain ihan ottaa takinkin pois, mitä ihmettelen ku tääl on aika pitkään ollu aika kylmä jo. Siis jotain varmaan 15 astetta ettei nyt todellakaan mikään helle, mut kello oli kuitenkin jotain seittemän jo niin siihen nähden kyl sanoisin et yllättävän lämmin.

 

Me mentii sit Brettin, Bartin ja sen Brandonin-tai-mikä-lienitkään kaa samaan mestaan mis oltiin eilen ja oli tosi mukavaa. Kaikki tyypit oli tosi hauskoja ja meil oli niin siisti tarjoilija -- se vaikutti silt ettei se oikeen tiedä mitä se tekee ja sanoki meil yhes vaiheessa et joku toinen tarjoilija yritti viittoo sille jotain mut se ei oikeen nyt ymmärtäny. Sit se vaan lauleskeli jotain ja oli et hei tietteks tän biisin, ja muun ajan se vaan keskitty näyttämään nörtiltä ja olemaan homoseksuaali. Niin siisti, annoin hyvät tipit. Safkailun jälkeen mä lähdin kotiin ja noi muut meni viel kattoo matsia johonkin pitseeriaan.

          Haha, muuten metrossa ku on ne kuuluttajat ku kertoo mikä pysäkki seuraavaks, niin ainaki punasen linjan metroissa ne vaihtuu sillee et välillä on sellanen nainen joka kuulostaa vaan niin tylsistyneeltä ku ihminen suinkin voi, ja toisinaan on sellanen tosi amerikkalainen mainosääni, sellanen mies joka vaan tihkuu intoa ja jokasen kuulutuksen loppuun lisää viel et "BRAINTREE TRAIN!", tyyliin "alright people, our next stop would be... Downtown Crossing!!! BRAINTREE TRAIN!" Ja mua hymyilyttää se joka kerta. Useinkaan kanssamatkustajat ei tosin näytä kiinnittävän siihen mitään huomiota mitä vähän ihmettelen. Joko siin ei oo niiden mielestä mitään huvittavaa tai sit ne on vaan kuullu sitä liikaa. Mä jokatapauksessa nautin.