26.9.2010

Eka bisneksii, sit roistoelämää

Keskiviikkoiltana oli meijän korisjoukkueen matsi. Mä en kuitenkaan pelaa niissä ja joudun ennen seuraavia treenejäkin hankkimaan lisenssin, mut olin kuitenki ajatellu mennä kattomaan ja kannustamaan ku muut pelaa ja olin pyytäny Mishanki seuraks. Käytiin ostaa yhet Budweiserit mielessä sivistynyt naukkailu järven rannassa pelin jälkeen, mut me ei sit kuitenkaan päästy lopulta koko matsiin koska eksyttiin... College Montrbillant (siellä harjotellaan ja pelataan) on semmosen kymmenen minuuttia siitä mis tavattiin illalla ja suunnistus oli aika pitkälti mun käsissä. Mut ei voi mitään hitto ku hitto ku hitto ku lähettiin kävelemään oikeeseen suuntaan ihan ja yhtäkkiä näyttiki olevan täysin mahdotonta kääntyä vasemmalle ja jatkettiin vaan suoraan eikä lopulta enää tiedetty missä ollaan ja oltiin jo valmiiks myöhässä joten luovutettiin ja suunnattiin suoraan järvelle. Ihan törkeen upeen näköstä muuten. No ei mitää siel istuskeltiin joku tunti ja jauhettiin.


Seuraavana aamuna mentiin Plainpalais-puistoon pelaa sulkapalloo, on viel niin lämmin et voi pelata nurmikolla paljain jaloin ja oli ihan sikahauskaa. Täytyy kyl sanoo et Misha on kyl hyvä tyyppi. Aika pitkälti oon koko viikon ollu sen kaa. Todella mukavaa. Sit sain tietää et se pitää sellasta au pair -välitystoimistoa ja mulle ei koskaan oo tullu edes mieleen et tosta vaan voi alkaa tekee jotain tollasta. Siis että sil on vaan nettisivu ja se ettii au paireja jotka ettii perheitä ja vice versa, saattaa ne yhteen ja saa rahaa siit. Ja et se jopa toimii ja se on tienannu sillä. Ja se pyys mua messiin pyörittää sitä. Silleen et autan vaan siin perheiden ja au pairien ettimisessä ja Misha hoitaa loput. Toisin sanoen näyttää siltä et meistä saattaa tulla myös työkavereita. Tai totta puhuen et siitä tulis mun pomo mut työkaveri kuulostaa ystävällisemmältä. Ja jos hyvin käy, saan tästä lisätienestiä. Jos käy vielä paremmin, meistä tulee uus Virgin ja vuoden päästä tienataan jo miljoonia.


Tota, musta tuli myös lurjus täysin vastoin tahtoani ku varastin vahingossa koripallon. En tarkottanu. Mä olin kunniallisin aikein ostamassa palloa ku mulla ei täällä viel ollu ja löysin kohtuuhintaisen, se oli joku 14 frangia eli ei todellakaan paljon, jonkun kymmenen euron tienoilla. Urheilukauppa oli kolmessa kerroksessa ja olin jonottamassa alakerran kassalla mut siinä oli jonoa niin päätin mennä yläkertaan kattoo jos siellä pääsis vähän nopeemmin. Otin liukuportaat ylös (olin tullu alas toista kautta) ja yhtäkkiä löysin itteni kadulta pallo kädessä. Vähän turhaa ehkä ku se oli niin halpaki, mut no mitä siin sit enää voi muuta ku heittää tietty sukan päähän ja lähtee pinkoo niin kovaa ku jaloista pääsee. Pallo paidan sisälle ja menoks sireenit perässä vinkuen.


Tuli perjantai. Sain postia. Mutsi lähetti paketissa mm. pari Aku Ankkaa ja käännettyäni sivua: tu-tumm, "Don Rosa Suomeen!" Katoin aikataulua koska se on ja missä ja tajuan siinä et 25.9 on viiminen päivä, katon kännykän kalenteria ja se 25. on tänään. Miks tää on big deal? Otetaas vähän takapakkia eli täällä taannoin mainitsin suunnittelevani tatskan jatkamista ja kirjottaneeni Rosalle mut ilmeisesti kirje ei koskaan päässy perille koska perästä ei kuulunut. Mahdotonta edes olettaa ettei sitä simppelisti napannut koska se on niin siisti ja mun kirje oli niin hyvä. Enkä muutenkaan niin mene takuuseen tosta postin kulusta Amerikassa. Asiaan: Sydämeni särkyi ensinnäkin sen takia et mä en itse ole siellä, ja toiseks sen takia et sain tiedon tästä liian myöhään koska olisin voinu nakittaa jollekin sen kirjeen toimittamisen herra Rosalle. Synnytin siinä aikani ja kerroin Sarille mun vitutuksesta ja sitten selvis ettei tänään olekaan 25. vaan 24! Mun bitch kännykän kalenteri oli väärässä. No ei mitää tuumasta toimeen ja puhelua Helsinkiin. Loppu hyvin kaikki hyvin: posti kulki sähköisesti ensin Akateemisen henkilökunnalle ja sieltä lupasivat toimittaa sen perille. Ja tällä kertaa on syytä olettaa et se todella on päässy perille tai mun uskoni Akateemisen kirjakauppaan heikkenee rajusti ja se usko on kuitenkin aika syvä.

2 kommenttia:

  1. Hei apua, kerro mulle, jos Rosa ikinä vastaa. Mitään. Siistii. Don Rosa in my heart.

    -Armi.

    VastaaPoista
  2. kerron kaikille, jos se vastaa

    VastaaPoista