Juku mitkä juhlat. Jopa aika vakavaa settiä josta tekis mieli lähteä suoraan sepittämään, koska mitä helvettiä tapahtu. Olis voinu käydä aikamoisen pahasti. Mut hoidetaanpa taas noi basic infot ensin pois alta ja mennään nyt sit kuitenkin aikajärjestyksessä.
Tosiaan siis Lontoossa nyt, tulin tossa toissapäivänä illalla ensisijaisesti viettämään Halloweenia Olivian (Halloween 09 New Yorkissa) ja muiden luo Willesden Greenille luoteislontoossa. Olin täällä kesäkuussakin puoltoista viikkoo joten paikka ja ihmiset on entuudestaan tuttuja, tää on 7 kämppiksen kommuuni josta löytyy kansallisuudet jenkki, australia, uusi-seelanti ja ranska. Willy G -talo oli aika hyvällä mallilla naamioituna jo perjantaina ja valmistelut jatku sit lauantaipäivällä. Naamiaisasu meni mun osalta aika plörinäks. Tukka ei kihartunu niin ku olis kuulunu ja muuta pientä ärsyttävää niin lopulta luovutin ja keskityin hauskanpitoon. Illan alku oli siis lievästi ärsyttävä mut kaikki sen jälkeen tosi onnistunutta. Takapihalla istuskelua, nuotio, loistetikkunestettä joka puolella, keskusteluja ja chatteja uusien hauskojen ihmisten kanssa. Muistan kyllä et jossain vaiheessa olin istuskellu olkkarissa ties kuinka kauan ja sillä välin talo oli täyttyny ihmisistä joten missasin niistä ainakin suurimman osan ja keskityin hengailee niiden kanssa joille olin jo esitelly itteni. Kyllä me siinä puol vuorokautta saatiin vierähtämään bailatessa ja joskus viiden jälkeen ajatus Olivian kutsuvasta, lämpöisestä sängystä sai mut nukkumaan varsinkin ku olin viimiset ainakin kolme tuntia ollu ulkona. Hyvällä mielellä nukkumaan.
Semmoset kekkerit. Hetkinen? Mitä sit oikeastaan tapahtu? No ei tässä kaikki. Olin kyllä jo nukahtanu ja ehtiny ehkä puolisen tuntia uinua ku Olivia ryntää huoneeseen ja kiskoo mut ylös sängystä. Olin viel aivan unessa, vielä peittoon käärittynä ku löydän itteni etupihalta sukkasillani peiton kanssa ja sit kun alko ajatuskin jo pikkuhiljaa toimia niin tajuan et ihmiset puhuu tulipalosta. Takapihan vajassa palaa. Sisällä oli viel paljon ihmisiä ja menin kattomaan keittiön ikkunasta et minkä laatusesta ja kokosesta palosta on kyse. Siellä on pihan koko takaosa ilmiliekeissä ja vaja ei oo mikään pieni. Se oli levinny tietty ympäristöönkin vähän -- nurmikkoon, kasvistoon, päälle kaartuviin puihin. Mä jähmetyin keittiöön kattomaan kaikkea, mitä siinä muutakaan tekee. Ei voi tehdä mitään. Katsoa ja katsoa. Hetken päästä tulee palokunta ja tuo letkut keittiön läpi ja mua alko naurattaa. Siinä vaiheessa ei pitäis naurattaa. Mut vittu on tääki Halloween. Mä seison keittiössä sängystä ylös revittynä peittoon käärittynä, palomiehet parveilee siinä edestakasin ja tietty siinä hälinässä lasipullot putoilee ja koko homma on yks iso kaaos. Ja mua naurattaa ihan hulluna. Pakko hakea kamera. Mutta sit palopäällikkö teki kyllä ihan oikean päätöksen häätää kaikki etupihalle et ne pääsee työskentelemään. Siin ollaan sit iso joukko aikasin aamulla myöhäisillan juhlijoita kun palomiehet yrittää pelastaa itse talon. Mun oli sielläki pakko ottaa kuvia ja yhä nauratti kunnes mun jalat tajus et oon läpimärillä sukilla kylmällä asfaltilla ja siin vaiheessa ei ollu enää niin hupia. Vaikka siinä vaiheessa se oli ehkä huolista pienin. Jouduttiin odottelemaan aikamme ja palopäällikkö anto väliaikatietoja. Palo oli lähteny kynttilöistä jotka oli ollu kaasupullojen lähellä. Joku tais sanoa nähneensä räjähdyksen siellä. Siitä, kuinka suuresta räjähdyksestä puhutaan, en tiedä. Mut kyllä sillä käsittääkseni aika hyvin sai kokoa olla koska muuten olis kestäny aika kauan ennen ku se olis levinny sellaseks mitä se siinä vaiheessa oli. Ja kuulemma helposti olis voinu mennä itse talon takaosa samalla. Mut palokundit teki hyvää työtä ja ei käyny muuta kun että pihan takaosa on nyt yhtä tuhkamuusia ja vaja on poissa.
wow. liian eeppistä.
VastaaPoista