Nyt on aika monennäköistä kivaa tiedossa ja muutenkin menee mukavasti. Elämä alkaa hymyillä -- päättäjätkin muutti mielensä ja lähetti taivaasta liput sinne Arcade Firen keikalle nyt perjantaina ja "en pysy nahoissani" ei enää meinaa sitä kirjaimellista tarvetta repiä naamaa irti, vaan kertoo lähinnä innostuksen tasosta. Se on sitten samalla neitsytmatka Ranskaan.
Perjantaina näin ensin Hollyn, Katrinin ja Lizzien (brittityttö) Post Caféssa ja sieltä Mishan ja Theresan joka on siis uus au pair ja jää paikkaamaan Mishaa ku se lähtee takas kotiin. Juotiin bisset matkalla L'usineen (baari) ja tavattiin taas Bob ja Pandi siellä. L'usinen pihasta on tullu aika vakiomesta aina kun hengaillaan niiden kanssa. Pandi opetti Mandikan kielellä pari lausetta mitkä on osoittautunu tosi hyödyllisiks koska matkalla sinne kadunvarsi on täynnä diilereitä joista n.90% on Gambiasta. Kadulla "ça va" tarkottaa et halutaanko me ostaa jotain johon nyt tiedetään vastata "haumala", eli en tunne sua. Ja jos se ei riitä niin "defaldanca" eli ota iisisti. (Mä en tiedä noista kirjoitusasuista yhtään mitään mutta lausutaan ainakin noin). Saa siellä muutenkin olla tarkkana, ainakin odotellessa poikia viel kolmestaan tuli koko ajan joku pummii viinii/röökiä/mitä vaan eikä suostunu lähtee niin pakkohan siinä kohtaa on olla vähän töykee sillee et, hei, mene pois. No joku sit alko kiukuttelemaan jotain ihonväristä et toi on epäkunnioittavaa koska sä oot valkonen ja mä oon musta, ja tuli sellanen olo et niinku onks tällasia/sellasia ihmisiä vielä? Ensinnäkin jos tullaan sillä "anna jotain" meiningillä niin suhtautuuko sitä yhtään minkään väriseen ihmiseen sillee "hei sähän oot hyvä tyyppi, ota mitä haluat ja liity seuraan". En edes jaksanu kiukutella takas sen enempää. Onneks se on vähän eri Bobin ja Pandin ollessa seurassa koska jengi tuntee ne ja ne voi olla sillee et lopeta, ole cool boi.
Lauantaipäivä oli supermukava. Nina ja Val tuli Geneveen ja mentiin Libanonilaiseen syömään niiden, Mishan ja Theresan kaa ja sen jälkeen vanhaankaupunkiin kävelee. Ei siihen niin tarvi mitään ihmeellistä tekemistä et on kivaa. Ja harvinaista olla pitkästä aikaa porukalla. Missä vaiheessa elämää sosiaalinen toiminta menee siihen et jos haluu nähdä jotain kaveria niin se on aina se kahvittelu, ja jos porukalla niin mennään ryyppäämään? Toki on ymmärrettävää ettei talvella varsinkaan ulkona niin ihmeellisiä tehdä ja lisäks kaikki maksaa, mut nuorempana sitä keksi vaikka mitä. Voihan sitä tehdä vaikka mitä.
Köyhyysrajan alapuolella eläminen on jo alkanu tuntua elämäntyyliltä ja tällä tarkoitan siis vain henkilökohtaisia varoja ja sitä ettei mihinkään ylimääräiseen ole varaa. Kodin seinien sisällä elintaso on kyllä parempi kuin hyvä eli ei täällä nälkää joudu näkemään ja muutenkin on asiat mallillaan. Tänään on kuitenkin - luojan kiitos - tulossa palkka mikä tarkottaa sitä ettei uloslähtemistä tarvitse enää niin varoa siinä pelossa että käyttää loput rahat vaikka purkkaan. Nää finanssiasiat on viime aikoina kulkenu aika pitkälti malliin "viikko huoletonta vapautta, loppukuukausi suu säkkiä myöten" ja ottaen huomioon lisäksi ilman pian valtaavan jouluhulluuden, täytyy ehkä varoiks tehdä jonkunnäkönen budjetti, johon on näiltä näkymin sisällytettävä ainakin: Uus Potter-leffa (luonnollisesti), sit ne mitä siihen Lyonin keikkaan menee matkoineen ja ens viikolla ainakin yks Lausanne-reissu koska Misha tosiaan lähtee takas Tsekkeihin ja täytyy juhlistaa sitä. Vaikka en tiedä onko siinä kauheesti juhlimista... Pitänee alkaa hankkia uusia kavereita...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti