4.11.2010

Vikat päivät

Mä tykkään Lontoosta. Kaikki kiva loppuu aikanaan mut ei se mitään. Ihan kivaa oikeestaan mennä takas Geneveen vähän rauhottumaan (ajat ne muuttuu. Ennen sitä mentiin lomalle rauhottumaan.) ja nukkua omassa ihanassa valtavassa sängyssä. Ei Olivian sängyssä muuten mitään vikaa ollu mut se vaan et siin tuppas käymään aika usein niin et mä vein joko peiton tai kaiken tilan. Nyt saan taas nukkua hyvällä omallatunnolla tähtiasennossa niin leveesti ku huvittaa.

Keskiviikkona mentiin siis vähän vielä rairairaamaan, näin Olivian suoraan sen duunista ja ilta kulki Piccadillyn kautta Camdeniin. Piccadillylla käytiin eka syömässä meksikolaisessa ja sit mentiin TIVOLIIN!!! Mä en oo ollu aikoihin aikoihin ja aikoihin tivolissa tai huvipuistossa. Oon aina rakastanu niitä joten hienoa et tää suuri vääryys tuli korjattua. Paras tapa käyttää 7 puntaa. Oli niin hauskaa. Toisessa laitteessa nähtiin kaupunki korkeelta, ihan törkeen upeeta ja sit ku viel siihen lisäks se wooooooooooooaaaaaaaooo. Niin siistii, voisin hehkuttaa huvipuistolaitteita loputtomiin.

Ei meillä sit kuitenkaan ollu rahaa mennä useampaan ku kahteen laitteeseen ja seuraavaks suuntana oli Zoo barin kautta Camden. Oon ikävöiny Camdenii, harmi ettei nyt tällä reissulla tullu vietettyä siellä enempää aikaa. Viime kesänä ihan hengailin siellä päiväsaikaan ja kävin löytämässä muutamia Banksyn tekeleitäkin. Tällä kertaa keskityttiin vaan noihin pubeihin ja eka mihin mentiin oli sen verran täynnä et päätettiin mennä katsastaa yläkerta joka olikin yllättäen ihan pimeenä ja tyhjänä ja näytti kummalla tavalla kutsuvalta vanhoine kalusteineen ja hämyisine nurkkineen niin jäätiin sit sinne jauhamaan paskaa ja juomaan kaljaa. Sen jälkeen vaihdettiin kadun toiselle puolelle The World’s Endiin ja siel tyttöjen vessassa koin hämmennyksen hetken ku yhdessä ovessa luki: ”Tuliko kaljaa?” ja ”kahen kilon siika”. Jep, suomeks. Naureskelin sitä hetken ja olin et mitä vittua mut tarkemmin ajatellen ei kai se niin tavatonta oo. Lontoo ei oo kuitenkaa mikään peräkylä maailman laidalla niin eiköhän se käy järkeen et Camdeniin on joskus eksyny suomalaisia. Mä jätin luonnollisesti omat terveiseni sinne, käykää katsomassa jos kiinnostaa tarpeeks. Voin antaa vinkin et se oli tavattoman tärkeää infoa.

Päästiin me sit kotiinkin huuruisen bussimatkan jälkeen, tingittiin muutamalla kolikolla safkat matkanvarrelta ja otettiin taksi jossa oli hauska kuski joka innokkaasti laulo meidän kanssa. Oli hyvä ilta. Vanha kunnon tyttöjen ilta.

Sit olikin jo viiminen päivä ja ”juhlistettiin” sitä ihan perus illallisella, viinillä ja sivistyneellä seurustelulla. Nicole laitto ihan sikahyvää kanakormaa ja naan-leipää ja istuskeltiin takapihalla yllättävän lämpimään iltamyöhään asti. Juhlat on juhlittu, rahat tuhlattu ja taitaa taas olla edessä kokonainen kuukausi minimivaroilla. Ainakin tällä hetkellä on helppo sanoa et oli se sen arvosta mut katotaan uudestaan ku pääsen kotiin ja laskeskelen montako kolikkoa on jäljellä.

No mites nyt jotenkin tuntuu etten saa tästä kirjottamisesta tarpeekseni. Istuin lentokentällä läppärin kanssa yli tunnin ja jostain sitä sanottavaa tuntu löytyvän lisää ja lisää jatkuvalla syötöllä. Mä oon vähän miettiny

-et jonain päivänä ku mulla ei oo suunnitelmaa tulevaisuudelle ja mikään ei pidättele mua missään niin voisin ihan hyvin muuttaa Lontooseen. Vaik hetkeks ja kattoo miten hommat sujuis. Ei sieltä ois niin vaikee löytää duunia ja asuminenkaan ei oo ylikallista jos ei vaadi liiallisuuksia (lue: jos tyytyy keskivertoon (lue: sanotaan nyt näin et halvalla saa katon päänsä päälle)). Lisäks se on euroopassa ja EU-edut avittais aika paljon ja siellä puhutaan englantia. Ja muutenkin se on aika nasta mesta.

-et pitäisköhän sitä nyt sit vittu alkaa kirjottaa englanniks. Mä oon kyl niin hyvin tottunu tähän suomeen ja ehkä rakentanu sen oman tyylini tällä kielellä niin emmä tiedä. Mut viime aikoina oon kuullu et useampikin ei-suomea-puhuva on nähny niinkin paljon vaivaa et on lukenu näitä käännettynä niin sikäli se vois olla helpompaa. No mun täytyy sulatella asiaa. Miksei... Ehkä jonain päivänä.

Mä laitoin yks päivä täs viikon sisällä ylös jotain pikkujuttuja ku sain Lontoosta inspiraatiota -- sillai ihan et muistaisin mitä oon kelaillu. Ehkä jotain on taas vähän auennut? Kännykän tallennetuista suora lainaus: ”Haluan tehdä: kirjoittaminen, luominen, kiertely. Raportointi. Piirtäminen voi olla sivujuttu. Teemajutut, ihmisten haastattelu/kuvaaminen. Random ihmisten. Saada moraali valmiiksi. Harrastukset: kitara, piirtäminen, kokkaus, lapset, musiikki. Soveltaminen? Nämä voi olla myös muuten vaan. Valokuvat, ja kiertely. Tiedonkeruu.” Joku aika sit mä olin ihan varma et haluun tehdä/opiskella jotain mikä liittyy pääasiassa piirtämiseen mut täähän alkaa kuulostaa vähän siltä et mä haluaisin toimittajaks.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti