104, jahuu!

Nyt kävi moka. Olin suunnitellu järjestäväni vähintäänkin kekkerit 100. blogitekstin kohdalla mutta kävi nolosti ja ohi meni. Ei tuu kemuja. "Kelailin tossa" oli todellisuudessa se sadas, mutta näköjään sillon oli muka jotain tärkeämpää sanottavana. Hmph. No, eipä kai auta enää itkeä kun maito on maassa ja tipahdukset jäi nuolaisematta. Elämässä on mentävä eteenpäin.


Sain uuden kaverin. Viime aikoina ollaan oltu Copley Square Fountainin vetistämisen takia aika monta kertaa yhdellä uudella skeittispotilla jota kutsutaan nimellä Eggs. Siellä aika usein näkyy naama nimeltä John jolla on joskus mukana sen pieni poika nimeltä ?Cage?. En tiedä miten se kirjoitetaan ja vaikka "häkki" nimenä tuntuu aika kummalta, näin olkoon toistaiseksi. Se on aika mahtava kaveri (ja luoja miten soma). Ollaan sen kanssa viihdytetty toisiamme skeittaushalujen ja -taitojen puutteessa ja sehän on hyvä diili kun ei kummallekaan käy aika tylsäksi. Sen mielestä on järkyttävän hauskaa esim mikä tahansa kaatuminen ja se saattaa ensin istua ihan hiljaa tarkkaan katselemassa ja sitten ihan ilman varoitusta "HA HA HA. funny..."


Oltiin myös syömässä Cagen, Johnin ja sen vaimon Carrien kanssa ja muutenkin on tullut hengailtua niiden kanssa esim jossain leikkipuistossa -- mä saan seuraa Carriesta ja Cagesta sillä aikaa kun isot pojat skeittaa. Se on ollut mukavaa. Musta on ihana aina nähdä onnellisia perheitä ja kivat lapset nyt aina saa mielen hyväksi.


Eilen oli olo tehdä jotain erilaista ja päätin koittaa onneani couchsurfers-tapaamiseen menemisellä. Ihan tuurilla niiden viikottainen tapaaminen on noin 20 askeleen päästä Flat Top Johnny'sista jossa muutenkin vietän toisinaan iltaa. Eilen menin siis ensin sinne noin seiskalta ja yhdeksältä vaihdoin Cambridge Brewing Company -baariin kulman taakse. Paikalle ilmaantui yllättävän paljon jengiä ja yllättävän hyvääkin jengiä. En ollut ennen käynyt näissä tapaamisissa vaikka Genevessä ollessani se oli pitkään suunnitelmissa. Mutta siellä tuli muutenkin vietettyä liikaa aikaa random yhden illan tuttavuuksien seurassa kuten tein melko selväksi kitisemällä siitä säännöllisesti. Nyt tuntui kuitenkin, että saattaisin olla jo valmis tähän. Couchsurfers siis järjestää käsittääkseni aika monessa kaupungissa joka viikko tapaamisen johon on kuka vaan tervetullut. Oli tosi kiva fiilis ja smalltalkin sekaan mahtui jopa ihan asiaa sisältäviä keskusteluja eikä vaan diipadaapaa. Baarimikko jopa tarjosi mulle oluen talon piikkiin koska kuulemma heitin parempaa tippiä kun useimmat amerikkalaiset. Tapaamisesta jäi joka tavalla hyvä maku suuhun ja taidan mennä todellakin uudestaan.