Kiitsapäivää

Lakaistaanpas sitten jo ne edellisen tekstin kiukuttelut maton alle ja siirrytään iloisempiin aiheisiin. Tänään on kaks vuotta siitä kun olin lähdössä takas Suomeen ekalta Bostoninreissulta ja vietettiin kiitospäivää Quincyssa perheen kesken. Kultaiset on yhä muistot siitä päivästä -- amerikkalainen juhla-ateria onnistui kiitettävän hyvin suomalaissakilta! Tänään pääsen viettämään elämäni toista kiitospäivää ja tällä kertaa amerikkalaisperheen kesken ja hiukan isompi sakki ympärillä. Ei kai "perhejuhla" määrittele, kenen perheen kanssa sitä voi viettää? Viime kerralla ainakin tunsin oloni melkeen perheenjäseneksi ja yhä lasken Quincyperheen läheisten ihmisten piiriin mun elämässä. On tää amerikkalaisperhekin ottanut suamalaislikan ihan iloisesti vastaan, joten hyvillä mielin lähden Ipswichiin tänään.


Muutama sana vielä kuluneesta viikosta. Mieli parantui maagisesti kunhan sai vähän valitella ja nyt ollaan palattu iloiseen huolettomaan arkeen. Töitä en vieläkään voi tehdä mutta osasin sentään vaihtaa tylsämieliset ajatukseni vähän iloisempiin aiheisiin. Muistin myös että lenkkeily tekee iloiseksi, samoin kuin joululahjojen väsääminen ja pullanleipominen. Voisko olla että synkeä syysmieli tajusi että joulu on tulossa?


Oman tekstinsä ansaitsee myös maanantaitapahtumat eli elämäni ensimmäinen amerikkalainen jalkapallomatsi. Mukaanlukien istumapaikat KOLMANNESSA RIVISSÄ. Mutta nyt korvapuustit kainaloon ja Dunkinin kautta etuovelle kyytiä vartomaan. Leitörr!