Nyt ollaan turvallisesti takas kotona, ja minä toorvelo olin laittanu lähtiessä I<3ny-paidan päälle. Näin sitä tullaan suuresta maailmasta pikku Bostoniin vihollisille lemahtaen! Onneks pystyin heittää hupparin päälle. Totuushan on se, et täällä vihataan New Yorkia, mut ne on kai noi urheiluhullut ketkä on niitä kaikkein äkäsimpiä... En tullut hakatuksi kotimatkalla. Oikealla kuvamateriaalia mainitusta mutaattioluesta. Huomaa pelokas ilme ja asento (varuillaan) Viiminen päivä nykissä kului aika rennosti ottaen! En sit aamulla onnistunu heräämään diner-aamiaiselle vaan otin kunnon yöunet ja lähdin taas kohti tuntematonta. Had some shopping to do, ja suunnistinkin ensiksi NBA-storeen haalimaan vähän krääsää kun olin ensin pitäny pari päivää miettimisaikaa viime käyntikerran jälkeen, et mitä oikeesti haluaisin, ja mikä puolestaan oli siistiä vaan hetken mielijohteesta. Koska luonnollisesti ku kävin siellä ekaa kertaa niin kaikki näytti siltä, et mulla ois oikeesti jotain tarvetta sille (mm. kuka pärjäisi ilman NBA-henkisiä pelipaidan muotoisia lasinalusia, tai koripallo-hiirimattoa???) ja nyt tulin siis vähän järkevämmällä mielellä takaisin. Mut kyllä siel silti kului hetken aikaa tutkaillessa millä kaikilla tavoilla laji koripallo on mahdollista aineellistaa. Tulin tulokseen: aika monella! Ostin tilauksesta Denver Nuggets -pelipaidan, ja mukaan tarttui omasta päätöksestä myös Celtics-reppu (en mä mikään petturi ole sentään vaikka tulinkin lomalle nykiin. Hyi Knicks!), koripallokenttä ovimaton muodossa, ja niitä lasinalusia, koska pitkän mietinnän jälkeen todella tajusin, että ilman sellasia on oikeestaan aika mahdotonta tulla toimeen. Hiirimattoa en ostanut, mutta vain koska mulla ei ole hiirtäkään. Kävelin upper east sidella vaihteen vuoks guccien versagejen ja minkä tahansa kalliin joukossa. En tosin menny bongailemaan julkkiksia sisälle mihinkään liikkeisiin, mielummin koen alirahoitetun tunnetta jossain keskinkertaisen kalliissa paikoissa kun menen liiallisuuksiin. En sit onnistunu bongailemaan kaupungin kermaa muualtakaan sieltä joten otin metron ja suunnan vähän tutummille mestoille downtowniin. Olin jo melko poikki ja menin Bordersiin kattelee vähän kirjoja ja syömään jotain. Ostin art by tattooists -kirjan, postsecret -kirjan ja stupid science -kirjan (kuka olisi uskonut että koirissa elävät kirput osaa hypätä korkemmalle kuin kissoissa elävät, tai että illinoin luonnonsuojelulaitos kulutti $180 000 tutkiakseen pöllön oksennusta!) ja menin yläkerran kahvilaan lueskelemaan uusia hankintojani. Sit lähdinki jo hotellille, ja matkanvarrella näin sen saman satakiloisen mcflurry -naisen kadunvarrella keräämässä rahaa kodittomille. Hahaa.
Hotelliin päästyäni olin niin poikki et meinasin nukahtaa saman tien. Mut mul oli vielä se käyttämätön lippu live standup -näytökseen joka ois puol ysiltä, ja ajattelin et voisin vielä koittaa sinne ehtiä. Kävin suihkussa, ja varsinkaan sen jälkeen en enää millään jaksanu lähtee mihinkään, vaan kävin ostaa iltapalaa kulmakaupasta ja katoin telkkaria kunnes varpu tuli ja juoruiltiin kahteen asti. Viihdyttävää ja terapeuttista! tääydellistä!
Aamulla bussi lähti 9:45 ja olin perillä home sweet bostonissa siinä kahen aikoihin. plus tietysti back baylta metrolla kotiin vielä joku tunti. Exhausting, mutta oli vaivan arvoista kun sain käydä hakemassa pojat hoidosta, ja voi sitä jälleennäkemisen riemua! Nyt ollaan sit pari päivää emilin ja poikien kanssa keskenään, varpu tulee perjantaina. Hoidin vielä illalla epäkohdan pois kun leffasaldo on jääny hieman vajaaksi viikon sisällä, ja katoin eagle vs sharkin. O nhan se mukavaa olla taas kotona, nukkua omassa sängyssä ja ei tarvitse maksaa mansikoita nettiajasta vaikka melkeen onkin jo ikävä takas, mutta ei makeaa mahan täydeltä, toverit, ei makeaa mahan täydeltä... Seuraavia seikkailuja luvassa toivottavasti pian!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti