27.10.2009

City of presidents: Pala, Turku, pala!

Näin juuri elämäni ensimmäisen selkounen. Se oli niin mahtavaa et kerron nyt siitä.

Näin sellast unta et olin tullu takas Suomeen kesken kaiken, ja Helsinki-Vantaalla tajusin et hetkinen, mitä mä täällä teen ku munhan piti lähteä new yorkiinki vielä ja rupesin miettimään et miten on mahdollista ettei koko lentomatkan aikana tullu mieleen et oon ihan liian ajoissa. Tajusin et siinähän ei oo mitään järkeä, ja muistan oikein kauan miettineeni sitä et eihän tää nyt voi olla totta et tän on pakko olla unta. Mut ei se voinu olla unta ku kaikki näytti ihan yhtä selvältä ku vaikka nyt tässä istuessani, eli olin 100% hereillä. Kattelin vähä ympärilleni ja jotkut pikku asiat näytti jotenki vähän oudolta, ja sit tuli mieleen et ei helvetti, voisko tää olla selkouni... Testasin sillee et aloin huutaa täyttä kurkkua kaikkea sekavaa ja ku ketää ei näyttäny sen pahemmin häiritsevän, tuuletin hetken ja olin et VIHDOINKIN. Halusin mennä Turkuun ku nyt Suomessa jo valmiiks ollaan. Siirryin hetkessä tampereentien prisman pihalle (?) ja näin siin kaks jotain tyyppii menopelien kanssa ja sanoin et mä tuun kyytiin, te heitätte mut nyt keskustaan. Sit lähettiin ja sain paremman idean; mennään nyt sit lentäen saman tien ku voin kerran tehä mitä vaan. Lähdin lentää ja taioin jalkaani kengät joita oon himoinnu. Hetken lennettyäni noiden kenkien siivet oli jostain syystä kadonnu, ja piti taikoa ne uudestaan. Sit päästiin keskustaan mut en muista oikeen mitä siellä tapahtu, luultavasti se vaihtu jokskin aikaa normaaliks uneks.. Ja muutenkin alko toi tiedostaminen hiipua. Yritin jossain kohtaa lentää kaupungin ylle ja sytyttää sen palamaan mut putosin takas. Sen jälkeen se sit alko jo loppua ja aloin uneksia jostain muusta..


Toi ei varmaan ihan puhdas selkouni ollu, en esim usko, et toi prisman parkkipaikka ois mun vaihtoehto jos saisin mennä ihan minne tahansa.. tai ehkä tää on mun alitajunnan viesti kertoa et se oliskin. Sieltä löydän onneni.


Nyt alan harjotella noilla wikipediassa lueteltujen tekniikoiden avulla. I want some more! Tää oli hyvä maistiainen. Nyt ku oon oikeesti hereillä niin muistan sen siten ku minkä tahansa unen, eli en samalla tavalla ku mitä nyt vaikka eilen tein päivällä, mut sillä hetkellä tiedän et se on tuntunu ihan todelta, koska muistan ajatelleeni et tää ei voi olla unta, se oli niin todentuntuista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti