Tää päivä on ollu melko mukava. Itse asiassa tosi mukava. Ennen lähtoä kävin vielä hyvästelemässä kattoterassin, ja jaoin fiiliksiä parin saksalaisen kanssa ketkä oli kaupungissa ekaa päivää. Sit lähdin metrolle päin, ja samaa matkaa tuli sellanen Chicagolainen poika ku oli kans 18. Se oli just muuttanu Nykiin ja joutu yöpyy hostellissa, koska sillä oli riitaa sen poikaystävän isän kanssa... Juteltiin niitä näitä, ja meinattiin eksyäkin ku ei kumpikaan oltu katottu oikeen et mistä kohtaa piti kääntyä. No käveltiin vaan eteenpäin, ja päästiin sit asemalle, ei sinne minne piti mut pysäkkiä lähemmäs määranpäätä. Se oli nyt ekaa kertaa New Yorkin metrossa ja sano et Chicagossa ne metroasemat on tosi paljon synkempiä ja pelottavampia kun täällä. Mut siellähän nyt vissiin on muutenkin vähän kaikkea synkeetä meneillään.
Jäätiin Penn Stationilla ja käveltiin hetki -- tää lähti sit tapaamaan jotain kaveriaan. Mä löysin kivan kirjakaupan jossa viihdyin vähän pitemmänkin aikaa ja ostin pari lehteä (Juxtapoz. Suosittelen jos vaan mitenkään mahdollista löytää jostain. Hyvä taidelehti.) ja lueskelin kirjoja. Siellä kaupan yläkerrassa oli kahvila, johon menin lounaalle ja lukemaan uusia lehtiäni ja kattelemaan kadun vilinää. Siinä sai ajan jotenkin vierähtämään ku oli niin kodikas tunnelma. Tajusin siinä kelaillessani miten nopeesti tän kaupungin meininkiin lähtee mukaan. Esimerkiks oppii vähän jo kulkemaan ku ensin sitä on luonnollisesti aina vähän hukassa uudessa paikassa et miten systeemit toimii. Mut enää en aina edes tartte esim. karttaa ku yritän päästä paikasta toiseen. Ja englanti on tarttunu jotenkin ihan eri tavalla ku Bostonissa, ku on ollu yksin ja ei oo edes saanu mahdollisuutta puhua suomee (paitsi eilen hetken niiden rouvien kanssa) ku taas "kotona" pääsen puhuu suomee joka päivä. Ja oon saanu palautettakin, hostellihuonekaveri sano et kuulostan sen mielesta ihan amerikkalaiselta (se oli ite west coastilta), monet on luullu mua saksalaiseks, jotkut kanadalaiseks ja Chicagon pojan mielesta mun englanti oli täydellistä. Semisti kyllä ehkä ristiriitaista... Ite en osaa sanoa onko mun englanti varsinaisesti parantunu mut ainakin puhun sitä nyt rohkeemmin. Ja ku huomaa et ihmiset on mukavia, ja saattaa ihan vaan ohimennen vaikka laukoa tuntemattomalle jonkun kohteliaisuuden, ni oon ite alkanu tehdä samaa. Joskus Suomessa ollessa jo mietin monesti miks kummassa se on niin hankala sanoa jollekin jos toisella on vaikka kivat kengät tai miks ylipäätään minkäänlainen kanssakäyminen tuntemattoman kanssa on aina jotenkin vähän tuskan takana. Nyt en enää mieti vaan sanon tai oon ite se joka alottaa keskustelun. Ja oon hirveen ilonen, et niin on käyny.
Tällasia kelailin siellä istuessani, ja kaikenlaista. Koko päivan on ollu jotenkin tosi rauhallinen ja mukava olo. Päätin siis jatkaa samaa linjaa ja pyhittää tän päivän ottamalla semi rennosti.
Varpu tuli Nykiin kaheksan maissa ja suunnattiin (poshy poshy) Upper West Sidelle hotelliin joka ei ollu sen parempi ku L, tai no oikeestaan melko paljon huonompi ensinnäkin koska hinta on korkea pelkän sijainnin takia ja huone tosi pieni. Täällä saa olla aika rauhassa, mikä on mielipidekysymys onko se hyvä asia mut henkilokohtaisesti kaipaisin jotain särmikkäämpää tällä hetkellä ja muutenkin niinku tän luontosilla reissuilla. Ei yhteisiä tiloja paitsi pikku lounge, ja omat huoneet. Ei niin yhteisöllistä, mut hotelli on aina hotelli, ja hostelli hostelli. Tulipahan sekin selväks et itse olen hostelli-ihmisiä.
Jatkettiin mukavuutta ja mentiin tähän lähelle kreikkalaiseen ravintolaan oikeen kunnolla ulos syömään. Niinku hienoo ruokaa, ei mitaan grab n go -mättöä. Oli oikeet lautaset, haarukat ja kaikki muoviarsenaalin sijaan! Koitti kuin koittikin se päivä jolloin tällaset asiat on luksusta. "Kaikki ei olekaan muovia? Mitä???" Meil oli tosi hauskaa, ja ruoka niiiiin hyvää. Siellä oli ravintolan omistajan synttärit just sopivasti ja kaikki asiakkaat sai jälkkäriks vielä suklaakakkua, päivänsankari tarjos! Sit tultiin takas tänne (Hotel Alexander by the way jos jotakuta millään kiinnostaa) kaupan kautta, josta ostettiin kalliit tikkarit jotka paljastui purkaksi, ja 0.75 litran tölkkikalja (kuvamateriaalia myohemmin) josta joko unohdettiin veloittaa eli se oli ilmanen, tai se makso alle dollarin jossa taas ei ole yhtään järkea joten luultavasti ei vaan maksettu siitä.
Nyt hörpin loungessa bisseä aivan silmät ristissä ja koitan saada ajatukset kasaan.. Plus katon välillä tv:ta ja juttelen samalla joulupukinnäköisen kuulemma 69-vuotiaan ja kuulemma "native new yorkerin" kanssa joulupukista ja Suomen taloudesta. Tää kirjotusvauhti alkaa hidastua eikä ajatukset enää toimi kovin kunnolla. Kello tulee 1am eli se on hyvää yötä ja suoraa päätä seiskakerrokseen tutimaan.
Huomenna uuuuuusi päivä ja ihan uuuuuuudet kujeet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti