Aah, ihanaa herätä pirteänä! Tänään en vienyt poikia vaan ainoastaa haen, mut laitoin silti herätyksen yheksäks koska muuten olisin nukkunut ties mihin asti. Nyt sain tarpeeksi unta ja on vielä päivääkin jäljellä. Ja se on sit diddly-doodly-perjantai, kuten Flanders sanoisi! Tai Flanders luultavasti sanoisi friday, eikä perjentai.. mokasin...
Joka tapauksessa, eilisestä vielä. Kävin moikkaamas sitä Jamesia, joka muuten oli Oregonista eikä Orlandosta niin ku aiemmin väitin. Dang! Läheltä liippas, mut mokasin silti. James oli Bostonissa muutaman päivän ja lähti eilen illalla New Yorkiin. Se on kiertäny nyt pari viikkoa vähän eri kaupunkeja ja kattellu läpi kouluja, ku siit tulee lakimies. Aluks ajattelin et voi luoja, ei oo mun heiniä... Ja aikasemmat kokemukset siit tyypistä mul oli vaan nykin nightclub-reissulta, ja sillon se saatto vaikuttaa kuivalta ja liian kohteliaalta (liika kohtelaisuus on tappavaa) ku kontrastina oli ne saksalaiset jotka sit taas oli ihan toista maata.. Mut eri ympäristössä se olikin ihan hauska tyyppi; tykkää juhlia ja juoda, ei sillä et alkoholinkäyttö olis merkki epätylsyydestä, mut ei se ainakaan oo niitä jotka kuluttaa perjantai-illat opiskellen eikä koskaan käy missään. Juteltiin aika perusjutuista, mut oli kuitenkin tosi mukava ilta. Ja mikä parasta, mä oikeen nautin siitä et saan puhua englantia. Sillon ku tulin tänne niin tietty vähän kutkutti se et pitää joka tilanne hoitaa englanniks, ja erityisesti en tykänny puhua puhelimessa ku en nää sen ihmisen suuta kenen kanssa puhun (koulussakin kuullunymmärtäminen oli aina mun heikoin kohta) mut nyt en oikeestaan edes ajattele sitä sen enempää. James jopa sano et puhun paremmin ku monet amerikkalaiset, mikä tuli vähän yllätyksenä koska Brett yleensä vaan nauraa jos teen jonkun typerän virheen. Mut ei mua haittaa, siit on oikeestaan paljon hupia enkä mä sitä mitenkään noloks laske. Mokailu tekee hyvää välillä. Eilen kyllä kaadoin maidon lattialle ja en osaa keksiä mitä hyötyä siitä oli, ja tänään keitin uudet kahvit vanhojen päälle joka ei tosiaan oo ensimmäinen kerta. Mut ehkä opin vielä joskus.
Tässä kirjoitellessani samalla youtubetan disney-musaa, ja ihmettelen et miks yllättävän monet tuhlaa aikaa siihen et kerää ne ihanat rakkauskohdat, tekee niistä solid pätkän, ja sit pilaa sen laittamalla taustalle jonkun my heart will go on tai jotain muuta yhtä ihanaa. Eiks niissä perus vanhoissa disneyleffoissa (Pieni Merenneito, Aladdin, Kaunotar ja Hirviö, jne.) pointti oo just se nimikkobiisi mikä tekee niistä ihanuuksista niin ihania et se laittaa jengin tekemään niistä omat versionsa? Rutkasti huonommat versionsa. Jos nyt haluaa olla super romanttinen niin mikäs siinä, mut jättäis sit edes ne alkuperäset leffamusat. Älkää mokailko, ihmiset.
Seuraavaksi on tiedossa lounas ja illemmalla meen moikkaa Brettia. Hei oon alkanu todella nauttia tästä kirjottamisesta! James ehdotti et musta vois tulla työkseni matkailija. Kiertelevä journalisti olis kieltämättä aika unelma-ammatti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti