City of presidents: "Mammona, miten raskas murikka!"

Suosittelen lämpimästi elokuvaa Where the wild things are. Oltiin eilen kattoos ja erityisesti pidin soundtrackista ku se jotenkin niin sopi siihen. En nyt ala sepittämään juonenkäänteitä tai muutenkaan siihen sen enempää keskittymään, koska suosittelen sen katsastamista ja en halua spoilaa. Sen sijaan kerron ei niinkään uudesta, vaan enemmänkin ajankohtaisesta idestani, eli Roope Ankka-tatuoinnista. Oon sulatellut asiaa jo aika pitkään, ja toisin kuin ananas sääressäni, se ei olis pelkkä hieno kuva, vaan siinä olis sisältöäkin. Don Rosan Roope Ankan elämä ja teot ykkösessä on luku Klondiken keisari, jonka lopussa Roope löytää kuuluisan hanhenmunahipun ja tulee sen myötä rikkaaksi. Sitä ennen se on ollut melko köyhä, on tullut Skotlannista Amerikkaan onneaan etsimään, tehnyt kaikenlaista ja päätynyt mainariksi Klondikeen.

"Mammona, miten raskas murikka! Se ei voi painaa noin tavattomasti, ellei... ellei..."

"Se ole kultaa! Liotan möykyn oikopäätä puhtaaksi! Näin iso kimpale tekisi minusta Klondiken äveriäimmän miehen!"

"Hmm! Mikäli veikkaukseni osuu oikeaan, olen viimein löytänyt sen, mitä olen koko pienen ikäni tavoitellut! Mutta tuntuuko mikään enää samalta?"

"Tuntuuko raitis ilma sen paremmalta? Paistaako päivä kirkkaammin? Onko tähtiyössä enemmän taikaa? Vai onko kaikki tuo minulta iäksi mennyttä?"

"Haluanko sittenkään vaurastua?"

...

"HALUAN!"

"Se on kultaa! Hanhenmunan kokoinen möhläle puhdasta kultaa! Hahaa! Olen RIKAS!"

Siinä kuvassa (Klondiken keisarin kansikuvassa se palleron sisällä oleva) Roope on vielä nuori ja etsii elämänsä rikkauksia. Eli siis mulle se tatuointi olis vähän niinku että mä etsiskelen omaa "hanhenmunahippuani", mutta tärkeintä ei ookaan se löytäminen; siksi aion jättää kuvassa Roopen vierellä olevan kultasäkin pois. Huom! Roopehan säilytti hipun eikä koskaan myynyt sitä, se on jollain tapaa ollu sarjakuvissa linkki niihin Klondike-aikoihin (siis kun vielä päivä paistoi kirkkaammin, tähtiyössä oli enemmän taikaa jne.)  Ja ehkä jonain päivänä otan mallia kun kerran köyhästä skottipojasta tuli kuin tulikin maailman rikkain ankka, haha..

Tosiaan, olen ajatellut tätä paljon (Roope always on my mind) ja puhumattakaan siitä, että tatuoinnilla olis näinkin paljon taustaa, olen ollut Ankka-fani jo pitkään. Asia olis eri jos nyt yhtäkkiä päättäisin et pidän jostain bändistä ja tatuoisin sen logon tai nimen hetken mielijohteesta. Mielummin sulattelen hetken ennen kun tatuoin sen ettei sitten myöhemmin harmita. Aku Ankkaa olen lukenut aina, ja luultavasti tuun aina lukemaankin. Ja kun Roopekin lähti yksin suureen maailmaan, ni jotenkin tuntuu sopivalta ottaa se just täällä.

Toiminnan aika! Eilen ennen leffaa käytiin vähän safkaamassa, tai mä olin just syöny mut imasin perinteisen lemonaden -- ja vähän tiedustelin Brettilta tietääkö se jotain hyviä tatuointipaikkoja ku sillä on muutama kuva, ja kuulemma sen lähellä on yks mikä ei oo turhan kallis, mut vaan sijainnin takia kun se on jollain huonomaineisella alueella tms... Eli siis siellä kuitenkin tehdään hyvää tulosta. Ysäriluvulla tatuoinnit oli Massachusettsissa kiellettyjä, ja tää mesta toimi sillon pimeesti samalla paikalla kun nyt. Brettilla on itseasiassa itellä muutama pimeenä tehty. Vuonna 2002 tatuointien laillistuttua tää mesta muutti yläkertaan kellarista ja jatko toimintaa laillisesti. Se on siis vaihtoehto ja voisin mennä käymään paikanpäällä vähän keskustelemassa. Sinne ei ilmeisesti tarvii mitään ajanvarausta, ne tekee vaikka samantien.

Tällainen idea nyt joka tapauksessa muhikoon vielä toteuttamiseen asti, nyt minä alan muhia unten maille ja huomenna muhin vähän myöhempään kuin tavallisesti. Unta, ihanaa!