Olipa taas sateinen päivä.. Eilen kävin hyvän ja avartavan keskustelun Brettin kaa elämästä, elämänarvoista, maailmasta ja mitä nyt, tollasesta. Vaihtelua sille ainaiselle hauskuudelle jossa ei kyllä vieläkään ole mitään vikaa, mutta oli ihan okei nähdä et meistä on myös ihan oikeaan keskusteluun -- järjelliseen jopa. Tajuttiin et me ollaan itse asiassa puhuttu itsestämme melko vähän, enemmänkin vaan kaikesta turhasta. Se kerto vähän lisää sen elämästä ja sain tietenkin taas yllättyä moneen otteeseen ja varmasti myös jatkossakin... Mutta ne tarinat ei kuulu mun reissuun vaan jonkun toisen elämään. Sillon mun tekstit ei olis mun omia ja se itse asiassa vähän ärsyttää huomata jos niin käy, ja koitankin välttää sitä. Toki onhan se niin et mun elämään täällä kuuluu ennen kaikkea muita ihmisiä ja nehän sen reissun tekee.
Lopulta mentiin True Eastiin kuuntelee musaa, syömää hummusta, lukemaan F my lifea ja ottamaan piirtämisskaba ettei olis jubailut menny liian syvälliseks. Maailmassa on paskaa, elämä on hassua ja monella eri tapaa siihen voikin suhtautua. Ehkä ihan hyvä et puhuttiin välillä jostain ihan oikeista asioista, mut ei liikaa kerralla. Sit kummasteltiin sitä et miten me voidaan hengailla vaik meil on niin iso ikäero. Tajusin et se oli 24 sillon ku mä olin 10, ja sille ei oikeestaan voinu muuta ku nauraa. Vähän sairasta mutta tulipa tässäkin nähtyä et ei ihmistä voi iän perusteella laittaa yhtään mihinkään muottiin. Se on mulle kun kuka tahansa kaveri paitsi ehkä tosin vähän erikoisempaa laatua kaikkien sen kokemusten, menneisyyden, ja kaiken kannalta. Ikä tässä vähiten kummastuttaa.
Tänään oli Suomi-koulua aamulla, pääsin musaryhmään avustajaks. Oli itseasias tosi hauskaa, ja taas mukava vähän nähdä suomalaisia! Harmittaa vaan et en pääse menee sinne enää ku pari kertaa, siellä on mukavaa porukkaa. (siellä saa myös pullaa vähän keksiä mehua hih namskis!) Sit kotona varasin bussimatkat ja hostellit nykiin, lähden ens keskiviikkona ja pidän pitkän viikonlopun. Pelkäänpä sen jäävän viimiseks tällä haavaa, ku ei tässä sitä rahaa ihan liikaa kuitenkaan ole, eikä aikaa... Hitto...
Kuudelta menin Bostoniin päin ja näin taas Brettii. Käytiin kattelee mulle takkia (hupparilla mennään vieläkin), tapettiin aikaa Bordersilla (kirjakauppa, jossa jopa kirjoja vihaava viettäisi helposti koko päivän) ja sit tulikin se sade ja ei taas ollu oikeen mitää tekemistä. Mentiin sit syömään sellaseen thai-vegaanipaikkaan. Aivan saaaaaaaaaaaatanan namia ruokaa. Helposti vierähti pari tuntia siellä ku sellaseen säähän ei halua aasikaan ja parempaakaan ideaa ei kummallakaan ollu eikä aika käyny sittenkään tylsäks missään nimessä.
Mä sit kerroin mun viisumisotkun, se oli pitkä ja masentava tarina, ja Brett oli sitä mieltä et ton jälkeen oikeesti hävettää olla jenkki.. Ja sen piti hetki toipua siitä. Vähän niinku mun pitää aina vähän toipua noista sen tarinoista. Pistää ajatteleen tätä elämää. Sillee et kaveri on ollu jossain New Yorkin musaelämän sydämessä, ja nyt se asuukin Bostonissa ja tässä mä syön sen kanssa paistettua riisiä ku se on ollu ties missä sillon ku mä oon leikkiny pihalla kirkkistä. Tosin olin aktiivinen kirkonrotta noin 16-vuotiaaksi asti. Mut silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti