City of presidents: NYC Nightlife

Ei oo hetkeen koettu mitaan sellasta ku eilinen kaikki yhteen laskettuna. Mun on yksinkertaisesti pakko paivittaa valilla tapahtumia, etten unohda kaikkea ennen kun oon saanu kaiken muistiin.. ja tietysti muiden kanssa jaettua, sehan on parasta.

Ensinnakin lahdin eka downtownille vahan taas kattelee, ja metrosta ulos astuttaessani eka tuli vastaan mukava, hukuttava sade. Etsin katoksen ja kavi mielessa, et mistakohan saisin nopeesti sateenvarjon halvalla. Suunnilleen sekunti sen jalkeen ku olin ajatellu tota noin 20 sentin paassa korvan vieressa kuuluu umbrla umbla umbrla umbrla umbrla! don't get wet! umbrla umbrla umbrla! -how much? -five ja jatkoin matkaa mustan, hyvin heikkotekoisen, sateenvarjon alla. Kavin NBA-storessa. Lauri ja Kettinen, laittakaa rahaa mun tilille niin ostan teil paitoja sielta, oon joka tapauksessa menos uudestaan sinne. pelipaidat oli $80/kpl, eli tanaan noin 54 euroissa. Huomenna saattaa jo olla eri. Ja Tuike, sulle ostin jotain... kaupasta, jonka nelikymppiset myyjat ois halunnu mut johonkin niiden bileisiin... Tein myos jotain tosi outoa ja ostin live standup-naytokseen lipun kadulta. Mike-niminen jatka vaan pysaytti mut kadulla ja alettii juttelee, ja sit paatin ostaa ku ei se ollu ku kympin. Saman verran heitin perjantaina hukkaan sen aivottoman taksikuskin tilipussiin. Ja voin menna mina paivana tahansa, plus se sisaltaa pari mita tahansa alkoholitonta juomaa, et tulis vahan aikuisempi olo siella, ah haahh hah ha! Anyways, sinne ollaan kai tas nyt menossa jonain paivana. Peukut pystyyn, ettei mua huijattu! Sit parin korttelin paasta mut pysaytti jim-niminen herra, joka ois halunnu mut johonkin mtv-true life-juttuun. Naeh.. mut jaatiin siin sit kuitenki juttelee, ja puhuttiin kaikest varmaan 20min ja heitettiin lappaa ja sit jatkoin matkaa. Tolleen siis voi vaan pysahtyy, jutella hetken jonkun kans ihan mist vaan, niita naita, ja sit lahtee menee. Kumpa kaikkial tapahtuis aina noin.

Sit paatin olla kunnon turisti, ja teettaa itestani karikatyyripiirroksen. Tuli kotoisa olo, kun se likka keta mua piirsi oli ite venajalta. Mutta en tiennytkaan, etta naytan niin paljon rihannalta, tai muuten vaan julkimolta. Ehka se on taa kaupunki, joka tekee kaikista sen nakosia.

Tulin kaheksan maissa takas hostellille, ja ulkopuolella oli noit hostelli-ihmisia tupakalla ja jain siihen hetkeks hengailee, ja ne sano et tanaan ois mahdollisuus lahtee porukalla nightclubille, et haluunko lahtee messiin? No totta mooses, mut too shame etten oo kahtayhta eika oo feikkeja. Ei hataa, se tyyppi kuulemma tuntee sielta jonkun ja paasisin sisaan. Ja ois limusiinikyyti. $25. Noo, toodellakin! Kymmenelta tavattais ulkopuolella ja sielta downtownille nyc:n yoelamaan! Polleeta, sanoisinko, aika polleeta...

Oli viel hyvaa aikaa ennen ku kokoonnuttais alhaalla ni paatin ottaa hetken rennosti, kayda suihkussa, ja menin vahan kattokerrokseen fiilistelee, ja rupattelee australialaisen pariskunnan kanssa, ja se mies oli monta kertaa ollu Suomessa muttei koskaan ollu kayny saunassa?? Mita touhua se semmonen on kysyn vaan. Se kyl sano, et paras kahvila mis se on ikina ollu on Helsingin Fazer-kahvila. Onhan se ihan mukava tietaa, et meidat tunnetaan jostain muustakin kun runsaasta viinankulutuksesta. Toivotin naille hyvat illanjatkot ja lahdin meidan dormiin valmistautuu iltaa varten. Tytot ei ollu enaa lahdos minnekaan, mut oli silti hengessa mukana, kun antoi mielipiteita mita laittaisin paalle.
Sit lahdettiin alas, ja siel oli jo pieni porukka odottamas, mut ei sita tyyppia joka oli alunperin kutsunu mut. Ja makso vaan $15, eika $25. Se oli sit vissiin joku vip-juttu se limusiini, mut jain sit naiden toisten tyyppien kanssa, ja meidan vahan maallisempi vaihtoehto oli metro. Meit oli kaheksan ku lahti taalt meidan hostellista, ja sinne mihin oltiin menossa oli tulossa guide-guyn mukaan paristakymmenesta eri hostellista porukkaa, eli aika kansainvalisella meiningilla mentiin. Siin oli pari australialaist tyttoa, mut en millaan muista niiden nimia. Sit oli james orlandosta, mary losista, guiden nimea en muista, ja pari saksalaista, oisko ollu rico ja patrick, joiden kanssa vietin suurimman osan aikaa. Ne oli ihan sairaan hauskoja tultiin heti juttuun. Juttelin muidenkin kanssa, mut se oli vahan asiallisempaa ku mita noiden germaanien kanssa. Tyhmaa lappaa ja kaikkee tosi retardia.

Vaihdettiin metroa ja tavattiin joukko muitakin hostellilaisia, ja meidan guide lahti johonkin ja Daisy-niminen tytto oli uus opas. Webster Hall -nightclubille paastiin perille, ja totta kai tuli vahan ongelmia sen sisaanpaasyn kanssa kun ei niita henkkareita kerran ole. Ovimies sano et ei oo hanen ongelma, henkkarit tarvii tai et paase sisaa. Daisy tuli apuun ja sano sille et joo taa unohti henkkarit, mut on oikeesti 22, et se kuuluu tahan hostelliporukkaan ja ollaan kyl varmistettu ika. Paasin ineen, mut en sais juoda, eli en saanu sellasta ranneketta, joka kertoo et mul on lupa nauttia. Mut ei hata ollu taman nakoinen, saksalaiset suostu ostaa mulle bissee ($2 per tolkki) ja alettiin pitaa hauskaa! Aika pitkalti hengailin saksalaisten kanssa, ja sit kans niiden aussityttojen (joista toisella muuten oli levein hymy ikina ja silmat koko ajan tosi auki, ja toinen rypisti naamaansa tosi paljon aina ku hymyili. Mut kivoja tyyppeja!) ja sit sellasen toisen saksalaisen kanssa (Nick, Nicki, Nikki?), joka oli 20 toisin sanoen myos alaikainen, ja ihan uskomattoman hauska tyyppi. Skoolattiin sen kanssa monta kertaa to the underage ja oon melko varma et se oli homo.

Ollapa nuori, New Yorkin yoelamassa, bisse kadessa, mukavien ihmisten ympari maailmaa seurassa, pitaa hauskaa, ja mika sen parempaa? Tulla heitetyksi ulos kesken hauskanpidon? Ei? Kylla?
Siis keskella vakijoukkoa bisse kadessa, toinen kasi taskussa, ja joku tarkkasilmainen turilaansikio spottaa mut sielta kaikkien keskelta ja laskee 1+1, et mul on bisse kadessa, mutta ei ranneketta ranteessa, ja tulee kysyy henkkareita. No en helvetissa anna, ku ei oikeen huvita. Ja mun kasi on taalla taskussa kato ni en voi kaivaa papereita tuolta laukusta. Eihan siina oikeen vaihtoehtoja ollu, samantien viskattiin kadulle niska-perse-otteella ja toivotettiin hyvat illanjatkot. Eika mulla ollu niiden kenenkaan numeroa kenen kaa olin siella baarissa! joten matka kohti hostellia, ei muu auttanu. Metroasemalla kuulinihan ohimennen, et joku puhuu suomea, ja menin juttelee. Ne oli pari sanoisinko neljakymppista naista, jotka oli tullu ihan vaan lomailee nykiin. Oli ihan hauskaa rupatella ja kerroin miten vituttaa se et mut heitettiin sielta baarista ulos.

Toivotin rouville mukavat illanjatkot, ja piti vaihtaa metroa. Matkalla seuraavalle etapille sain metrossa uuden Maurice-nimisen kaverin, musta, kakskuus, harlemista, ja aika mukavan nakoinen. Juteltiin siin pari pysakkii ja jaatiin samalla, vaihdettiin numeroita, ja nahdaan luultavasti viela ennen ku meen takas bostoniin! Loysin kuin loysinkin hostellille, ja uni sai luvan tulla. Herasin 2 minuuttia sen jalkeen ku huoneen avain ois pitany luovuttaa. No ei hataa, pakkasin siin kamat rauhassa ja tulin alas aamupalalle. Tapasin tas viel Jamesin ja Maryn, Rico oli antanu sen spostiosotteen Marylle ja pyytany et se ettii mut kasiinsa. Ricost oli kuulemma tuntunu niin syylliselta ku mut heitettiin ulos.. Ja James tulee vissiin Bostoniin parin viikon paasta, et nahdaan ehka viela.

Nyt on kuitenkin aika jattaa Harlem toistaiseksi ja vaihtaa hotelliin. Voin todella lampimasti suositella tata paikkaa, jos joku joskus on menossa New Yorkiin. Eli L-Hostels, 1961 7th Avenue New York, NY 10026, USA. Jos vain pystytte kestamaan Harlemin kauhut! (kidding)